sunnuntai 30. lokakuuta 2011

30.10.2011 Dikili, Turkki


30.10.2011 Dikili, Turkki

Kuvassa merisuolan nostajia rannikolla vähän ennen Dikiliä.

Heräsin kirkkaaseen aurinkoiseen aamuun. Hetken ihmettelin asiaa, laitoin puhelimen pois herättämästä, tajusin vasta jälkikäteen, että se oli päivää liian myöhässä herättämässä. Olisi se pitänyt tajuta, kun valoisaa alkaa olla vasta vartin yli 7 ja minulla oli kello herättämässä varttia vaille. Kai se on hyvä merkki, kun nukutti niin hyvin. Tosin, imaamin rukouskutsu oli kyllä kuulunut jo aikaa sitten viereisestä moskeijasta.
Yöpaikassani ei ollut aamupalaa, joten söin hiukan omia eväitäni ja ystävällisen hotellivahdin saattelemana lähdin kiertelemään pieniä kujia tielle päin, ostaen matkalta banaaneja ja leipää, kuten luulin (kahvilla havaitsin ostaneeni makeaa kakkua). Kävin vielä tienvarsikuppilassa aamuvirkkujen turkkilaisten seurassa kahvilla, neskafee maidolla. Niinpä varsinainen matkani alkoi vasta 9:n maissa. Ilma oli lämpimintä toviin aikaan aamusta, liekkö johtunut myöhäisestä liikkeellelähdöstä vai siitä, että olin taas aivan meren rannalla. Tuulikin oli aamusta heikko ja ensimmäisen tunnin matka sujui joutuisasti. Ranta oli mukavannäköistä lomarantaa, hiekkarantaoja paljon, hotellejakin siellä täällä ja loma-asutusta runsaasti. Pysähdyin yhdessä paikassa vilkaisemaan asunnonvälittäjän ikkunaa, siinä hinnat pyörivät kaksiontapaisesta 150 000 TL:ää. Kymmenen maissa tuuli yltyi nopeasti voimakkaaksi ja vauhti tipahti 10 km/h paikkeille, joskus jopa alle. Tie Edremit:iin asti oli suoraan vastatuuleen, sitten kääntyi hieman ja hetken päästä mentiinkin lähes päinvastaiseen suuntaan. Piti kiertää 40 km:n lahti. Myötätuuliosuutta riitti toiset 40 km. Loppumatka oli sivutuulta tänne Dikili:iin asti. Päivämatkaksi kertyi tänään 120 km, lyhyempi ja helpompi päivä kuin eilen. Tie oli pääosin aika tasaista maatalousmaan ympäröimää. Vuoret kyllä näkyvät koko ajan hieman sisämaahan päin. Asfaltti oli tänään onneksi parempaa kuin eilen. Meinasin sanoa, että sain ajaa vähän aikaa Volvo-asfalttia, mutta sitten näin pari asfalttikonetta töissä ja nämä eivät olleetkaan Volvoja niin kuin aikaisemmin näkemäni. Täälläkin näkyi olevan jonkin verran puuvillapeltoja ja näin ensi kertaa eläissäni puuvillan poimintaa käsin, useammallakin pellolla. Turkista on edelleen hyvä maku, täällä on ihan hyvä ajella pyörällä. Kaikki hyvin !

lauantai 29. lokakuuta 2011

29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki


29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki
Tuuli jatkui aamulla samasta suunnasta kuin eilenkin, kun lähdin matkaan marmaramnereen johtavan salmen rannalta. Tämä tarkoitti sitä, että se oli selän takana Canakkale:en asti ja vähän sieltä eteenpäinkin. Niimpa matka Ecoabat:iin taittui nopeasti. Tie Kreikan rajalta lähtien oli ollut joko nelikaistaista moottoritien tapaista tietä tai sitten se oli tekeillä sellaiseksi. Tämän päivän matkan aikana enimmäkseen tekeillä sellaiseksi. Uusi asfaltti oli hyvää, uudet Volvo-merkkiset isot asfalttikoneet tekivät hyvää jälkeä. En vaan juuri päässyt nauttimaan uudesta asfaltista. Matka majapaikastani Ecoabat:iin meni salmen rantaa pitkin ja oli hyvä seurata sitä todella vilkasta laivaliikennettä, joka kävi kumpaankin suuntaan. Melkein joka hetki oli puolenkymmentä laivaa näkyvissä.
Kun saavuin Ecoabat:iin, opasteet lauttarantaan olivat hyvät. Ajoin suoraan lippuluukulle, ylitys maksoi 2 liiraa ja lautta lähti noin 10 min. siitä kun olin taluttanut pyörän sisään. Kävin lautalla kahvilla, kolmioleivän kera, sitten jo saavuttiinkin toiselle puolella. Tein pienenmutkittelun Canakkalessa ja ostin jotain evästä ja lähdin matkaan. Tietyöosuuksien pirstoma tie kulki aluksi salmen suuntaisesti ja sain vielä hetken ajella sivumyötäseen. Sitten tie alkoi kääntyä itään niin, että loppumatkasta tuuli oli lähes suoraan vastainen. Huomenna on aamupäivän, jos jatkuu samanlaisena. Samalla tien pinta muuttui tosi surkeaksi. Muistin tällaisen tien Alanian reissulta. Ne ovat tehneet tien päällystettä siten, että tielle valutetaan kohtalainen kerros kuumaa pikeä. Sitten siihen ajetaan karkea sepeli päälle, niin että sepeli tarttuu siihen pikeen kiinni. Näin kerran, kun sellaista tehtiin. Lopputuloksena on erittäin karkea pinta jossa on teräviä kiviä. Jos pinnoituksesta on kauan, kivet luonnollisesti kuluvat ajourilta. Minä kun ajan tien laidassa, sillä kivet ovat kaikkein epätasaisimpia. Tähän kun laitetaan lisäksi, että tie on koko ajan kuoppainen, lopputuloksena on kyllä aika hermoja raastava pinnoitus. Paitsi, että omat paikat ovat kovilla, on sitä varmaan pyöräkin.
Tällaista se tie joka tapauksessa iltapäivän oli. Markalla oli mäkisyyttä, juuri ennen yöpymispaikkaan saapumista noustiin n. 450 m:iin ja sitten tultiin sieltä nopeasti alas, joutui käyttämään aika tavalla jarruja sen tiepinnan takia. Saa nähdä taas ne minun jarrupalat. Toisen kerran tälle matkalle paikkasin renkaan. Epäilin kiveä syylliseksi, mutta löysin ”orjantappurapensaan” piikin ja lasinsirun renkaasta, en tiedä kumpi oli syyllinen asiaan. Siinä sitä paloi matkalla taistellessa aikaa niin, että kun tulin tänne kylälle, alkoi jo hämärtää. Navigaattorin mukaan hotelleja oli monia, (niin, sain illalla ladattua Turkin kartan), mutta minä niitä en tahtonut löytää. Yhden pienen löysin, hain parempaa, palasin kuitenkin lopulta ensin näkemääni. 30 liiraa yö, huone on melkein liiankin lämmin.
Päivän matka oli aamusta kaunista salmenrantaa, loppupäivä kumpuilevaa maatalousmaisemaa ja lopussa kaiketí jo vuoristoa. Tämä kaupunki missä olen, on kyllä aito Turkkilaiskaupunki. Kävin juuri syömässä ja katselin vielä lyhyesti paikkoja. Kävin lyhyen kaupunkikierroksen myös Ezine:ssä, iltapäivän puolessa välissä. Pankkiautomaatille ja hedelmäostoksille kertyi yleisöä ihmettelemään omituista pyöräilijää. Hyväntahtoista ihmettelyä. Minulla on matkalla edelleenkin tapana, että jos joku katsoo minua niin, että huomaan, nostan kättä tai tervehdin muutoin hymyn kanssa. 90%:ssa tapauksista saan saman takaisin. Raskas päivä, mutta kaikki hyvin !

perjantai 28. lokakuuta 2011

28.10.2011 Gelibolu, Turkki


28.10.2011 Gelibolu, Turkki
12-maa tälle pyöräreissulle !
Oikeastaan olen Gelibolun ja Canakkale:n puolessa välissä tienvarsihotellissa, liekköhän taas ainoa asiakas. Ikkunasta näkyy Välimereltä Marmaranmerlle johtava kapea salmi, jossa on vilkasta laivaliikennettä.
Lähdin aamulla aikomusteni mukaisesti liikkeelle aikaisin, 7:30., aurinko oli juuri noussut sen verran, että alkoi olla valoisaa. Ensimmäisen huoltoaseman mittari näytti +4°C, tuuli ei ollut aamusta kovin kova, joten sikäli lähdön ajoitus onnistui hyvin. Tuuli oli koko lailla vastainen tai sivuvastainen rajalle asti. Vähän ennen rajaa ajamani tie näytti yhtyvän moottoritiehen ja laitoin navigaattoriin ehdolle rajanylityspisteen. Navigaattori haki pikkuteitä, kuitenkin siinä pisteessä, josta olisi pitänyt kääntyä pienemmälle tielle, oli iso kyltti, ”Turkki”, moottoritien suuntaan. Harkitsin tovin asiaa ja päätin ajaa moottoritien kautta. Moottoritietä oli noin 6 km ja olin hieman epävarma valinnastani, se osoittautui kuitenkin oikeaksi, en olisi muutoin rajalle päässyt. Olikin kerrankin kunnon raja. Kerikan puolella oli passintarkastusta ja useita aseistettuja sotilaspartioita. Turkin puolella oli ensin tullin passintarkastus, sitten mentiin poliisin passintarkastusjonoon, siitä seuraava jono, joka selvisi että se oli auton papereiden tarkastusjono, sen ohitin ja vielä oli yksi puomi, jossa passi tarkastettiin. Kaikkiaan taisi tuhlautua rajanylitykseen reilut puoli tuntia.
Sitten matkaan Turkin puolelle. Olin turhaa eoäillyt hotellien olemassaoloa. Niitä oli päivan aikana melkein kaiken aikaa, Ipsalassa Kesan:issa ja väleillä kaiken aikaa. Turha jossitella, tulipahan eilen pestyä pyykkiä, kun majoituin aikaisin. Tuuli oli Kesaniin asti lähes suoraan vastainen. Kävin Kesan:issa syömässä roskaruokaa, Eurot kelpasi. Tie Kesanin jälkeen kääntyi hieman, että tuuli oli lievästi sivuvastainen sellaisen 40 km, sitten tie teki 90 asteen käännöksen olisiko kaakkoon ja tuuli oli lähes selän takana ja kyllä matka joutui. Oli se aika kuitenkin siinä kässehtiessä kulutut, että kun pysähdyin, klo oli jo puoli kuusi ja arvelin, että olisin ollut Canakkalen vastarannalla vasta puoli 18:30;n paikkeilla. Lautalla ylitys, majoittuminen olisi saattanut mennä 21-22 välille. Päätin jäädä tähän. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, mutta ilmastointikone lämmittää huonetta vähitellen.
Päivällä matkalla tapasin kaksi Saksalaista pyöräilijämiestä, eivät olleet enää poikasia hekään. Aikoivat lentää Izmir:istä takaisin saksaan, olivat ajaneet Itävallassa samaa jokilaaksoa, jota minäkin ajelin pari päivää. Jäivät mäessä jälkeen, eikä niitä sen koommin enää näkynyt. Koitan tässä illan päälle siirtää uuden kartan navigaattoriini.
Kaikki hyvin !

27.10.2011 Aristino, Kreikka


27.10.2011 Aristino, Kreikka

Kuva on Roomalaisten n. 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua tekemästä tiestä.

Pieni paikka Aleksandroupoli:sta noin 10 km Turkin rajan suuntaan. Katselin illalla karttaa Gogmemapista ja tutkin majoitusmahdollisuuksia. Olisin arvatenkin voinut ylittää Turkin rajan tänään, mutta kun majoittuminen oli vähän (täysin) epäselvää, päätin tehdä tänään lyhyemmän päivän ja ajaa vain Aleksandroupoli:hin. Lähdinkin aamulla tuntia myöhemmin liikkeelle, että en tulisi liian aikaisin perille. Tätä asiaa kyllä hieman helpotti se, että kolmatta päivää jatkunut vastatuuli oli edelleenkin yltynyt. Freemeteon mukaan se olisi ollut 31 km/h, mutta tuntui kyllä loppumatkasta vieläkin voimakkaammalta. Vertaan sitä mäenlaskussa kokemaani ilmavirtaan. Alkutaival Komotini:sta oli aika tasaista, rannikkoa lähestuttäessä ylitettiin matala harjanne. Valitsemani tie noudatteli moottoritien reittiä, oli hiljainen ja hyvä ajaa. Vanhempana tienä siinä oli sen verran edestakaista nousua harjanteen kohdalla, että kokonaisnousuksi kertyi vähän yli 500 m.

Aleksanroupolia lähestyttäessä kävin kaupassa ja ostin mm. uuden pyykkipulveripaketin, että voisin harrastaa askareita illalla. Kauppa, johin menin oli menosuuntaan nähden vastakkaisella puolen katua ja lähtiessäni ajamaan siitä, lähdin huomaamatta väärään suuntaan. Ehdin ajaa noin kolometrin, kun tuli sellainen hotelli vastaan, jonka muistin ja käännyin uudestaan oikeaan suuntaan. On se ihmismieli (minun mieleni) merkillinen. Lähtiessäni kaupalta, navigaattori näytti, että pitäisi ajaa toiseen suuntaan (arvelin sen ohjelmoituneen uuteen päämäärään laukussa) ja tuuli oli vaihtunut myötäiseksi, aurinko oli väärällä puolen.. ja silti minä lähdin sen takia, että kauppa oli menosuuntaan nähden väärällä puolen, väärään suuntaan. Hauska tapahtuma ! Kaupungin sisään tullessani näin navigaattorista, että rapiat kymmenen kilometriä kaupungista Turkkiin päin on pari hotellia ja päätin ajaa tänne. Jos majapaikkoja huomenna on vain siellä, missä Gmappi niitä näytti, tämä loppuajo voi olla aika tärkeäkin huomista ajatellen. Ajan tyynellä säällä ja tasaisella tiellä useimmiten n.27 km/h. Tänään loppumatkasta tasaisella tiellä vauhti oli n. 10 km/h, niin paljon se tuuli sitä vie pois. Se ottaisi jo pelkkään ajajaan ja laukkujen kanssa tuulipinta on vähintään kaksinkertainen. Muistini mukaan huomiseksi säätiedotus lupasi samankaltaista ja suuntaista tuulta kuin tänään, joten huomenna osaksi päivää on luvassa töitä. Kun pääsisin Turkin puolelle, noin kolmenkymmenen kilometrin päässä siellä tie kääntyy jonkin verran oikeaan suuntaa ja siitä noin 50 km niin pitäisi olla myötätuuli, jos samanlaisena jatkuu.
Pääsin hotelille kuitenkin lyhyen päivän ja lyhyen matkankin (82 km) jälkeen klo 16:00 maissa. Olin taas ainoa asiakas, äsken kuitenkin tuli joku vanhempi pariskunta. Ahkeroin ja pesin pyykkiä, lika tuntuu kyllä pinttyneen jo aika tiukkaan vaatteisiin mutta kaippa niistä jotakin lähtee, kun vesi on niin likaista. Olin varautunut lataamaan navigaattoriin uuden karttaohjelman Turkin alueesta, mutta täällä se ei onnistu, kun paikassa ei ole nettiyhteyttä. Otin kotoa mukaan viime lomareissulla ostamani Turkin kartan, pitää koittaa pärjätä sillä. Lataan sen Turkin kartan sitten, kun siihen on tilaisuus.
Lämpötila aamulla liikkeellelähtiessä oli 8-10C, kova tuuli ! Päivän mittaan lämpö kyllä nousi, jokin mittari näytti peräti 18C, mutta odotan kyllä sitä, että pääsen Turkin puolella ajamaan etelään. Katsoin illalla Gmapista säätietoja, siinä on sellainenkin optio nykyään, että kartta näyttää esitettävältä alueelta säätilatiedot. Komotinissa, missä minä olin, oli 11°C, melkein samalla kohtaa Turkin rannikolla oli 17°C. Minä olen taas palelluttanut lievästi oikean jalan ison ja pikkuvarpaan ja ne ovat toisinaan aika kipeät. Lämpötilat yli 16°C olisivat kyllä minulle kovasti mieluisia, ei tarvitsisi pelätä varpaiden paleltumista.
Tilasin ruokaa klo 19:00, koitan varustautua hyvissä ajoin sänkyyn ja lähteä aamulla heti auringon noustua liikkeelle, jos sattuu vaikka taipaleesta tulemaan pitkä. Kaikki hyvin !

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

26.10.2011 Komotini, Kreikka


26.10.2011 Komotini, Kreikka

Laitan kuvaksi eilen ottamani luontokuvan, täälläkin on ruskaa !

Kävin illalla syömässä hotellinomistajan ravintolassa, toi eteen lautasellisen paistettuja hyvin ruotoisia sinttejä, joita kutsui kaloiksi. Onneksi oli evästä huoneessa. Aamuinen matkani alkoi hieman viivästyneesti. Samainen hotellinomistaja tuppautui majoittumaan saapuessani auttamaan pyörän nostossa patiolle, kun olin sitä siirtämässä siihen laukkujen purkamista varten. Hän kampesi oikeanpuoleista etulaukkua sen verran, että kiinnitystelineen pultti katkesi taas. Virittelin siihen aamulla jonkinlaisen nippusidesysteemin, joka ihme kyllä kesti tämän päivän. Lasse voisi sanoa tuotekehittelyterveisiä Tunturin tuttavilleen, että kyseisen kiinnityspultin kierrekappale etuhaarukassa saisi olla milliä paria isommalle pultille. tämä tulee olemaan jatkuva ongelma, se pultti joutuu tosi tiukoille tuossa ratkaisussa.
Aamupalaksi paahtoleipää ja kahvia ja matkaan kohti Kavala:aa. Eilinen kohtalainen vastatuuli oli muuttunut navakaksi vastatuuleksi ja olli sitä Xanthi:iin asti ja sitten sivuvastaisena tänne Komotini:iin. Ajoin koko Kavala:n läpi, siisti ja oikeastaan sopivan kokoinen lomakaupunki kauniine hienohiekkaisine rantoineen. Kavala:n jälkeen rannikko muuttuikin hyvin alavaksi suistomaaksi, jossa pitkiä rannan suuntaisia teitä ei ole. Niinpä Käännyin sisämaahan, Xanthi:hiin päin. Vaikka tie noudatteli vuoriston reunaa ja oli vähänousuinen, töitä sai kyllä tehdä vastatuulen takia. Ennen Xanthi:a tie meni joen yli, jossa oli kylttejä jokialueen ja suiston luontonähtävyyksiin. Minusta tuntuu kyllä siltä, että näissä eteläeuroopan maissa luonnonsuojelualueen erottaa siitä, että siinä on kyltti. Jos se otetaan pois, ei sitä voi tietää mistään. Kylteistä mieleen, että Kreikkalaisten yksi harrastus on liikennemerkkikylttien sotkeminen. 90% niistä on sotkettu, spreijattu tai laitettu jotakin tarralappuja tms. Niin kuin sanoin, vastuuttomia pahantekijöitä kuin pikkukakarat. Toinen asia kylteistä, tieopasteista ei näe, onko viitta moottoritielle vai tavalliselle tielle. Kun moottoritie menee lähellä, siitä on toisinaan harmia. Kyllä Suomessa on hyvät opasteet !
Päivän ajomatka päätyi Komotini:iin. Keskelle kaupunkia pieneen hotelliin jossa on lämmin huone. Tätä ei olisi Bulgariaan kuin vajaa 20 km, mutta olen päättänyt, että 12 maata tälle reissulle on sopiva luku, joten en mene käymään Bulgarian puolella, vaikka aikaa olisi. Turkkiinkaan ei ole kovin pitkä matka, hyvällä kelillä ja helpoilla teillä voisin olla jopa huomenna siellä. Pitää vähän katsoa tuota majoitusasiaa, kun avoimia hotelleja löytyy kaupungeista, rantahotelleista valtaosa on suljettu.
Sää tänään oli tuulisuuden lisäksi pilvinen, parista mittarista näin lukeman 14C ja iltapäivällä epäilin jopa vesisadetta, pilvet olivat sen näköisiä ja muutama tippa taisi tullakin. Kaikki hyvin, matka on joutunut viime tauon jälkeen ihan kohtalaista tahtia.

25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka


25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka
Pitkä päivä, hotelliin pääsy vasta noin 18:30. Aamuinen liikkeellelähtö oli totuttuun tapaan vajaa kymmenen minuuttia yli kahdeksan. Pääsin Thessalonikin aamuruuhkaan, joka oli ehkä vähän hiljaisempi kuin iltaruuhka, jonka aikaan tulin keskustaan. Thessaloniki on pitkänomainen kaupunki rannikolla ja minä lähdin poikkisuuntaan kohti niemimaan vastakkaista laitaa. Kun tulin kaupunkiin, tulin hyvin alavaa ja tasaista suistomaata. Nyt liikkeellelähtiessä kuitenkin katu alkoi nousta heti ylöspäin ja nousua jatkui. Varsinainen kaupungista eroon pääsy kesti noin tunnin, nousu jatkui vieläkin ja tie nousu noin 500 m:iin merenpinnasta. Imeisesti minulle olisi ollut helpimpikin reitti, mutta navigaattori on täysin tunteeton, se kai katsoi tämän muutaman metrin lyhyemmäksi, nousuista se ei piittaa tuon taivaallista. Niemimaassa on kaksi aika isoa järveä poikkisuunnassa. Nousun jälkeen tie laski nopeasti enimmäisen järven lähelle ja sitten loppupäivä olikin melko tasaista. Niemimaan ylitys oli noin 70 km, ja sitten tultiin vastakkaiselle puolelle ja niemimaata. Isomman järven rannalla oli muuten joku kuumalähdekylpylä ja myöhemminkin päivällä ohitin rannikolla paikan, jossa mainittiin kuumista lähteistä.
Kun pääsin takaisin rannikolle, oli melkein heti taajama, jossa oli kymmenkunta hotellia ja lukuisia apartamenttoja. Ajattelin, että nyt ei tarvitse olla majapaikasta huolissaan. Vaikka en minä yleensä niin huolissani niistä ole. Jaksan nykyään aika hyvin ajaa, siinä on vain kaksi pääasiallista rajoittavaa tekijää; pimeällä en aja mieluusti ja jos ruoka/juoma loppuu kesken, silloin loppuu voimatkin. Rantatie oli toisi hyvä ajaa, leveä, hyvät reunakaistat, aika tasainen ja liikennettäkin oli vähän. Ilmeisesti sen liikenteen, joka tähän suuntaan kulki, vei pääasiassa läheinen samansuuntainen moottoritie. Hiekkarantaa piisasi, mutta siellä oli pääasiassa harvakseltaan täysin hiljaisia yksityisiä loma-asuntorykelmiä, vanhoja asuntovaunuja ja ei mitään. Olin jättänyt eväiden ostonkin iltapäiväksi, koska en halua kantaa jogurtteja kovin pitkään laukissa, mutta ei tullut edes kauppa vastaan. Ajattelin jo, että pitääkö tässä ajaa Kavala:aan asti. Loppumatkasta päivää oli kaksi rantahotellia, niin kuolleen näköisiä, että en edes viitsinyt käydä yrittämässä. Olisin kai käynyt, jos olisin ollut kyllin väsynyt. Täällä Nea Peramosissa oli kauppa auki, olisi saattanut olla useampikin. Ajelin useamman hotellin ohi, jotka näyttivät olevan kiinni, sitten yhden hotellikyltin alla oli ravintola, jossa oli työntekijä. Tiedusteluun huoneesta hän vastasi myöntävästi, tarjosi kahvit ja vartin odottelun jälkeen paikalle tuli ukko, joka vei minut mopolla edellä ajaen muutaman sadan metrin päähän pienen hotellin alakertaan, varmaan äitinsä huonetta vastapäätä. Kuiva huone, valot on, suihkussa oli mielenkiintoista käydä. Kylpyhuone kun on niin matala, että minun piti ottaa suihku kontallaan. Vesi oli kuitenkin lämmintä, kaikki siis hyvin.
Laitan kuvaksi liikennekuoleman kohdanneen mäyrän. Liikenteen uhriksi jääneitä eläimiä ovat tietenkin linnut. Toisena ryhmänä täällä ovat ehdottomasti koirat, niitä saattaa olla lukuisia yhtenä päivänä. Täällä on todella suunnaton määrä irtaimia koiria. Niitä on lähes joka paikassa, joskus on alueita, joissa on vähemmän, olisiko siellä paikallista toimintaa niiden hävittämiseksi. Kettuja on ollut kaikkialla missä olen kulkenut, täällä aika paljon. Tänäänkin kolme aivan vasta alle jäänyttä. Siillejä on myös uhrien joukossa, kissoja, käärmeitä, isohkon kilpikonnan näin, minkkejä, (Pekka tunnisti kuvasta), villisika, sammakkoja, kekkoja (näin yhtenä päivänä useita isoja, n. 40 cm pitkiä kirkkaan vihreitä kekkoja, sitten näin yhden sellaisen liikenneuhrinakin), .. Eli melkoinen kavalkaadi elukan raatoja tiellä. Minä olen kyllä pyrkinyt omalta osaltani min minimoimaan uhrit, väistelen perhosen toukat ja koppakuoriaiset, joita on ollut viime aikoina paljon. Kekkoja ei tarvi väistellä, ne on pyörän suhteen riittävän vikkeliä.

maanantai 24. lokakuuta 2011

24.10.2011 Thessaloniki, Kreikka


24.10.2011 Thessaloniki, Kreikka

Lepopäivänä matkahaluja oli taas kertynyt, että olin heti kahdeksan jälkeen liikkeellä. Reitti Platamonaksesta Thessalonikiin ei näyttänyt kovin selvältä, eikä se sitä ollut. Kun pääreitti on moottoritie, on pienempien sivuteiden löytäminen oma urakkansa. Toisaalta siinä sitä tälle päivälle mielenkiintoa olikin. Pieni pätkä alussa meni ”moottoritietä” pitkin, mutta ensimmäisen tietullin kohdalta käännyin syrjään. Alkumatkalla sivuteitä löytyi kohtalaisen hyvin. Katerinissa kävin kahvilla ja säin samalla jotain naposteltavaa, kun ei kunnon ruokapaikka sattunut kohdalle. Katerinin jälkeen jouduin ajamaan noin 15 km sisämaahan, lähelle Aleksandriaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanutkin ajaa Aleksandriaan asti ja tulla Thessalonikiin sisämaan kautta. Nimittäin kun palasin takaisin rannikolle päin, alkoi varsinainen siksakki, välillä peltoteitä ja milloin missäkin. Se väli on jonkinlaista jokien ja kanavien halkomaa suistoaluetta ja sellaista tieviidakkoa että !
Olen kertonut aikaisemminkin tästä navigaattoriongelmasta. Jos laitan ajoneuvoksi auton, se ohjaa, niin kuin tänäänkin joka välissä, helposti moottoritielle. Näin siitäkin huolimatta, että olin ruksannut kohdan, vältä tietulleja. Laitteessa ei ole kohtaa vältä moottoriteitä. Pyörällä ajaessa se taas ohjaa toisinaan aivan mahdottomia reittejä, lisäksi kone ei tahdo jaksaa laskea pyöräreittejä kuin aika lyhyille pätkille. Riippuu tietenkin millainen ympäristö yleensä on. Minä kyllä hoksasin tänään illasta, että laitan sinne ruksin vältä sorateitä, josko se helpottaisi pyörähommaa. No, minä värkkään ”ovelasti” vuoron perään autoa ja pyörää ajoneuvoksi ja koitan siten taiteilla kohtuullista reittiä. Kyllä sitä vähitellen oppii toimimaan sen kanssa. Joka tapauksessa, navigaattorin kanssa on mieluisempi liikkua kuin ilman.
Ilma tänään oli pääosin pilvinen, iltapäivällä aurinko taisi jossakin välissä hieman näyttäytyä. Yöllä oli satanut, aamu ei ollut niin kylmä kuin se oli sisämaassa, kymmenen maissa jokin mittari näytti 14C, iltapäivällä lähelle 20C. Maasto oli alkumatkasta loivasti kumpuilevaa, loppumatka, siis tämä Thessalonikin seutu hyvin tasaista jokisuistoa (taisi olla ristisanatehtävissä rias-sana, jota käytetään tällaisesta maastosta). Tulin Thessalonikiin vähän viiden jälkeen, mittarissa 138 km, tunne fyysisesti kevyestä päivästä, navigointi hieman raskasta. Hotellin löysin reitin varrelta, kun laitoin keskustaan päästyäni uuden suuntiman huomiselle päivälle. Kolmen tähden hotelli, 45E aamupalalla. En tähän Kreikan hintatasoon nähden pitänyt sitä pahana kun on kaupungin keskustassa. Olisi ehkä löytynyt hieman halvempi ulosmenotien varresta, mutta en viitsinyt ottaa riskiä, Valitsemani tie menee taas sisämaan kautta ja siellä on ollut vähän hotelleja. Kaikki hyvin !

Kuvaksi päätin laittaa puuvillapuimurin, ne kun ovat viime aikoina olleet hyvin tavanomainen näky tienvarsilla puuvillapeltojen ja puuvillaa kuljettavien rekkojen kanssa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

23.10.2011 Platamonas, Kreikka


23.10.2011 Platamonas, Kreikka
Kanakkaleen istanbulin kautta 1204 km, Oikaistuna 586 km, ts n. 600 km lyhyempi. Kannakkale, Alania, 1146 km, oikaistuna yhteensä 1732 km. Istanbulin kautta 2350 km.
Lauttaliikenteen tarkastin osoitteesta http://www.turkeytravelplanner.com/trans/Ship/dardanelles_ferries.html
Lauttoja kulkee näköjään tunnin välein kahdestakin paikkaa, Gelibolusta ja Ecebat:ista, kummastakin tunnin välein.
Normaali lepopäivä. Yöllä oli vähän sadellut ja päivä oli muutoinkin harmaa ja pilvinen koko päivän. Ilman vuoksi olisi kyllä voinut ajella, mutta kun olin päättänyt pitää lepopäivän, niin pidin. Olen venytellyt kohtalaisesti, tein yläreisiin pitkästä aikaa 10 minuutin venytykset; niistä on ollut aikaisemmin apua polvivaivoihin. Viime yönä polvi ei enää paljoa vaivannut liekkö illan tavallista pidempi venytys jo vaikuttanut. Tutkin aamupäivällä ajomatkaa Gmapista parhaan kykyni mukaan ja sen perusteella pienellä varmuustoleranssilla varasin kotimatkalentolipun Alaniasta 14.11.2011. Ompahan ensi kertaa tällä reissulla jokin aikataulu. Tämä tarkoittaisi, että en kaiketi aja Istanbulin kautta, ei matkan takia, vaan sen, että se mutka on koko ajan pohjoiseen päin. Täällä on aamut olleet varsinkin sisämaassa jäätävän kylmiä. Jotenkin ilma tuntuu täällä kylmemmältä kuin sama lämpötila Suomessa.
Kävin tuossa lyhyehkön lenkin rantakatua iltapäivällä. Paikka vaikuttaa ihan mukavalta lomapaikalta, hiljainen toki tällä hetkellä. Siistikin, on ilmeisesti sillä tavoin, että pytkivät nämä lomapaikat pitämään siisteinä turistien takia. Rannalla on pieni kalastajasatama ja toinen puoli huvivenesatamaa. Hiekkarantaa ei niin kauhean paljon ole, mutta on kuitenkin. Kyllä tämä sopisi kesällä rantalomakohteeksikin. Pieniä sanoisinko idyllejä hotelleita on aika monta, en ole laskenut, mutta ainakin enemmän kuin kymmenen.
Kohtapuoliin syömään, jos löytyy aukinainen kauppa, ostan huomiseksi vähän evästä ja valmistaudun liikkeellelähtöön. Ei siitä pääse mihinkään, että nämä lepopäivät ovat pitkästyttäviä !

Kuvaksi laitoin tyypillisen Kreikkalaisen näyn. Tarkkailin vielä heti tämän kuvan jälkeen tilannetta, peräkkäin oli useita jäteastioita, joiden ympärillä jätekasaulottui ajiradalle niin, että minun piti kiertää niitä. 90 % näkemistäni jäteastioista on ollyt tämankaltaisia.

lauantai 22. lokakuuta 2011

22.10.2011 Platamonas, Kreikka


22.10.2011 Platamonas, Kreikka

Kahvi ja vanha sämpylä viereisen remontissa olevan baarin pihalla aamukylmässä ilmassa ja taipaleelle. Matka alkoi alkuun tasaisessa, sitten loivasti kumpuilevassa maatalousmaastossa, jonka kaltaista olin nähnyt esimerkiksi pohjoisranskassa. Erona kuitenkin se, että täällä pääasiallinen viljelykasvi näyttää olevan puuvilla. Tienvarret olivat sitä joka paikassa täynnä. Täällä on siellä täällä mustalaisten kaltaisia yhteisöjä, en tiedä kansalaisuutta. Asuvat slummeissa, ajoin tänäänkin yhden ohi Farsalassa, eilen sellainen oli moottoritien sillan alla. Huomasin, että olivat keksineet ansiokeinon, olivat paalaamon lähellä keräämässä säkkeihin tiepuolesta sinne levinnyttä puuvillaa. Ei kai kyse ole muusta kyin täydellisestä välinpitämättömyydestä ympäristöä kohden joka näkyy kaikessa toiminnassa. Autot, joilla ajavat pakkaamatonta puuvillaa, ovat verkkoseinäisiä. Verkkoihin tarttuu villaa, sitten kun autot ajavat tyhjinä, villa leviää verkoista tiepuoleen. Näiden ympäristöasioiden takia olen lukenut moneen kertaan tyyneysrukousta matkan aikana. Minusta ihmiset käyttäytyvät täällä niiden suhteen kuin vastuuttomat pikkukakarat.
Larisa:n jäkeen koitin vältellä moottoritieksi merkittyä tietä. Se on tosi hankalaa, sekä navigaattorin, että tiemerkintöjen takia. Jossakin vaiheessa ajauduin sellaiseen umpikujaan, että minun oli pakko ajaa sille tielle. Huomasin sen muuttuneen kaksikaistaiseksi tieksi, jota ajelin tovin matkaa rantaan päin. Lähellä rannikkoa vastaan tuli taas tietulliasema ja käännyin sivulle ehkä noin kymmenen kilometrin matkalle ja ajoin taas tietullitielle lyhyeksi matkaa, kunnes käännyin tähän rantapaikkaan. Hotelleja tässä näkyy olevan paljon, useimmat kiinni. Tämä, johon asetuin, on hyvä, huone lämmin ja netti toimii aulassa.
Minua on muutamana yönä vaivannut oikea polvi. Viime yönä piti kesken yötä venytellä jota kipu helpotti. Olen ollut hieman ylimalkainen venyttelyissäni, koitan parantaa tänään tapani. Aioin tässä illan päälle harkita, josko pitäisin tässä lepopäivän. Minulla ei ole erityisiä ostostarpeita ja paikka tuntuu ihan mukavalta. Saattaisi tehdä polvellekin hyvää, onhan minulla nyt 7 päivää yhtäjaksoista ajoa takana, noin 900 km, eikä kaikin ihan helppoa maastoa. Tästä olisi Thessalonikiin noin päivän matka, mutta ei minulla ole mitään erityistä tarvetta viettää lepopäivää juuri Thessalonikissa. Katsotaan nyt.

Mietin laittaa kuvaksi puuvillalla sotkettua tienvartta, mutta laitoinkin aamulla ottamani kuvan kukkivasta rinteestä.

21.10.2011 Domokos, Kreikka


21.10.2011 Domokos, Kreikka
Oikeastaan olen Domokosista muutama kilometri Larisa:n suuntaan. Hain Domokosista hotellia, Yhden mukaan seillä oli, toisen mukaan ei. Kello oli jo yli viiden, ja tästä on Larisaan niin paljon matkaa, että vaikka tie olisi ollut helppoakin, olisi varmaan ehtinyt tulla pimeää. Domokos oli noin 600 m:n korkeudessa ja tänne tienvarsihotellille lasketeltiin aikamoinen hujaus alamäkeä, korkeutta jäi enää 155 m.
Aamulla liikkeellelähtiessä oli totuttuun tapaan hyvin raikas ilma, kintaskeli. Ilma kuitenkin alkoi pikkuhiljaa lämmetä ja varsinkin kun majapaikasta lähtein alkoi loivahko nousu, jota jatkui niin, että ennen Lamiaa korkeimmalla kohdalla oltiin n. 750 m:ssä. Kyllä siinä alkoi vähitellen tarkenemaan. Ammulla minua tervehti aivan kohdalla lumihuippuinen vuoro, jota olen katsellut kolmena päivänä eri suunnasta, nyt kaikkein lähimpää. Se vuori näkyi Korinthin lahden toiselle puolelle oikeastaan koko matkan ja senkin jälkeen lyhyttä taukoa lukuun ottamatta (Ateenan seudulla) . Nyt se on jäänyt toisten vuorten taakse, eikä taida enää näkyä. Aamuinen nousu päätyi tosiaan hyvään ja pitkään, arviolta 10-15 km, laskuun Lamiaan lähelle. Tie laski aivan meren pinnan tasolle. Minun olisi pitänyt kääntyä aikaisemmin pikkutielle, mutta arvelin joutuvani käyttämään sillä tiellä jarruja ja laskin alas asti. Tästä koitui sellainen haitta, että jouduin moottoritien varteen Sen vieressä ili alkuun paikallistie, joka sitten päättyi ja minä seikkailin pari kilometriä peltoteitä ja pääsin Lamiaan vievälle pienemmälle tielle. Ajoin Lamiaan, täydensin ruikavarojani ja jatkoin Lamian läpi nousten väliin hyvin jyrkkiä pikkukatuja kunne pääsin taas päätielle. Ajattelin, että tie saattaisi nousta taas 500 m:iin, olin väärässä. Se nousu 750 m:iin. Niimpä päivän nousuksi tuli 1480m, joka on aika paljon. Olin satsannut siihen, että Domokosissa olisi hotelli, vaikka navigaattori ei sellaista löytänyt. Ei siis ollut. En jäänyt ihmettelemään, ilta alkoi uhkaavasti lähestyä, ja niin lähdin laskettelemaan kaukana alhaalla näkyvää laaksoa kohti varautuen 50 km:n ajoon Larisa:aan. Tämä tienvarsihotelli, vaatimaton huoltoasemanpitäjän sivubisnes, tuli kreiivin aikaan. Olisin minä sinne Larissaan varmaankin selvinnyt, mutta näin parempi.
Päivän tiet ovat olleet hyviä ajaa, hyvät reunakaistat pääosin, ei kovin jyrkkiä mäkiä Lamiaa lukuun ottamatta ja liikenne vain kohtalaista. Ilmakin oli hyvä, ei ollut kovaa tuulta, aurinko paistoi ja iltapäivällä oli lämmintäkin. Thessaloniki:iin on matkaa vielä n 300 km. Tässä paikassa en ainakaan taukoa pidä, vaikka tämä oli jo kuudes päivä ajaa yhtäjaksoisesti. Koitan ajaa taas rannikolle, yksi tai kaksi päivää. Kyllä se sitten taitaa olla taun paikka.

20.10.2011 Kato Tithorea, Kreikka



20.10.2011 Kato Tithorea, Kreikka
Liikkeelle taas puoli yhdeksän maissa. Lähdin nousemaan ylöspäin jotain pääkatua, nousu alkoi lähes heti hotelilta lähdettyä. Sitä kesti niin, että korkeutta oli lähes 800 m merenpinnasta. Majapaikani oli noin 100 m:ssä, eli noustiin hieman yli 700 m. Mukava aamujumppa. Alussa ihmettelin paikallista kadunrakennusta. Kadun reunassa virtasi nimittäin aika reippaasti vettä. Ajattelin, että lähellä on putkirokko. No, se vesivirta jatkui ja jatkui, yli kolme kilometriä, kuten sanoin, noustiin aika pitkän aikaa. Kolmen kilometrin jälkeen minun reittini kääntyi vesivirrasta poispäin, joten en nähnyt mistä se vesi tuli. Juju vain oli siinä, että koko matkalla ei ollut yhtään sadevesikaivoa, johon vesi olisi päässyt. Millainenhan tulva kadulla on kunnon sateella ?
Päivä oli reilusti yli puolen, eikä mittarissa ollut kuin vajaa 50 km. Ajattelin, että tänään ei paljoa edetä. Thiva:sta tie kuitenkin jatkoi kahen vuorivyöhykkeen välistä ajoittain aika leveää ja tasaista laaksoa ja matka alkoi joutua. Odotin koko ajan, että milloinkahan tulisi nousuja vastaan, mutta ei tullut tähän majapaikkaan mennessä. Kokonaisnousuksi päivän matkalle kertyi hieman yli 1000 m ja melkein kaikki syntyi aamupäivän lyhyellä matkalla. Laaksossa oli muuten yhtä kasvia, jota en ollut aikaisemmin nähnyt, puuvillaa. Niitä puuvillatupsuja oli tienvarret täynnä ja tajusin , että olin nähnyt samanlaista myös Italiassa Pisan ja Venetsia välillä jossain. En vain slloin tiennyt, mitä ne on, ihmettelin vain, että millä ne on tienvarret sotkeneet.
Meinasin aluksi jäädä yöksi Livada:aan, mutta olisi pitänyt hieman poiketa tieltä hotelliin ja kun pyörä kulki aika hyvin, päätin jatkaa vielä tämän noin 30 km:n pätkän. Näin navigaattorista, että täällä olisi ainakin kaksi hotelia ja ajattelin, että kai niistä edes toinn on auki. Olin oikeassa, auki oli ja kaikeksi onneksi tie oli tänne asti tasaista ja siten helppo ajaa. Ajoaikaa kertyi yli 8 tunta tälle päivälle ja matkaakin rapiat 140 km.
Sitä olen monesti miettinyt, että näillä minun reissuillani hotellit ovat kuin hollitalleja pääasiassa. Joissakin saa ilmastointikoneen lämmitykselle ja se tietenkin helpottaa asiaa. Tässäkin huoneessa kaukosäädin on viety pois, että ei turhaan käytetä vempainta. Lisäksi en saanut lämmintä vettä tulemaan lainkaan. Nurinkurista, että Suomessa on paljon lämpimämmät huoneet kuin täällä etelässä, mutta niin se vain on.

Niin, valitsin tänään eri reitin, kuin ennakkoon aioin, johtuen paikallisten lakkoilusta. aarireitillä minun olisi ollut poistuttava lautalla, ja oli vahva epäilys, että lautat eivät liiku, joten lähdin täältä sisämaan kautta. Tätä reittiä ajettaessa taitaa tulla toinenkin sisämaan yöpyminen. Kaikki hyvin !,

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)


19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)

Amupalattoman aamun aamupala järjestyi illallisesta ruokaravintolasta, jonka pitäjä oli saapunut kahdeksaksi paikalle. Matkaan lähdin aurinkoiseen säähän, nyt selvästi lämpimämpään kuin moneen päivään. Iltapäivällä ajoin pitkän aikaa lyhythihaisella pyöräilypaidalla. Ajoin pitkän matkaa Korinthos:ia kohti aivan rannassa pientä ja nyt hyvin hiljaista tietä. Ranta-asutus oli lähes yhtäjaksoista, hiljaista, todella hiljaista. Kiato:ssa löysin pyöräliikkeen, joka oli suljettu. Korinthos:iin tullessa pysäytin taas pyöräliikkeen kohdalle ja sieltä tuli joku avaamaan kun näki minut edessä. Liikkeestä löytyi hyvä valikoima jarrupaloja, mutta ei oikeaa. Sain neuvon seuraavaan liikkeeseen ja sinne suunnistin. Ihmeiden aika ei ole ohi, sieltä löytyi oikeat jarrupalat, ostin koko varaston tyhjäksi (2 paria). Myyjä kyseli matkastani ja kun kuuli siitä, kysyi, että pidänkö minä riskeistä. Sanoin, että en, en minä ota tarpeettomia riskejä, sanoisin, että olen järkevän varovainen. Näillä åaoilla uskoisin selviäväni joka tapauksessa tämän reissun, varsinkin kun olen oppinut välttämään kaikkea turhaa jarruttamista.
Korinthos:issa ylitin tietenkin sen kanavan, jonka rakentajia suuresti kunnioitan ja arvostan. Ajatella, että hallitsija on laittanut alulle työn, joka kesti 70 vuotta (muistaakseni, tähän minun muistiini kannattaa kyllä suhtautua hyvin varauksellisesti) , ts hallitsijan lapsenlapset ehkä ovat nähneet kanavan valmiina. Jatkoin matkaani moottoritien viereistä pieempää tietä kohti Ateenaa. Koko ajan piti olla tarkkana, että ei ajanut vahingossa moottoritielle. Yhden kerran jouduin palaamaan takaisin. Vuorottele navigaattorissa kulkuneuvona Autoa ja pyörää. Autossa on se vika, että se ajattaa moottoritielle jos sellainen sattuu kohdalle. Ei löydy sellaista optiota, että ölä käytä moottoritietä. Pyörä taas ajattaa toisinaan vuohien käyttämille poluille ja muille aivan mahdottomille reiteille. Taiteile siinä välissä sitten.
Iltapäivällä vastaan tuli saksalainen pariskunta, olivat tulossa Turkista päin. Olivat olleet matkalla jo yli 6 kuukautta, ja aikoivat lentää kuun vaihteessa Intiaan ja jatkaa siellä taivallustaan. He kertoivat, että lauttakuskit olisivat olleet lakossa. Yritin tähän majoittuessani selvittää respalta asiaa, mutta hän ei tunnistanut lakko-sanaa. Asia nimittäin vaikuttaa reittivalintaani. Olin ajatellut ajaa Thessalonikia kohti tuollaisen pitkän saaren kautta, mutta sieltä ei pääse toisesta päästä pois kuin lautalla. Jos asia ei selviä, täytyy muuttaa suunnitelmaa. En ajanut tähän majapaikkaan Ateenan läpi vaan sitä viistäen. Olen kerran käynyt turistireissulla Ateenassa ja nyt ei tuntunut siltä, että haluaisin suurkaupungin keskustaan. Pidän pienemmistä paljon enemmän. Ison kaupungin läpi ajaminen pyörällä on aina vähän hermoja raastavaa hommaa. Olin aika pitkään liikenteessä, vaikka matkaa ei kertynyt mittariin kuin 126 km. Loppupäivästä alkoi navigointi taas viedä aikaa. Yhdessä paikassa tie oli suljettu 4:n poliisiajoneuvon voimin. Toiseen suuntaan olisi pitänyt mennä moottoritielle ja toisen sulun läpi. Kysyin, kummasta menen, päästivät sulun läpi. Oli rauhallista ajella pätkä, kun ei ollut muuta liikennettä. Hyvä päivä, aurinkoa, maisemia, aika vähän tuulta, terve,….

18.10.2011 Xilokastro, Kreikka


18.10.2011 Xilokastro, Kreikka
Hyvä sateeton päivä ajella, tuulikin oli laantunut eilisestä aika paljon. Lämpötila ei ollut juuti kummempi, pitkän alupaidan otin takin alta pois vasta iltapäivällä kahden jälkeen. Odottelin aamulla hieman jännittyneenä, että mitähän siinä Korintin lahden suulla oikein on. Kun käännyin niemen takaa niin, että lahti näkyi, selvisi, että siltahan siinä on. Se näkyi kauas, neljä kannatintornia ja korkealle kohoava sillan kaari. LÖhemmäksi tullessani näin myös viitan lauttarantaan, mutta päätin kuitenkin katsoa pääsenkö ajamaan sillasta pyörällä yli. On useita pitkiä siltoja, joissa pyörällä ajo on kielletty, mm. Ruotsin ja tanskan väli ja Tanskassa ainakin yksi pitkä silta. Tulin sillan etupuolella olevalle siltamaksuasemalle ja menin jonoon autojen perään. Päästessäni luukulle, miekkonen viittoili minua sivuun ja pyysi menemään parkkipaikalle. Ajattelin, että saankohan taasen ”kyydityksen”. No ei, paikalle tuli meis, joka ohjasi minut maksukoppien ohi, ts se ylitys oli pyöräilijöiltä ilmainen.
Komea silta, olisiko ollut kolmisen kilometriä korkea ja korkeimmalta kohdalta 60 m merenpinnan yläpuolella. Mittasin toista keskijänneväliä, se oli 600 m, liekkö muut saman mittaisia. Kun pääsin yli, käännyin vanhalle tielle, uudella oli tietullit, vaikka moottoritie näyttää olevan koko matkalta kesken. Sitäkin rakennetaan puoliksi EU:n rahoilla ja eteläeurooppalaiseen tyyliin; valetaan pätkä ja jätetään kesken ja mennään valamaan johonkin muualle toinen pätkä. Mutta mikäpä minä olen arvostelemaan Kreikkalaisten rakentamistyyliä. Pysähdyin ottamaan vielä valokuvan sillasta, ohikulkeva pyöräilijä pysähtyi varoittelemaan minua tiestä. Kertoi, että sillä on paljon rekkaliikennettä, ne kun välttävät uudemman tien tietulleja ja ajavat vanhaa tietä. Kyllähän sillä liikennettä alkumatkasta olikin, iltapäivällä sen sijaan oli aika hiljaista.
Olin odottanut, että tämä ranta olisi täynnä lomahotelleja, mutta ei. Niitä oli aika harvakseen, asutusta kyllä oli melkein koko matkan. Kylät olivat pääasiassa aika hiljaisia, liekkö Ateenalaisten kesäasuntoja. Ranta oli kaunista ja lahden toisella puolen näkyi vastakkaisen rannan vuoret hyvin, osa lumihuippuisia ja siten aika korkeita. Ajoin jälleen yhden pyöräliikkeen ohi, joka oli kiinni. Tämä oli jo ainakin kolmas. Saa nähdä, saanko minä niitä jarrupaloja ennen reissun loppua. Minä en kyllä nykyään vähällä mäissä jarruttele. Kaupungeissa on pakko. Matka tänään joutui aika hyvin. Alkumarkasta oli pientä mäkisyyttä niin, että kokonaisnousu oli siinä 750 m, matkaa kertyi 136 km. Löysin tästä kylöstä avoimen hotellin, ravintola ei kuulemma ole auki. Pitää lähteä etsimään ruokaa jostakin lähiravintolasta. Kaikki hyvin.

maanantai 17. lokakuuta 2011

17.10.2011 Mesologi, Kreikka


17.10.2011 Mesologi, Kreikka

Aurinkoinen, tuulinen, melko kylmä päivä. Mikäli muistan oikein 7 vuorokauden sääennustuksen, tämä oli kaikkein kylmin päivä, sitten alkaisi hitaasti lämpenemään ja tuuli myös vähenisi. Aamulla ensin melkein kaikki ryysyt niskaan ja sitten pikku hiljaa päivän mittaan vähemmäksi. Takkia ei toki tarvinnut koko päivänä ajatellakaan pois. Matka jatkui mutkitellen rantatietä etelää kohti. Onneksi tuuli ei ollut vastainen, vaan sen pääsuunta oli edelleen jostain koilisesta tai idästä. Ts sivutuuli, toisinaan sivumyötäinen ja toisinaan sivuvastainen, lyhyitä pätkiä aivan vastainen. Yhdessä kohtaa, jossa oli jyrkkä ylämäki aamupäivän aikana, ja sattui samaan aikaan kova vastatuuli, tuntui hetken, että voimt loppuvat kesken. Onneksi pätkä oli lyhyt.
Kävin Astakos:issa syömässä, tällä välillä oikeataan ainoa paikka, joka muistutti jonkinlaista turistipaikkaa. Muutoin ranta oli rauhallista, enimmäkseen vuohien ja lampaiden valtakuntaa. Katsoinkin jossakin paikassa, että vuohikatos ja haka oli kohtalaisen hyvässä uimarannan paikassa. Matkalla oli kaikenkaikkeaan vähän asutusta, karua seutua, jonkin verran oliivipuita ja jossakin muita hedelmäpuutarhoja. Loppumatka Mesalogia lähestyttäessä muuttui hyvin alavaksi, tasaiseksi kanavoiden halkomaksi alueeksi ja merisuolan kuivatusaltaiksi. Mantereen puolella kyllä vuoria oli koko matkalla ja alavalla alueella kun näkyi paremmin kauas, myös lumihuippuisia vuoria näkyi koko matkan.
Pysähdyin hieman aikaiseen, kello oli vasta vähän yli neljä, eikä mittarissakaan ollut kuin 100 km tälle päivälle. Katselin karttaa ja ajattelin, että saattaisi olla, että tunnin ajo ei riittäisi seuraavaan hotellipaikkaan, vaan tarvittaisiin kaksi ja en viitsinyt ottaa riskiä. Ehdin minä huomennakin, jos olen hengissä. Hotelli johon majoituin, on iso, vanha hotelli, kolme tähteä, joista mielestäni ainakin yksi on liikaa. Hinta aamupalalla 40E, sen alle en ole kreikasta vielä saanut majoitusta. Hotellit täällä ovat melkein puolta kalliimpia kuin balkkanilla keskimäärin ja ruoka kolmanneksen. Ruoasta mieleen, että olen saanut palauttaa taas jogurtin ruokavalioon, sitä löytyy isompien markettien hyllystä. Siihen kun laittaa hunajaa vielä sekaan, kyllä on hyvä iltaherkku.
Mietin tuossa päivällä ajaessani ja katsellessani Kreikkalaisia jätekasoja historiallisia kaivauksia. Minä tulin siihen tulokseen, että nämä etelämaalaiset asuvat itse asiassa tunkiossa, ainakin ovat asuneet. He heittävät jätteensä kaikkialle ympärilleen. Kun kaupunki sitten on kirjaimellisesti hukkunut paskaan, on ollut pakko muuttaa toiseen paikkaan. Näitä paskaan hautautuneita paikkoja sitten kaivellaan esiin. Mikäli rakentamistyyli on aikaisemmin ollut samanlainen, ei kolmannes taloista ole koskaan ollutkaan valmis ja asuttu. Se näytti olevan tyyli Balkkanilla ja se näyttää olevan tyyli Kreikassa. Balkkanilla se oli erityisen silmiinpistävää. Mutta minä olen täällä vain vieraana, ja teen havaintoja, en puutu Kreikkalaisten elämään joka näyttää jatkuvan samanlaisena tähänastisten havaintojeni mukaan, kuin se on jatkunut aikaisemmillakin turistivierailuillani. Nyt tosin nämä reitit eivän ole noudattaneet tyypillisiä turistikohteita. Nuo turistirannat tuntuvatkin olevan kovin samanlaisia menipä minne tahansa.
Kadonneiden vaatteiden listaan taisi lisääntyä yhdet pestyt sukat. Muistan vielä, että otin ne sängynpäätyvalojen varresta aamulla pois, mutta en niitä löytänyt. On niitä kyllä käytetty, kohta puhkikuluneet, mutta kun ne vielä illalla pesin. Paksuhkot sukat kuivaavat hitaasti kosteassa ilmassa, ja olen keksinyt aikaa sitten keinon, että kun laittaa pyyhkeen lattialle, laittaa märät (väännetyt) sukat pyyhkeen väliin ja talloo päällä vähän aikaa, niin vesi lähtee sen verran hyvin, että ehtivät yöllä kuivata. Pesupaikkoja olen myös joutunut keksimään. Lavuaareissa on useimmiten metallinen kiinteä tulppa, joka vuotaa. Silloin laitan pyykin likoon roskakoriin jos sellainen on. Ellei ole, pitää laittaa lavuaariin muovikassi, vesi sinne ja sitten pyykki likoon. WC-pöntössä ei ole tarvinnut pestä. Tällaista tänään !

Kuva on rannikon kalankasvatusaltaista, joita oli jonkin verran matkan varrella.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

16.10.2011 Paleros, Kreikka


16.10.2011 Paleros, Kreikka
Lähdin matkaan lepopäivän jälkeisellä innolla aamupalan jälkeen. Sää oli tuulinen koko pöivän, tuuli lähes pohjoisesta, eli pääosan matkaa selän takana. Tie tosin teki sen verran mutkia, että jokin vastatuulitaivalkin päivään sopi. Aamupäivän taivas oli pilvessä, mutta osan iltapäivää aurinkokin näyttäytyi. Matka kävi varsinkin aamupäivällä vauhdikkaasti, tuuli selän takana ja vielä alamäkeä, rannikolle laskua kertyi noin 500 m. (kylä sitä nousuakin open kertyi se sama, vähän yli 500 m). Olin etukäteen ajatellut, josko selviäisin päivän aikana Preveza:aan, mutta matka taittui sen verran nopeasti, että ehdin hyvän matkaa ylikin.
Preveza:n kohdalla on jonkinlainen sisämeri, aika iso. Kiertämiseen menee varmaan noin 150 km. Minä vähän ihmettelin PreveZa:aa lähestyessä, kun tiepuolessa oli liikennemerkeissä tunnelin kuva. Jatkoin kuitenkin matkaa ja oletin, että siellä olisi jokin silta, josta pääsisi sisämereen johtavan salmen yli. Kun tulin Preveza:aan, kiertelin useampaan kertaan, mutta aina päädyin tunneliin johtavalle tielle. Viimein päätin, että ei kai sitten ole muuta reittiä lahden yli, kuin tunneli ja ajoin sinne. Päästyäni tunnelin alkuun alkoi kuulua kaiuttimista kova mökä (ääni kaikuu tunnelissa niin, että siitä on vaikea saada selvää) ja hetken päästä tunnistin sen verran tekstiä, että minua pyydettiin palaamaan takaisin ulos ja odottamaan. Pysähdyin ja palasin takaisin, lykkäsin pyörän penkan yli viereiselle tielle ja jäin ihmettelemään. Hetken päästä paikalle ilmestyi tunneliyhtiön paku ja käsimerkeistä päättelin, että nostetaan pyörä pakun lavalle. Saimme sen sinne jotenkin ängettyä ja minä kiipesin perässä pitämään pyörää pystyssä. Isäntä lähti kurvaamaan hiton kyytiä tunneliin, sain olla tomerana, että pysyimme pyörän kanssa lavalla. Niin salmi alittui, pääsinpä vielä vastarannan maksupaikankin ilmaiseksi ohi. Hyvä juttu näin, sisämeren kiertämiseen olisi mennyt kokonainen päivä.
Jatkoin matkaa vielä lähes kolme tuntia nyt osin vähän hitaammin johtuen tien suunnan muuttumisesta osassa matkaa. Tässä kylässä on kaksi hotellia, toinen oli kiinni, tämä toinen, aika hieno lomahotelli, oli onneksi auki. Lienenköhän taasen ainoa asiakas. Mukava päivä ajella, ei satanut ja lämpötilankin kanssa pärjäsi. Tiet edelleen hyviä ajella, liikenne aika hiljaista johtuneeko sunnuntaista vai mikä lienee. Minulle sopii kuitenkin hyvin. Matkaa päivälle kertyi 147 km myötätuulen siivittämänä.

Kuva on huoneeni terassilta otettu.

lauantai 15. lokakuuta 2011

15.10.2011 Ioannina, Kreikka


15.10.2011 Ioannina, Kreikka
Lepopäivä ! Satoi läpi yön ja sade on jatkunut läpi päivän. Katsoin aamu-uutiset Suomnesta, venyttelin ja peisin takkini ja jotain pientä. Lähdin ostoskierrokselle. Löysin urheiluliikkeestä aluspaidan, en toki niin hyvää, minkä hukkasin ! Minulla on iso joukko syntejä, yksi niistä on, että toisinaan laukku jää auki vaateshown jälkeen tai poisotettu vaate jää takarepun päälle. Näin kävi minun villaisen aluspaitani ja huomioliivin kanssa. Huomioliivi oli jo aikansa elänyt, mutta aluspaidan takia luin tyyneysrukousta monta kertaa, ennen kuin se lakkasi vaivaamasta. Kaupassa toinen myyjistä puhui hyvää englantia, enkä päässyt sieltä pois, ennen kuin join kahvit ja kerroin Suomesta.
Sitten laitoin merkkaamani pyöräliikkeen navigaattoriin ja aikani pyörittyäni löysin sen. Sain sieltä Shimanon PD-A250 pedaalit. Olivat kyllä aika hienot, mutta muitakaan ei ollut. Kävin ne tässä välissä vaihtamassa, kun sateessa oli tauko. Vanhoja ajattelin pitää päivän laukussa mukana, sitten luovun lisäpainosta. Liike oli aika hyvin varustettu, mutta sellaisia jarrupaloja, joita tarvitsin, ei löytynyt. Sain liikkeen omistajan soittamaan toiseen liikkeeseen tässä kaupungissa, ei niitä ollut sielläkään. edelleen mennään pahvilla reparoiduilla. En tiedä, miten ne toimii sateen jälkeen tai –aikana. Kyllä on Tunturi osannut valita jarrut, kun saa ajaa puoli Eurooppaa läpi, eikä löydy paloja.
Kävin mahdollista reittiä karkeasti kartasta läpi, Istanbulin kautta autolla Alaniaan 3100 km, jos oikaisee lautalla Canakkale:n kohdalta, matka lyhenee noin 500 km. Istanbul minua ei oikein viehätä pyöräillä, valtava miljoonakaupunki. Ehkä oikaisen. Turkin sisämaan kautta oikaisu ei oikein kiinnosta. Jos tästä laitetaan kuukausi eteenpäin, siellä voi olla tosi kylmä. Katsoin Usak:in keskiarvot Marraskuulta, 7,8 C, vastaava rannikolta Antalya:sta, 14,8 C. Joka tapauksessa minulla on taukojen kanssa rapian kuukauden matka (nyt takana on 4200 km). Katsoin lentohintoja Suomeen, halvin, minkä pikaisesti löysin, oli 230 E:n paikkeilla (yksi tietty päivä). n. 330 E:n hintaan löytyi aika paljon. Näytti siltä, että olisi hyvä ostaa matka ainakin pari viikkoa aikaisemmin ennen lähtöä. Ylärajaa hinnoille ei juuri näkynyt.
Olen seurannut Freemeteon kartalta saderintaman etenemistä, kyllä se vähitellen liikkuu etelään. Säätiedotuksen mukaan sadetta seuraa kylmä ilmamassa pari päivää ja sitten lämpenee. Halu lähteä liikkeelle on kova, lepopäivät ovat äärettömän pitkiä.

perjantai 14. lokakuuta 2011

14.10.2011 Ioannina, Kreikka


14.10.2011 Ioannina, Kreikka
Ulkona ukkostaa, sataa, minulla oli loistava päivä. Huolehdin turhaan etukäteen huonosta ilmasta, katsoin eilen säätiedotusta ja se lupasi aika korkealla todennäköisyydellä koko päiväksi sadetta. Heräsin aamulla niin, että pääsin tielle jo tasan kahdeksalta. Taivas oli pilvinen ja ajattelin, että jos tie nousee, on suuri vaara, että joudun ajamaan pilvessä. Yleensä se on kosteaa ja kylmää. Pilvet olivat rinteellä vain vähän yläpuolellani. Kyllä se tie nousu. Korkeampi voimani taas ohjasi illalla minua, että pysähdyin, enkä yrittänyt jatkaa seuraavaan paikkaan. Majapaikkani kun oli 900 m:n korkeudessa ja ennen seuraavaa paikkaa käytiin 1550 m:n korkeudessa. Hyvä, autojen suhteen todella hiljainen tie noudatteli pitkän aikaa puron vartta nousten koko ajan. Tuntui, että pilvet nousivat samaa tahtia kuin minäkin, eikä minun tarvinnut ajaa ollenkaan pilveen. Aikanaan pääsin korkeimmalle kohdalle, sitten tie kulki jonkin aikaa puuttomalla vuorenselänteellä jossa oli muutamia lammaslaumoja laiduntamassa koiravahteineen. Koko nousumatka oli maisemiltaan upea, niin vuoren selännekin, joka päättyi jonkinlaiseen vaatimattomaan hiihtokeskukseen.
Metsovo:n jälkeen alkoi lasku, tultiin nopeasti alas 7-800 m ja sitten vielä jokilaaksoa noin 500 m:iin. Henkeäsalpaavat maisemat. Välillä oli pikkukylä, jossa kävin kahvilla. Siinä maissa taivas selkeni ja aurinko alkoi lämmittää niin, että sain vähennellä vaatteet pikkuhiljaa pyöräilypaitatasolle. Välillä vastaan tuli yksi Ranskalainen, joka oli matkalla Meteoran (kuulemma joitakin erikoisia luostareita) kautta Istanbuliin. Pysähdyin toisen kerran kahville ja ajattelin, että tässä sitä lasketellaan nopeasti tänne Ioannina:aan. Pieni ponnistus tarvittiin vielä, tie nousi noin 480:stä metristä 920 m:iin vielä loppumatkalla. Ioannina sijaitsee isohkon järven rannalla. Loppuvaiheessa tie saapui järven laitaan ja laskeutui kaupungin vastakkaisella puolella järveä sieltä 920 m:stä takaisin 480 m:iin. Edelleen hienoa katseltavaa. Täytyy sanoa, että nämä kaksi viimeistä päivää ovat olleet todella herkullisia ajelupäiviä. Voisin suositella reittiä vaikka Lasselle ja Joutsensillan Intersportin muille pyöräilijöille. Katsotaan, millaisen reitin tänne Kreikkaan saan aikaan, jos saan.
Taimi tarkisti säätiedotuksen, jonka perusteella päätin jäädä pitämään täällä lepopäivä, edellisen jälkeen olen ajanut 6 päivää. Hän myös katsoi yhden hotellin monien joukosta valmiiksi. Näin sitä hakiessani samoilla kulmilla puolentusinaa muuta, mutta tämä ennakkoon katsottu osoittautui tosi mukavaksi. Kun käänsin pyörän hotellin pihaan alkoi sataa, jyrinää ja salamointia oli ollut jo vartin aikaisemmin. Olisiko ajoitus voinut olla parempi. Toivottavasti sade sen verran helpottaa, että pääsen syömään, ei tullut päivällä taasen syötyä ja on aikamoinen nälkä. Kaikki hyvin !

13.10.2011 Krania, Kreikka


13.10.2011 Krania, Kreikka
Heräsin aamulla hieman puoli seitsemän jälkeen. Periaatteessa samaan aikaan kuin eilenkin, mutta kun kelloa tuli siirrettyä tunnilla, oli vielä pimeää. Päivä kyllä valkeni ennen kuin pääsin liikkeelle. Ilma oli aurinkoinen, aamusta tietenkin viileä, mutta ei niin kauhean kylmä. Suuntasin moottoritien suuntaista pienempää tietä Gravenaa kohti, siis Kreikan länsirannikolle viistosti. Pitää ajaa melkein poikki koko Kreikan. Tie oli hiljainen, hyvässä kunnossa ja hyvä ajaa. Alkumatkasta aika tasaista ja minä jo ajattelin pääseväni ties minne asti päivän aikana. Saavuinkin Gravenaan siinä 12 maissa. Kaupingissa oli kova juhlahumu päällänsä, ihmisiä tosi paljon liikkeellä juhla-asut yllä. Löysin aika helposti ruokapaikan ja paikan omistaja kertoi heidän juhlivan Turkin miehityksestä vapautumista, 1913 vuonna. (vähän epäilin vuosilukua, sotkikohan se 13. päivään). Yritin laittaa juhlan nimenkin muistioon, tällä kertaa en osannut tallettaa sitä näköjään.
Jatkoin matkaani ruokailun jälkeen. Aika pian tein pienen reitinvalintamokan. Se johti minut tielle, jolla oli kohtalaisen pitkä erittäin jyrkkä nousu. Nousun jälkeen oli iso vuohilauma, jota kaitsemassa kymmenkunta vihaista koiraa. selvisin hengissä ja ajelin vielä pari kilometriä, ennen kuin virhe minulle valkeni. Ei kun uusi kujajuoksu koiralauman läpi ja kyyneleitä vuodattaen (jarrupalojen kulumisen takia) alas ja oikealle tielle. Tämä olikin aluksi helppo ja minä ajattelin, että nyt sitä mennään. Mentiin sitä, noustiin vähän alle 500 m:stä yli 1000 m:iin. Niimpä kokonaisnousua tähän majapaikkaan oli kertynyt lähes 1400 m. Metsovoon olisi ollut vielä 28 km matkaa ja jaloissa tuntui sellaiselta, että oli syytä muuttaa majoitussuunnitelmaa.
Mukava majapaikka hyvin pienessä kylässä. Kelloni näyttää 862 m:n korkeutta, (Katsoin seuraavana aamuna navigaattorista, se näytti hieman yli 900 m)talviharrastuksina näyttäisi olevan mm hiihto. Tuo minun karttani on tosiaan maantiekartta, siinä ei näy mitään korkeuksiin viittaavaa. Se on majoitusasioita suunnitellessa hieman huono, kun ei pysty etukäteen edes yrittämään nopeusarviota.
Laitan kuvaksi tuollaisen elukan maantieltä, (kuvasin kyllä toisenlaisenkin, elävän). Kun olen nähnyt paljon yliajettuja koira, niin ajattelin kysyä Pekalta, onko tämä koira vai onko kyseessä jokin muu eläin. Siis lajinmääritysapua.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

12.10.2011 Kozani, Kreikka


12.10.2011 Kozani, Kreikka
Sain tehdä jonkinmoista tutkimusta siitä, kuinka myöhään paikalliset jaksavat juhlia. Kylän tai kaupungin yögrilli oli ikkunan alla eikä ikkuna mennyt kunnolla kiinni. Kyllä se aamu tuli siltikin, aamu ja aamuaskareet. Ne veivät minulta taas reippaan tunnin, ennen kuin selvisin pyörän selkään. Kaupungista ulos selvisin parilla varmennuskysymyksellä. Tie rajalle oli tällä kertaa hyvin tasaista ja tuulikin oli selän takana, niin kuin koko päivän. Raja tili nopeasti vastaan ja maa vaihtui Makedoniasta Kreikkaan. Maisemat Kreikan puolellakin olivat aluksi hyvin tasaisia. Molemmin puolin näkyi kaukana korkeita vuoria, mutta maisema oli tien kohdalta maatalousmaisemaa, loivasti kumpuilevaa. Iltapäivää kohti niitä kumpuja riitti hieman enemmän joten pöivälle kuitenkin kertyi nousuja yli 700 m. Pari mukavaa mäkeä laskettelin, toinen oli pitkä ja kohtuuloiva, hyvää asfalttia, nopeus puori 50 kahta puolta. Iltapäivällä ajelin pienempiä teitä ja siellä sattui yksi aika jyrkkä lasku, jossa jouduin käyttämään tien kuoppaisuuden takia jarrua. Silti nopeus nousi yli 76 km/h.
Kerroinkin, että joku varoitti kulkukoirista Albaniassa. Niitä kulkukoiria oli kyllä kaikissa balkkanin maissa ja niitä on ollut tosi paljon tänään täällä Kreikan puolella. Meinasin kertoa joku päivä hajumaailmasta. Yksi niistä hajuista on auton alle jääneen kulkukoiran mätänemisen lemu. Se on ollut matkalla hyvin tavallinen hajuaistimus. Kyllä se toisinaan hieman hirvittää, kun joku irrallaan oleva koira intoutuu juoksemaan hampaan irvissä haukkuen paljaan säären vieressä. Ne on kyllä yleensä pihoilta lähteneet, jotka puolustavat reviiriään.
Kyselin karttaa lähes kymmeneltä huoltoasemalta, lopetin ja löysin sen viimein PLotemaida:sta kirjakauoasta. Nyt kun sain kartan käteeni, huomaankin olevani melkein Kreikan itälaidalla ja tarkoitus oli mennä länsilaitaa ensin etelään ja sitten itälaitaa takaisinb. Mennään taas vähän siksakkia. Eihän sitä tiedä, mitä mielenkiintoista sitä taas näkee. Tänään ajelin ainain puolentusinaa ison hiilivoimalaitoskombinaatin ohi. Kaivoivat hiiltä aina laitosten läheltä, se hiili oli avokaivannoissa heti 8:n metsin pintamaan alapuolella paksuna kerroksena. Hihnakuljettimet kuljettivat hiiltä pitkin peltoja voimalaitoksille. (niitä peltoja, jotka olivat vielä jäljellä, suuri osa oli jäänyt kuoppien alle.).
Jäi jotenkin päivällä syömättä ja sen huomasi sitten iltapuoleen, voimat kävivät vähiin. Kyllä sitä pitäisi malttaa syödä. Tätä kirjoittaessani olen tullut juuri syömästä. Tämä hotelli on aika keskellä kaupunkia, (Kozani:a), ydinkeskusta kävelykatuineen on tuossa 200 m:n päässä. Löysin 50 juottolaa ja yhden ruokapaikan. Menin heti siihen ensimmäiseen, minkä löysin. Hyvää ruokaa, mutta niin pieniä annoksia, että piti tulomatkalla hakea kassillinen evästä kaupasta.
Kellonaika on muuttunut samaksi kuin suomessakin, tai paremminkin, Kreikassa on sama aika näköjään kuin suomessa. Tulee aikainen herätys, minun kelloni aikaistuu tunnilla. Täällä on ollut kyllä lämpimämpää kuin viime päivinä. Korkeus tässä majapaikassa on 660 m, se on pyörinyt päivän n. 550 – 750 m. Syömään mennessä 19:30 mittari kadulla näytti 18C. Huomiseksi on luvassa lämmin päivä tälle paikkakunnalle, loppuviikoksi sadetta. Pitää tutkia vielä hieman sääennustetta. Kaikki hyvin.

tiistai 11. lokakuuta 2011

11.10.2011, Bitola, Makedonia


11.10.2011, Bitola, Makedonia

Huon ! Kuva ei ole Bitolasta, vaan Strugasta, aamulla lähtiessä otettu.

Lähdin viileään aurinkoiseen aamuun matkaan kahdeksan maissa. Munakas tuntuu täälläpäin olevan kova sana ja toisesta kahvikupista saa maksaa lisähinnan. Makiato, miten se nyt missäkin kirjoitetaan, oli hyvä sana, se kelpaa useammassa maassa. Tilaan aina suuren makiaton, Granden. Pieni kuppi on sormustimen kokoinen, suuri kuppi on minusta aika pieni, minun suomalaiseen kahviin niitä menisi kaksi. Strigan kaupungin halki virtaa joki, sen varrella on mukavan näköisiä rantaravintoloita. Muutenkin kaupunki vaikuttaa ihan mukavalta matkailukaupungilta. Järvi vuorten kainalossa on kaunis, ei voi mitään. Näitä järviä, jotka ovat osittain Albanian puolella on kolme, kaksi suurempaa, sanoisinko 30 km pitkiä ja yksi pienempi.
Vuorien korkeimmat huiput olivat lumen peitossa. Iltapäivällä kiersin ennen tänne Bitolaan saapumista vuorta, jonka huippu on 2600 m korkealla. Sekin pysyi hyvän matkaa hupulta alaspäin valkoisena tänään. Päivä oli kyllä lämpimämpi kuin eilen, silti puolen päivän aikaan syömäpaikassani, joka sijaitsi noin 800 m:n korkeudella, oli mittarin mukaan +13C lämmitä. Tie kävi kahteen otteeseen lähellä 1200 m:ä, joten tämäkin päivä meni vähän niin kuin korkean paikan leirin merkeissä. Ruokapaikan isäntä osasi englantia, okei, okei, okei…. Tilasin sopska-salaattia, joka on sekasalaatti, johon on laitettu hyvin hienoksi raastettua juustoa, hyvää yleensä. Kyselin kanaa, hän halia sitä aikansa ruokalistalta, ei löytänyt. Tilasin jotakin, jossa loppuosana oli burger, ajatellen että tulee jokin jauhelihapihvi. Tuli lautesellinen paistettua lampaanmaksaa (luultavasti, epäilin ensin pässin kiveksiksi). Söin kaikki, arvelen siinä olevan hyvää proteiinia.
Muutoin kaunis, rauhallinen päivä. Välillä ajelin tovin matkaa laaksossa, jossa oli paljon omenapuita. Ne olivat niin täynnä isoja omenoita, että en taida olla koskaan ennen nähnyt moista omenien paljoutta. Ne olivat tavallisesti näkemiäni viljelypuita paljon kookkaampia, siksi varmaan hankalampia kerätä sato niistä pois. Ostin, tarkoituksena ostaa yksi, mutta kun käypää valuuttaa oli vain 2:n euron kolikko pienimpänä, sillä olisi tullut paljon. Oli pakko keskeyttää lastaus, en olisi jaksanut polkea enää pyörää mäkiä ylös.
Huomenna suuntaan Kreikan puolelle, kartan mukaan tästä on rajanylityspaikalle 22 km. Tavoitettavissa on ehkä Plotemaida tai…. Pyöräilyaika lyhenee, päivä ei ole enää niin pitkä kuin liikkeellelähtiessäni. Voisin kyllä lähteä aamulla hieman aikaisemmin, mutta kun aamut ovat niin kylmiä, ei ole oikein huvittanut. Pitää katsoa, jos pääsen takaisin rannikolle.

10.10.2011 Struga, Makedonia


10.10.2011 Struga, Makedonia
Levoton yö, uudestaan varmaankin mäenlaskun palelemisesta yltynyt nuha, tosi voimakas tuuli, joka tuntui puhaltavan huoneeseen asti. aamutoimiin kuului tällä kertaa tavallista pidempi WC:n käyttö, maha oli sekaisin ilmeisesti eilisen pikaruoan takia. Olen kyllä erehtynyt muutaman kerran kylmään kahviinkin, se johtuu siitä, että sain jonkun kerran aika hyvää lämmintä nescafeeta. Toisinaan ne taas tuo sen kylmänä, jäiden kanssa. Sähkökatkot ovat aika yleisiä näissä maissa, kävin tänäänkin kahvilla kylässä, joka oli sähköttä. Hieman alakuloista oloani täydensi herbes huulessa, toinen huuli on alkanut parantumaan auringonpolttamasta rakosta. Sekin o0n asia, jonka tiedän vanhastaa, mutta sitä on tosi vaikea välttää, vaikka kuinka yrittää käyttää huulirasvoja.
Joka tapauksessa vääntäydyin viileään säähän aamupalan jälkeen. Kun muistin, että asiat voisivat olla todella paljon huonommin, vaikka krapulan muodossa, oli helpottui huomattavasti. Käänsin ennen lähtöä pyörän nurinpäin ja vaihdoin etujarruun toisen palan pahvilla paksuntaneeseen palaan ja puhdistelin sekä rasvailin vähän ketjua. Lähdin matkaan, tuuli oli edelleen tosi kova, jouduin tasaisella käyttämään lähes pienintä vaihetta. Meno oli vähän nihkeää ja ajattein ottaa rauhallisesti. Edellisenä päivänä tuuli oli keskipäivää kohti vähän laantunut ja odotin niin käyvän nytkin. Yöpaikkani oli ollut kelloni mukaan n.170m:ssä ja tie noudatteli aluksi jokivartta. Huonoon karttaani oli merkitty jyrkkä nousu alkumatkalle ja odottelin sitä turhaan. Matka jatkui lähelle Makedonian rajaa jokivartta nousten sitä mukaa kuin jokikin.
Kävin välillä syömässä. Ainoana asiakkaana jälleen tienvarsiravintolassa, joita muuten oli tuon tuostakin, (samoin majapaikkoja) kävin keittiössä näyttämässä kattilasta, mitä syön, kun ei siitä muuten tullut tolkkua. Saavuin viimeiseen kylään ennen Makedoniaa siinä puoli kahden maissa, olin noussut noin 450 m:iin. Tänään jotkin pojankossit kävivät vähän liian tuttavallisiksi, roikkuen pyörässä ja läimäytellen tervehdyksiä hieman turhan rajusti. Oltiin varmaankin jo niin kaukana sivistyksestä. Lisäsin kylässä vaatetta, ilma kylmeni entisestään. Aamulla katselin, että useilla korkeimmilla huipuilla oli lunta. Lähdin nousemaan edessä olevaa mäkeä, arvelin, että kyllä se 800 m:iin nousee. Olin taas väärässä, nousi 1050 m:iin. Laella oli raja-asemat, tällä kertaa erilliset. Raja-asema jälkeen lisäsin vaatetta, nyt laitoin housutkin. Yläpäässä oli melkein kaikki, mitä löytyi. Arvelin tämän järven, jonka rannalla olen, olevan 800 m:ssä, se oli hieman alempana kelloni mukaan, lähellä 700 m:ä, joten alas tultiin noin 350 m. Nyt en paleltunut juurikaan.
Hotelliksi otin heti ”Royal Hotel”:n, neljän tähden hotelli, 25E aamupalalla. Kylää en juuri katsellut, jätän sen aamuun, kun jatkan matkaa. Voi olla, että suuntaan takaisin Albanian puolelle kunhan olen kiertänyt tämän järven. Täytyy tässä vielä illalla suunnitella ja jos pääsen nettiin, katsella sääennustuksia. Minua ei kovin huvittaisi ajaa yli kilometrin korkeuksissa näillä keleillä. Tuossa vaihtoehtoreitillä on ainakin yksi 1200 m:n ylitys ja yksi 1400 m:n ylitys. Aika näyttää.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

9.10.2011 Elbasan, Albania


9.10.2011 Elbasan, Albania
Pilvinen ja melko kylmä aamu. Pakkasin pyörän ja laitoin vaatetta päälle ja lähdin matkaan. Olin juuri pääsemässä kaupungin ulkopuolelle ja ihmettelin, kun vasemman jalan poljin ei lukitu kenkään. Pysäytin ja katsoin poljinta ja totesin siitä tippuneen oleellisen osan. Olen olut laiskempi ruuvien kiristelyssä kuin aikaisemmin ja se kostautui. Palasin takaisin kaupunkiin, koska tiesin paikan ainoan polkupyöräliikkeen sijainnin. Kävin mutkan siellä, mutta ei siellä lukkopolkimia ollut. Ajelin uudelleen saman reitin, mutta en minä puuttuvaa osaa nähnyt. Ei auta kuin pärjätä ilman.
Alkumatkan tuuli tosi voimakkaasti sivulta, oli melko hankala ajaa. Ajoinkin siellä missä voi, asfaltin sivussa hietikolla, oli vähän enemmän tilaa heittelehtiä. Reippaan tunnin ajon jälkeen tuuli vähän laantui. Tie muuttui moottoritieksi kaikin asiallisin kyltein ja käännyin ja aioin etsiä pienempiä teitä. Kysyin asiaa parilta paikalliselta ja he kehottivat ajamaan moottoritietä. Tämä oli oikea ratkaisu, niin tekivät kaikki muutkin ja sitä moottoritietä riitti lopulta noin 15 km jonka jälkeen tie muuttui entistäkin kapeammaksi.
Tiranaa lähestyttäessä asutus lisääntyi ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Kaupat ja torit olivat auki, tienvarrella roikkui vasikkoja ja sikoja lahdattuna ja lisää odotti elävältä siltä varalta, että kauppa kävisi tavallista vilkkaammin. Saavuin Tiranaan ja selvisin sen läpi noin tunnissa eikä tervinnut kysyä kuin 2 kertaa reittiä. Alkumatkasta oli ajoittain sadellut kevyesti. Tiranasta lähdettyäni sadetta ropisteli taas pari tuntia ja ilma oli melko kylmää. Pysähdyin yhteen ruokapaikkaan syömään. Sieltä oli melkein kaikki loppu, sain lopen jonkin täytetyn leivän ja leipäkoneen käyttöohjeen käteeni. Olivat hankkineet uuden leipäkoneen ja siinä oli käyttöohjeet vieraalla kielellä. Ei se minun tulkkaukseni paljon auttanut, kun en osannut Albaniaa. Kyllä ne jauhot, vedet, hiiva ja suola ohjeeni mukaan kippoon meni, en jäänyt katsomaan leivän valmistumista.
Tie eteenpäin nousi aika reippaasti, noin 900 m:iin ja jatkui sitten tovin aikaa vuoren harjannetta tarjoten todella upeat maisemat katsottavaksi. Ilma ylhäällä oli entistäkin kylmempää. Kun viimein päästiin laskuvaiheeseen laittelin taas lisää vaatetta, tosin en laiskuuttani housuja. Sitten laskettiin alaspäin jarruja säästellen noin 700 m. Taas kerran minä olin aivan jäässä kun pääsin viimein alas. Jarrukahvat painuivat jo huolestuttavan lähelle ohjaintankoa. Jospa minä jostakin löytgäisin niitä jarrupaloja. Mikäli oikein karttaa tulkitsen, niin ainakin yksi pitkä lasku on ennen Makedoniaa ja montako lienee, ennen kuin olen löydän niitä jarrupaloja. Ajoin alas päästyäni melkein tämän Elbasanin ohi yhden hotellimainoskyltin perässä, että ajaessa edes vähän lämpenisin. Tätä kirjoittaessani ehdin käydä jo syömässä ja niistin pöydän kaikki ruokaliinat loppuun, sai minun nuhani uutta virikettä.
Albania ei ole sellainen paikka kuin kuvittelin. Minusta matkan varrella on ollut huomattavasti köyhemmän oloista. Joku varoitteli kerjäläisistä ja kulkukoirista. Muutama pikkupoika on ollut käsi ojossa, kulkukoiria on ollut muissakin balkkanin maissa, eikä niistä oikeastaan ole ollut kiusaa. Niillä ei ole reviiriä, jota puolustaa, ne ovat nöyriä ja rauhallisia. Tänään sen sijaan meinasin hermostua, kun yksi ravintolan koira juoksi kinttua tavoitellen tovin matkaa vierellä.
Päivä olisi ollut muutoin kaikin puolin hieno, kylmyys vain on sellainen, josta en pidä. Toivottavasti se huomenna vähän lämpenee. Matkaa tälle päivälle kertyi 120 km, hieman reipas kilometri nousua. Alkumatka oli aivan tasaista. Saa nähdä, yövytäänkö sitä huomenna Makedoniassa ?
Kuva on edellisen hotellin ikkunasta kuvattu näkymä.

7.10.2011 Lezhe, Albania, Lepopäivä


7.10.2011 Lezhe, Albania, Lepopäivä
Nämä lepopäivät ovat minulle edelleen vaikeita, vaikka edellisestä koko päivän lepopäivästä onkin jo aikaa. Säin aamupalan, josta piti maksaa, kahvia, paahdettua leipää ja munakas lihanpaloin. Kävin vastapäätä kirjastossa etsimässä karttaa. Karttaa en löytänyt, postikortteja löysin. Ne vein iltapäivällä postiin, jonka senkin löysin kysymällä pienen havaintoesityksen jälkeen. Löysin aikani harhailtua myöskin pyöräliikkeen, josta en odotusteni mukaan löytänyt oikeita jarrupaloja, ostin yhden kokonaisen jarrun 1200 leke:n hintaan. Eksyin matkalla takaisin hotelliin, se oli vähän aikaa hukassa. Ei ollut navigaattoriakaan mukana, en tiedä, olisiko siitä ollut apua, ehkä.

Loubasta syödessäni tajusin, että ruoka on muuttunut slaavilaisesta. Täällä on näköjään saatu vaikutteita italialaisesta keittiöstä. Ts, jos tilaa lihaa, lautasella on pelkästään lihaa. Pitäisi tilata siis 4 ruokalajia, niin menisi oikean kaavan mukaan. Antipasti, primedo, sekundo ja posteri. Ruoan jälkeen vein siis kortit postiin, venyttelin ja nukuin lähinnä masentuneena 3 tuntia.
Keskustelin vastaanottovirkailijan kanssa, joka tutki hotelliopasta pitkään ja kävin yhdessä matkatoimistossa selvittelemässä mieluisimman reitin majotusmahdollisuuksia. Ei selvinnyt. Minä alan pikku hiljaa päätymään siihen, että ajan Tiranan kautta, vaikka ei niin kauhean paljon kiinnostaisi. Jatkoreitti näyttää tosi vaikealta, mutta eihän sitä tarvitse ajaa kuin päivä kerrallaan.

perjantai 7. lokakuuta 2011

7.10.2011 Lezhe, Albania


7.10.2011 Lezhe, Albania
”Turismi kehittyy Albanian rannikoilla pohjoisen Velipojan rannoista aina etelän Sarandaan asti. Muun muassa Durresia ja Sarandaa ympäröivät alueet ovat varsin turvallisia. Myös historialliset sisämaan kaupungit kuten Kruja, Korça ja Gjirokaster sekä Ohrid järven rannat ovat rauhallisia turistikohteita. Pääkaupungin Tiranan keskusta ja ympäristö ovat yleisesti ottaen turvallisia alueita. Mahdollisia mielenosoituksia tai joukkokokouksia tulee välttää.”

Sääennustus taisi pitää paikkaansa. Heräsin yöllä rankkaan vesisateeseen ja muistin, että minulla on vaatteita kuivaamassa parvekkeella. Sade oli ilmeisesti alkanut juuri, koska vaatteet eivät olleet kokonaan kastuneet. Sade jatkui ukkosen kera väliin tauoten lopun yötä. Aamu valkeni ilman sadetta mutta taivas oli kyllä uhkaavan näköinen. Suoritin aamutoimeni ja kannoin varusteeni lähtövalmiiksi ulos, kun uusi ukkoskuuro tuli kohdalle. Odottelin alle puoli tuntia ristikkoa täytellen ja kun sade taukosi, lähdin pakkaamaan pyörääni. Sain aikani kolkuteltua herätettyä apatamenton omistajapariskunnan huomion, että sain pyörän lukitusta tilasta pois. Pakkasin pyörän ja molemmat vanhukset seurasivat tarkoin pakkaamistani. Kun tuli liikkeellelähdön aika, pappa selitti kovasti, mitä tietä pitäisi ajaa, sitten hän pyysi odottamaan, haki auton avaimen ja opasti minut edellä ajaen kaupungin läpi rajalle vievälle tielle ukkossateen jälkeen tulvivia katuja. Kun kaikki kaupat ja baarit olivat loppuneet, pappa pysäytti auton ja toivotteli matkaan. Minä lähdin, maha tyhjänä. Tarkoitus oli ollut käydä jossakin syömässä jotakin aamupalaa, mutta näin se jäi.
Rajalle oli noin 25 km:n matka. Ukkospilvet, salamat ja jyrinä saattelivat minua koko alkutaipaleen, kuitenkin niin että vain muutama pisara osui kohdalle. Pysähdyin kahteenkin paikkaan kahville, hain leipää kaupasta ja mutustelin sitä kahvin kanssa. Kahvissa ei paljon valinnan varaa ollut, paikoista oli sähköt poikki ja turkkilainen kahvi valmistui kaasusysteemillä. Olen jo sen verran monessa paikassa saanut tyytyä turkkilaiseen kahviin, että siihen alkaa tottua.
Tie rajalle oli pieni ja mutkainen, väliin epäilytti. liekö olen oikealla reitillä ja piti varmistaa asia kysymällä. Raja-asema ilmaantui eteen sitten aika yllättäen pienen autojonon kanssa. Pienen opastuksen jälkeen löysin jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetun kaistan. Jouduin odottelemaan sen aikaa, että virkailija sai buutattua jumiin menneen vanhan koneensa uudelleen käyntiin, noin 10 min. Kun hän oli hommansa passin kanssa tehnyt, hän työnsi passini seinän taakse seuraavalle ukolle, joka sekin tutki sitä ja antoi sen sitten minulle. Tajusin vasta jälkikäteen, kun odotin Albanian raja-asemaa, että ne raja-asemat olivat siinä yhdistettynä.

Niinpä sitten oltiin Albanian puolella. Ajelin suhteellisen tiheään asutun alueen halki Shoder:iin, ja käännyin siitä etelään Tänne Lezhe:n suuntaan. Käännyttyäni etelään alkoi aika navakka tuuli puhaltaa vastaan. Maasto oli hyvin tasaista, maatalousmaastoa ja tuulella oli tilaa puhaltaa. Kyllä rajan huomasi ylittäneensä, asiat hieman muuttuivat, mutta ei niin kauhean paljon. Tiellä oli työporukka sahaamassa asfalttiin railoa kaapelia, ehkä valokuitua, varten. Arvelisin työporukassa olleen lähes 100 henkilöä kaikkiaan, joten panostusta oli. Oli heillä kyllä useampi konekin, joka rouhi kuoppaa asfalttiin. Shkoder:ista etelään vievä tie taitaa olla kohtalainen päätie, oli hyvässä kunnossa, ei niin kauheasti liikennettä ja aika hyvä ajaa. Paljon ystävällisiä kädenheilautuksia ja tuuttauksia. (Minä otan kaikki autojen tuuttaukset nykyään kannustuksena).

Olin ajatellut etukäteen, että menen pitämään sade- / lepopäivää Shengiin, johonkin rantahotelliin, mutta tultuani tähän kaupunkiin muutin mieltäni. Olin ostanut tullessani yhdestä kaupasta jogurttia koemielessä euroilla ja sain vastaan nipun paikallisia Leke:jä. Kun tulin tänne Lezhe:een, menin pankkiautomaatille ja yritin päätellä, paljonko tarvitsisin ehkä 3:n – 4:n päivän oleskeluun Albaniassa. Nostin 20 000 leke:ä. (Majoitus tässä kuulemma kaupungin parhaassa hotelissa maksoi 4000 leke:ä kahdelta vuorokaudelta, taitaa riittää). Siinä automaatilta lähtiessä kysyin yhdeltä kavereilta, olisikohan lähellä hotelia, hän vastasi sujuvalla englannilla, että lähes vastapäätä on. Oli kuulemma ollut USA:ssa 10 vuotta, sen kuuli puheesta. Ennen kuin sain tavarani purettua pyörästä, minua tuli haastattelemaan toinenkin ihminen, tämä sanoi puolestaan olevansa Amerikkalainen, jostakin syystä täällä.

Verkkoa en ole vielä saanut toimimaan, saa nähdä onnistuuko.
PS. Olin alhaalla syömässä ja näin, kun mies tuli ulos viereisestä rakennuksesta, oven päällä kylttu NetSysCom. Huikkasin pöytään ja kerroin nettihaluistani. Hän palasi työpaikalle, palasi jonkin ajan päästa takaisin ja antoi minulle salasanat, joten pääsin verkkoon. Kiitoksia Dede:lle !

Kuva on matkan varrelta vielä Montenegron puolelta. Aaseja juoksenteli vapaana siellä täällä, hieman ihmettelin. Nämä olivat hyvin kiinnostuneita minusta. Kuvasta ehkä näkee, että ukkosta oli ilmassa, aika on noin klo 10:00 aamupäivällä.

torstai 6. lokakuuta 2011

6.10.2011 Ulcinj, Montenegro


6.10.2011 Ulcinj, Montenegro
Nousin ylös flunssani takia rauhattoman yön jälkeen vähän yli 7:n ja laittauduin matkaan ilman aamupalaa. Ajattelin, että syön sitten tien varrella, kun löydän sopivan paikan. Suuntasin suolajärveltä vuorten ali vievää tunnelia kohti epävarmana, saakohan siitä mennä pyörällä. Ilma oli lämmin heti aamusta verrattuna edellisen aamun +4C:een. Sain riisua pyöräilytakin aika pian pois päältä ja nauttia lämmöstä koko flunssaisella kropallani. Päätin ottaa päivän rauhallisesti. Saavuin risteykseen, josta toinen tie johti tunnelille ja toinen vuoren yli. Varustauduin tunneliin menoon kaikin keinoin, lamppuja oli edessä ja takana ja löysin vielä yhden heijastimenkin. Kun lähestyin tunnelia, yksi poliisiauto ajoi vastaan eikä ollut moksiskaan, asia vaikutti lupaavalta. Minusta kyllä tuntuu, että poliisit pelkäävät meikäläistä, arvaavat ulkomaalaiseksi ja kun eivät osaa kieliä, välttävät kosketusta.
Tunnelin edessä oli merkintä, jalankulku ja pyörällä ajo kielletty. Käänsin pyörän ja suuntasin vuoren yli. Saimpahan nauttia näköaloista taas kerran, tosin jarrut kuluvat. Kolme kilometriä kiivettyäni vastaan tuli ravintola josta sain tosi suolaisen munakkaan. Sen voimin möki sitten nousikin. Tunnelin ohitus oli suunnilleen 25 km:n lenkki, 800 m nousua, joten teetti se vähän töitä.
Rannikolla pitkästä aikaa. Turistikohteita, apartamentteja (Sobe) ja hotelleita oli 100 kortainen määrä verrattuna sisämaahan. Kaunista rannikkoa. Ajelin Bar:iin, kello oli kaikesta huolimatta sen verran vähän, että päätin jatkaa tänne Ulsinj:iin, lähinnä sen vuoksi, että se saattaa sattua paremmin huomisen taipaleen kanssa. Yritän ehkä päästä Albanian puolella myös takaisin rannikolle ainakin yhdeksi yöksi. Tämä tämänpäiväinen rannikolla ajo teki keveästi yhden ylimääräisen päivän mutkan verrattuna siihen, että olisin ajanut suoraan Podgorica:sta Albanian rajalle. Mutta tämä mutka kyllä kannatti.
Kun laskettelin tänne Ulcinj:iin, yksi poika mopolla kauppasi apartamentoa. Kysyin, läytyykö nettiyhteyttä, kehui että löytyy. Kun sitten päästiin perille, ei sitä nettiä löytynyt. Jatkoin matkaa ja aloin seurata yhden hotellin kyltin viitoittamaa tietä, nousu mäkeä ylös, lopulta vastapäätä vanhaa kaupunkia, satamaa ja linnoitusta. Kaarsin yhden apartamenton pihaan, vanhempi pariskunta, tosi ystävällinen piti sitä. Huone aivan mahtavalla parvekkeella upeaan maisemaan päin, keittiö ja kaikki tosi hyvin, 15E. Tähän voisi tulla vaikka asumaan joksikin aikaa. Vaatteet on liossa, täytyy taas pyykätä vähän. Tuntuu, että flunssa olisi helpottamassa. Tälle päivälle ajotkin jäi selvästi alle 100 km:n, nousua tosin kertyi melkein 1400 m, että en ihan jouten ollut. Nousin kuitenkin hyvin rauhallisesti.
Ostin huoltoasemalta Albanian kartan ja seuraavalta koko balkkanin kartan, kun en makedoniaa erikseen löytänyt. Sen verran vilkaisin niitä, että ei ole kovin yksitoikkoista miettiä reitinvalintaa. Näkyy noita mäkejä piisaavan. Ei sitä Suomessa oikein tajua, kuinka vuoristoista muualla Euroopassa oikein onkaan

5.10.2011 Virpazar, Montenegro


5.10.2011 Virpazar, Montenegro

Heräsin sumuiseen aamuun flunssaisena huonosti nukutin yön jälkeen. Koska aamupala oli vasta kahdeksalta, olin laittanut kellon herättämään vasta vartin yli 7, mutta en minä niin kauan jaksanut maata. Laittelin pikkuhiljaa itseni ja varusteet lähtökuntoon, pakkasin pyörän ja menin aamupalalle. Paikallisissa uutisissa pyöri eri paikkojen lämpötiloja, tunnistin Podgorica:n (johon suuntaan olin menossa) , 17 C ja Kolasin:in (jossa olin ) +4C. Paikan pitäjä sanoi, että perjantaiksi oli luvattu lunta.
Lähdin matkaan kintaat kädessä ja ”pipo” päässä. Alkumatka meni taas hyvin, koska oli nousua. Ilma alkoi kyllä lämmetä nopeasti , samoin sumu haihtui 9:n jälkeen. Kun tulin tien korkeimpaan kohtaan, turjustin vaatteita. Minulla oli urheilupaita, pyöräilypaita, -housut, pyöräilytakki, fleesliivi, Coretex-takki , sen päällä vielä ohut sadetakki ja jaloissa tuulihousut ja se kypäränaluslakki. Sitten mentiin, kilometri alaspäin, niin lujaa kuin uskalisin sillä tiellä antaa mennä. Matkalla oli useita tunneleita, joitakin aika pitkiäkin, eikä missään valoja. Jouduin kaivamaan taas otsalampun esiin. Tie oli kohtalaisen tasaista, joten vauhti pyöri siinä 40-55km/h paikkeilla. 7%:n laskulla 10:n kilometrin matkalla tullaan 700 m alaspäin, jotakin sellaista se ehkä oli. Tultiin noin 200 m:iin ja sitten ajeltiin jokivartta upeassa kanjonissa muutama kymmenen kilometriä. Aivan Podgorica:n lähellä maasto muuttui tasaiseksi.
Kävin Podgorica:ssa syömässä ja sitten kiersin kaupungin kaikki pyöräliikkeet, joita ei niin paljon ollut, etsien jarrupaloja. Löysin liikkeen, jossa niitä oli paljon, mutta ei sopivia. Liikkeen pitäjhä sanoi, että jos niitä ei ole hänellä, niin tuskin koko maassa. Näistä jarrupaloista nyt melkoinen riesa syntyi. Oliko ne niin huonon laatuisia, vai johtuuko se siitä, että ne on niin pienet vai mikä siinä on. Olen ajatellut, että kun ne mitkä olen vaihtanut, eivät ole aivan loppuun kuluneet, niin liimaan ohuen pahvin sinne palan takapuolelle ja katson, miten niiden kanssa onnistuu.
Kello oli palojen haeskelusta hhuolimatta sen verran, että en viitsinyt vielä majoittua. Lähdin ajamaan rannikon suuntaan. Aluksi hyvin tasaista maastoa, sitten suolajärvi, noin 50 km pitkä, ulottuu Albanian puolelle, ja sitten vuoret ja ranta. Tie sivuaa aivan suolajärven päätä, tästä löytyi hienolta paikalta hieman heikossa kunnossa oleva majapaikka 20 E:lla. Istuskelen parvekkeella toisi upeissa maisemissa nenä tukossa ja vähän opnomatopoeettinen olo. Jos herään aamulla, jatkan matkaani rannikolle. Siinä onkin mielenkiintoinen paikka, joko vuoren yli tai sitten kartan mukaan ehkä 5 km:n tunneli. Jää nähtääväksi.

tiistai 4. lokakuuta 2011

4.10.2011 Kolasin, Montenegro


4.10.2011 Kolasin, Montenegro

Aamu oli tosi kylmä. Aamupala oli vasta 8:lta, joten minulta meni yli puoli yhdeksän, ennen kuin pääsin matkaan. Nukuin edelleenkin huonosti, kurkku vaivasi, seuraksi vähän nuhaa ja yskää että ei olisi kovin yksinäistä. Laitoin vaatetta päälle, onneksi alkumatkasta oli loivaa nousua. Puolivälissä Beraneen oli reilun kilometrin tunneli ja siinä oli korkeus 1348 m, mikä oli n. 130 m enemmän, kuin kelloni näytti. Ilmeisesti eilisetkin korkeuslukemat olivat vähän alakanttiin. Tunnelin jälkeen alkoi lasku, laitoin taas vaatetta lisää, en vain arvannut, että tultaisiin 750 m alaspäin, joten jäässähän minä taas olin kun tulin Beraneen. Join kahvit auringonpaisteessa ja sulattelin itseäni. Kyselin reittivaihtoehtoa koululaisilta, ne puhuvat jonkin verran englantia. Suosittelivat kiertämään reilun 10 km pidemmän reitin kautta, minkä tein. Niin lähdin laskettelemaan jokiuomaa Bijelo Polen suuntaan ja sieltä taas ylämäkeen tänne Kolasin:een.

Jos oikein tulkitsen karttaa, nousu jatkuu vielä vähän aikaa. Tämä yöpaikkani, motelli tien varressa, 21E, on kelloni mukaan 850 m:ssä ja korkein paikka näyttäisi olevan vajaan parinkymmenen kilometrin päässä 1045 m. Sen jälkeen tie noudattelee jokivartta alaspäin rannikkoa kohti. Välillä on Montenegron pääkaupunki, Podgorica. Sinne on kartan mukaan vajaa 80 km. Podgorica:n ja meren välissä on vielä yksi vuorijono, siinäkin korkeimmat huiput 1594 m, joten ei sinne rannalle ihan laskettelemalla pääse. Jos jotenkin löytäisi Podgorica:sta sellaisen pyöräliikkeen, josta saisi jarrupaloja. Tänään tiet olivat aika hyviä, laskutkin sen verran loivia, että en kauheasti jarruja käyttänyt. Tiestä riippuen annoin vauhdin nousta sinne 55 km/h:ssa asti. sitten piti vähän toppuutella.

Tämän päiväiset havaintoni Montenegrosta olivat positiivisia. Reitinvalinta sattui varmaankin kohdalleen, kauniita jokilaaksoja vuorien välissä. Talot ja elämä on vauraamman näköistä kuin Kosovossa. Ihmiset ovat ystävällisiä, kieliongelma tietysti on, mutta nämä minun yksinkertaiset asiani tulevat kyllä hoidetuksi. Arvioni on, että olen vielä kaksi yötä tämän maan puolella, ellei flunssani muutu pahemmaksi ja pakota minua pitämään taukoa. Mutta sen näkee sitten. Arvelen, että tätä kirjoittaessani boileri on lämmennyt ja saan lämmintä vettä suihkuun. Eilen en saanut. Vastaanottaja sanoi netin toimivan, täältä huoneesta se ei ainakaan toimi, katson toimiiko alhaalta.
Kuvaksi laitan lehmän kuvan, saa Pekka arvioida, onkohan nämä Milka-lehmälle sukua.

3.10.2011 Rozaje, Montenegro


3.10.2011 Rozaje, Montenegro
Sen Krusevac:ilaisen polkupyöräilijän kehuman vuoristoajoryhmän sacebook-osoite oli; http://www.facebook.com/jastrebacki.trougao
Lähdin aamulla matkaan, heikosti nukutun yön jälkeen. Minua oli eilen vaivannut lievä kurkkukipu ja yöllä oli flunssan oireita. Olo ei aamulla kuitenkaan kovin kamalalta tuntunut. Kyselin postikorteista respalta, sanoi, että pääpostitoimistosta voisi löytyä. Oli vähän mutkien takana ja kun olin oikean tien alussa, en viitsinyt lähteä harhailemaan aamuruuhkaan. Nimittäin kaduilla tosiaan oli ruuhkaa. Kaupungissa rakennettiin paljon, olin sunnuntaina havainnut, että monillla rakennuksilla oni kova työntouhu pyhästä huolimatta päällä.
Selvisin kohtalaisen hyvin kaupungista ulos. Tie muuttui uudenkarheaksi moottoritien mitat täyttäväksi tieksi jatkuen sellaisena lyhyitä pärkiä lukuun ottamatta ainakin puoleen väliin Pec:iä. Reunakaistalla oli hyvä ajaa. Kaupungissa ja pitkään sen ulkopuolella oli tosi paha katku. Autot syytivät kitkerää pakokaasua, dieselit mustaa paksua savua ja tehtaat pukkasivat sellaiset savut, että näkyvyyskin oli aika vähäinen. Tosi epämiellyttävä ilma, empä haluaisi asua moisessa. Noin 30 km:n ajon jälkeen alkoi helpottaa.
Matka joutui hyvin ja kahdentoista jälkeen, kun pysähdyin syömään, olin jo aika lähellä PEC:iä. Jouduinkin sinne jo ennen kahta (syöntiin meni lähes tunti) ja tuntui liian aikaiselta pysähtyä. Toppasin Rozaje:n risteyksessä huoltoasemalle, ajattelin, että varmistan, pääseekö suunnittelemaa reittiä Montenegroon. Ei pääse, sanoivat aseman miehet. Olin vähän varmennellut netistä majapaikkoja, kun rajalla näkyi sen näköisiä vuoria, että saattaisivat teetättää töitä ja siten hidastaa matkaa. Nyt rajanylityspaikaksi pitikin ottaa Rozaje:een vievä tie.
Katsoin kartasta, että tien toisella puolen oli merkitty vuoren huippu 2098 m ja toisella 2381 m. Ajattelin, että se tie menee siinä välissä jossakin laaksossa ja nousee 1000 m:n paikkeille. Olin puoliksi oikeassa, kyllöhän se lopussa meni laaksossa, mutta laakso vain nousi 1650 m:n korkeuteen. ts yhtäjaksoista nousua n. 1350 m, kun lähtöraso oli 300 m:n paikkeilla. Päivän kokonaisnousut olivat 1780 m, joka minulle on aika kova urakka, matkaakin kertyi lopulta 130 km. Lisäilin ylöspäin mennessä vähitellen vaatetta, ensin pusero, sitten tuulihousut, sitten kengänsuojat ja viimein huipulla fliisliiviä, kintaita , kypärälakkia. Lähdin laskemaan alaspäin ja kas kummaa, jarrut olivat hävinneet taas. Epäilen, että lämpötilalla on asian kanssa jotakin tekemistä, mutta kumpikaan jarru ei toiminut. Meinasi tulla hätä käteen, oli sen verran korkea mäki. Aloin jarruttamaan jalalla ja väliin toisella ja sitten vastaan ilmestyi Montenegron raja-asema (Kosovon oli ollut 400 m alempana) ja tulin siihen niin vauhdikkaasti, että huomasivat, meinasin ajaa seinään. Selitin jarruongelmiani ja purin laukut ja käänsin pyörän. Laitoin kumpaankin jarruun viimeisestä varapaloista toisen ja sain jarrut taasen toimimaan. nyt olisi pakko löytää jostakin lisää jarrupaloja. Nämä jarrut lakkaavat toimimasta, kun palat on kuluneet noin puoleen väliin. Nehän menee sen verran täällä melkein yhdessä kunnon mäessä. Säätö auttaa aluksi, mutta sitten se vain naksuu, eikä mitään tapahdu.
Kun pyörä oli kasattu, oli tullut jo melkein pimeää. Kävin näyttämässä passin ja kysyin, missä olisi lähin hotelli. Yksi kuorma-autokuski tiesi, errä Rozaje:n ulosmenotien varressa olisi Grand-hotelli vai oliko motelli. N. 25 km matkaa. Laitoin otsalampun päähän ja lähdin laskettelemaan. Hetken päästä pysähdyin ja laitoin vielä coretex-takin päälle ja silti palelin. Laskua Rozaje:een kertyi n. 750 m, melkein koko matkan, ja minä palelin. Milloinkohan saisin laskettua vuorelta palelematta. Täällä perillä eksyin jotenkin ulosmenotieltä keskelle kaupunkia. Kyselin paikalliselta poikajoukolta opastusta takaisin tielle ja lähtivät kävelemään eteen. Siinä kävellessä huomasin, että kohdalla on hotelli Rozaje, joten kiitin poikia ja talutin pyörän hotelliin. Siinäpä sitä päiväohjelmaa.
Se jäi vähän harmittamaan, että en alaslaskiessa pimeässä nähnyt maisemia ollenkaan. Otsalamppu tuli testattua, ilman sitä olisi ollut melko toivoton lasketella mutkaista ja kuoppaista asfalttitietä. Ainakin siinä jarrupaloja taas olisi käytetty toiseen tahtiin.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

2.10.2011 Pristina, Kosovo


2.10.2011 Pristina, Kosovo

Totesin aamulla, että majoitus meni taas hyvin. Uskoin vastahakoisesti opastusta ja käännyin illalla vastakkaiseen suuntaan kuin olisin itse halunnut mennä. Kartalla oli nimittäin Kosovon suuntaan rajalle päin merkitty yksi motellin merkki. Nyt aamulla pyöräillessäni se löytyikin, mutta oli autiona, eikä ennen rajaa n. 30 km:iin ollut yhtään majapaikkaa.
Aamu oli rauhallinen, viileä viimeaikaiseen tapaan, aurinkoinen ja tiellä oli vähän liikennettä. Ajelin rauhassa rajalle, jossa odotti n. 1,5 km:n mittainen rekkajono. Serbian puolelta selvisin henkilöllisyyskorttia näyttämällä, Kosovon puolella tarvitsin ensi kertaa reissun aikana passia. Olin sen kyllä varulta kaivanut etulaukkuun. Passin tarkastuksen jälkeen luokseni tuli YK:n rauhanturvajoukkojen mies. (olisi ollut hieno sanoa, että kersantti tai jotakin sellaista, mutta kun en katsonut natsoja). Hän kyseli kiinnostuneena matkastani ja suositteli maasta poistumisreittiä, joka ilokseni oli juuri se, mitä olin itsekin ajatellut. Samoin hän kertoi kahinoinnista pohjoisemmalla rajalla. Hyvä, että kiersin ylimääräisen mutkan.
Matkalla Pristina:aan kävin kahvilla ja söinkin jotakin pientä. Tien varsi oli taajamantapaista melkein koko matkan rajalta Pristiinaan. Jos mielikuvia kertoisin, niin koko ajan käryä, autoista, palaneen muovin ja kumin käryä ja kulotusten käryä. Sellainen savuharso tuntui leijuvan maiseman yllä. Tien varsi muistuttaa kaatopaikkaa, kaikkine roskineen ja sitten siihen on tosiaan lipattu jätteitä ja ennen kaikkea rakennusjätettä. Vulganizer on kova sana täällä, siis rengaskorjaamoja, autonpesupaikkoja ja autokorjaamoita oli lukemattomia. Tien vieressä oli hyvin usean talon vieressä yksi lehmä lieassa. Tervehdyksiä sateli pitkin matkaa, ystävällisiä sellaisia.
Ajelin Pristinan keskustaan, kävin pankkiautomaatilla ja melkein jo päätin jatkaa matkaa seuraavaan pikkukaupunkiin, koska kello oli niin vähän, mutta kun tuli kohdalle sopiva pikkuhotelli, päätin pysähtyä. Huonehinta oli aivan toista luokkaa kuin eilen. Eilen maksoin 18E, nyt pyysivät 65 E, sain tingattua 50E. Päätin, että viipynen vain yhden yön, käyköön tämä lepopäivästä, kun tulin näin aikaisin. Uusi maa, kuudes uusi, seitsemäs kaikkiaan tälle reissulle, vaikka eilisen hotellin tarjoilija ei tätä maana pitänytkään. Minä pidän, UM:n sivujen mukaan yli 80 maata on Kosovon jo tunnustanut. Lähden tästä pienelle tutustumiskierrokselle, vaikka jonkinlaisen kuvan sain jo läpi ajaessani. En ehkä sen perusteella tulisi tänne viikon lomalle. Tämä oli vain pikaisen silmäyksen tuottama mielikuva.