Kaksi viikkoa Alaniassa vierähti nopeasti. Toimin joka toinwen päivä kunnon turistin tavoin, rannalla, mopoillen ja avoautolla retkeillen. joka toinen päivä pyöräilin, kilometrejä kertyi noin 30C:n helteessä rapiat 650. Tiet alanian eteläpiolella ja vuoristossa ovat aika epätasaisia. Tie Antaliaan päin on hyvä ja sitä on hyvä ajaa. Kävin kaksi reissua sisämaahan päi, toisella kerta 1080 m:n korkeudessa, kokonaisnousua lähes 1,5 km ja toisella kerralla 1300 m:n kokonaisnousulla. Lämpötila tekee asiaan oman lisänsä ja varsinkin ensimmäisellä reissulla tuntui, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisin kuollut mäkeen. Onneksi en käytä. Ihmiset ovat ystävällisiä täälläkin, lapset ja toisinaan aikuisetin huutelevat helouta ja huiskuttavat iloisesti. Kokonaisvaikutelma reissusta oli hyvin positiivinen, sanoisin jopa, että tänne voisi tulla mieluummin pyöräilemään kuin Espanjan Fuengirolaan. Nyt pyörä on pakattu ja odottaa matkaa kotisuomeen. Lähtö olisi hotelilta yöllä, puoli kahden aikaan. Saa nähdä, kuinka vanhus jaksaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti