tiistai 6. marraskuuta 2012

6.11.2012 SYÖTE, PUDASJÄRVI

6.11.2012 SYÖTE, PUDASJÄRVI
Aikaa heinäkuun loppupuolella päättyneestä matkastani on kulunut nyt yli kolme kuukautta. Kesä on vaihtunut syksyksi tai oikeastaan alkutalveksi. Itseasiassa koen että kaamosaika on alkanut, vaikka Syötteellä on jo lumi maassa. Kello tätä kirjoittaessani on 15:40 (lopetin jutun 20:37) ja hämärä on alkanut laskeutua alunalkaenkin pimeän päivän jälkeen. Lämpötila ulkona on tällä hetkellä 0 ºC:n paikkeilla, säätiedoitus lupaa seuraavalle viidelle päivälle lämpötiloja 0 ºC:n ja 7 ºC:n välille. Kävin eilenkin yhden 22 km:n pyörälenkin ja sen päälle ensimmäisen kerran suksilla, totuttelukieros hyväkuntoisella Syötteen ensilumen ladulla. Tänään aamulenkki pyörällä on takana ja nyt illalla on jatkoin hiihtoon totuttelua. Minulla kipeytyy herkästi aloittaessani hiihtoa nivuset ja siksi koitan hitaalla totuttelulla välttää tätä asiaa. Matkanjälkeinen aika on kulunut nopeasti. Muutama viikko alkuun oli sopeutumista täysin toisenlaiseen elämään, mitä olin viettänyt yli 3 kuukautta. Sopeutumista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Fyysisellä puolella minun oli sopeuduttava rajuun liikuntamäärän pudotukseen. Viikottainen, keskimääräine n. 25000 kcal:n liikunnanaikainen energiankulutus on pudonnut n. 6000 kcal:n viikottaiseen liikunnanaikaiseen energiankulutukseen. Henkisellä puolella minä olin selvästi masentunut muutaman ensimmäisen viikon. Olin toki siihen tottunut aikaisemmilta reissuiltani, ehkä se nyt kesti hieman pidempään kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa se menio ohi, onhan aika tehdä tilaa jo kaamosmasennukselle! Haroituspuolella tein päätöksen yrittää selvitä tämän talven alhaisemmalla liikunnan tasolla kuin viime talvena, kuitenkin pyrkien säilyttämään pyöräilykuntoni. Olen saanut ajatukselleni tukea valmentajaltani Juha Rankiselta. Olen pyöräillyt viikoittain ja käynyt tapaani ehdottoman säännöllisesti kuntosalilla Juhan ”rääkättäävänä”. Kuntosaliharjoittelu on tähän asti ollut lyhyen totuttelujakson jälkeen toistaiseksi voimaharjoittelua ja onkin vielä tämän kuun loppuun. Arvioni mukaan menetin lihaksia jaloista Venäjän ja Ukrainan aukeille ja se on vaatinut työtä saada niitä takaisin. Ainakin suoritustason mukaan jotakin on tapahtunut, entiset maksimipainot nousevat taasen, ehkä hieman enemmänkin. Nyt tosiaan pääsen hiljalleen aloitelemaan hiihtokauden. Uutta pyörää olen katsellut hiljalleen, jospa se muuttuisi todeksi tässä ainakin ennen maaliskuuta. Seuraavasta matkastani lupasin tehdä päätöksen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Toimin kuitenkin niin, kuin lähtisin matkalle, jotta se mahdollisuus minulle säilyisi. Tällä tarkoitan kunnon ylläpitoa, varusteiden hankintaa ja ehkä reittisuunnitteluakin. Palaan tähän asiaan tammikuun puolella ja katsotaan, millainen tuo päätös sitten on. Siihen asti kaikille jotka tätä lukevat, hyvää loppuvuotta. Kuva tässä on tämäniltaiselta lenkiltäni Syötteen ensilumen ladulta, joka oli erinomaisessa kunnossa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kiitokset sponsoreille !

.... Pyöräillen kerätyt varat käytetään päihteetöntä elämäntapaa edistävään luennointitoimintaan. Selvä-yhdistyksen puheenjohtaja Marika Kamps ottaa vastaan lahjoituksen Ahti Aunolta. .... .... On aika kiittää sponsoreita. Aikaa matkani päättymisestä on kulunut jo lähes kolme kuukautta. Kerron tunnelmistani ja suunnitelmistani lähiaikoina uudessa jutussa, nyt kiitän sponsoreita. Ensimmäistä kertaa näillä matkoillani oli rahallinen sponsori. Ensiksi Vera&John ja sitten vielä Jääskeläisen kukka- ja hautaustoimisto edellisen innoittamana. Pyäräreissun tukijat maksoivat kymmenen senttiä jokaiselta poljetulta kilometriltä ja keertyneet rahat eli yhteensä 2000 euroa, lahjoitin sponsoreiden puolesta päihteettömän elämäntavan puolesta toimivalle oululaiselle Selvä ry -yhdistykselle. Yhdistys käyttää lahjoitusvarat päihdehaittoja käsittelevään luentotoimintaan. Osa yhdistyksen luennoista on maksuttomia yleisöluentoja. Luentotilaisuuksista yhdistys ilmoittelee mm. nettisivuillaan, www.selvary.fi. Sponsoreiden nettisivut ovat; http://matkalla.verajohn.com/turkin-alanyasta-aina-takaisin-ouluun-pyoralla/ ....ja;..... https://www.facebook.com/pages/Hautaus-ja-Kukka-Jääskeläiset/

torstai 26. heinäkuuta 2012

Suomussalmi-Syöte 22-23.2012

22.7.2012 Suomussalmi Lyhyt 108 km:n matka kylmässä ja epävakaisessa säässä kauniissa Kainuun maisemissa. Vaihdoin taakse molemmat kumit ja ajattelin, että eiköhän se loppumatka mene ilman varapäälykumia. 23.7.2012 Goal, Pudasjärvi, Syöte, Viimeinen matkapäivä Suomussalmelta rauhallisia pikkuteitä kauniissa kaunuun / koilimaan maisemissa. Matkaa oli noin 140 km, päivä oli melkein selkeä, aika raitis (minä en ole aika raitis, minä olen raitis) ja mukava ajella. Maisemat olivat hyvin kotoisia. Kun katsoin suolampea, sen vierestä lähtevää suota joka muuttui hiljalleen näreiköksi ja sitten metsäksi, kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Olin tulossa kotiin! Pysähdyin Metsäkylän kyläkaupassa kahville ja ostin jotakin syötävää. Ystävällinen kauppias keitti minulle tuoreet kahvit, jotka join parin moottoripyöräilijän seurassa. Taivalkoskelle saavuin iltapäivällä. Huoltamolla taasen join kahvit ja ostin koneliikkeestä uuden sisärenkaan. Minulla ei ollut yhtään ehjää laukussa. Saavuin Syötteen juurelle, Syöte Shoppiin puoli kuuden maissa ja tapasin paikallislehden (Pudasjärvi-lehti) toimittajan, joka hänkin kauppiaan lisäksi sattui olemaan tuttu. Hän oli aikanaan kaivinkoneen vivuissa, kun mökkini perusta tehtiin. Pienen juttutuokion jälkeen jatkoin muutamat kilometrit ja saavuin mökilleni, kotiin, niin kuin ajattelen. Sauna lämpiämään ja lepo pitkästä aikaa omassa sängyssä. Kirjoitan tässä lähiaikoina jonkinlaisen yhteenvedon tästä matkasta. Nyt nukkumaan.

Kitee-Juuka-Kajaani, 18-20.7.2012

18.7.2012 Kitee Minulla oli etukäteen sellainen ajatus, että tämä Suomen läpi ajaminen on sellainen keveä loppujäähdyttely. Olin taasen väärässä. Nyt on satanut 4 päivää, tänäänkin lähes tauotta. Mittariin taisi kertyä 137 km ja niistä ehkä 20 km:n aikana ei juuri tullut vettä. Olin majapaikkaan tullessani npitkästä aikaa kunnolla väsynyt. Minulla oli aamulla jokin ihme vatsakouristus ja kävin syömässä välillä ja vatsa oli taasen oudon kipeä. Tuli sitten mieleen, että join eilen ensi kertaa maitoa yli kolmeen kuukauteen ja samoin tänään lounaalla. Nyt iltaruoalta sen jätin pois, pitää katsoa, alkaako tilanne helpottamaan. Muuten matkasta ei ole paljon kerrottavaa, enempi se on sellaista henkiinjäämiskamppailua tuon vesisateen kanssa. Kyse on oikeastaan epämukavuuden sietokyvyn kasvattamisesta. Tänään ajattelin, että se sade, mikä on aikaisemmin tänään satanut, on historiaa, ei siitä kannata välittää, nyt on tämä hetki ja kyllä minä tämän kestän ja tulevista hetkistä taas en tiedä, katsotaan sitten kun ne ovat läsnä. Sillä tavalla se päivä kului. 19.7.2012 Juuka Edellistä rauhallisempi matkapäivä. Ainoastaan kolme kertaa sadeasu päälle ja pääosa päivää poutaa. Päivässä sinänsä ei ollut paljon kertomista, rauhallista ajoa maantiellä, jossa oli hieman mäkiä. Ajatuksena oli mennä Juukan keskustaan hotelliin yöksi, mutta soitin sinne matkalta ja se oli täyteen bookattu. Niinpä menin mökkikylään hieman ennen Juukaa. 40E mäkistä, jossa oli kaksi laverisänkyä, keittolevy ja yksi lamppu. Vesi löytyi vessasta 100 m:n päätä. Yö kuitenkin meni makuupui ihan hyvin ja olin aamulla taas aikaisin liikkeellä, 20. 7.2012 Kajaani Ensimmäinen matkapäivä pitkään aikaan, jolloin ei satanut ollenkaan. Vastaavasti tuuli oli kääntynyt vastaiseksi, joten reippaan 150 km:n matkaan taisi kyllä kulua aika tavalla kaloreita. Minä en tosin ole toviin aikaan viitsinyt littaa sykevyötä päälle, joten kalorit ovat jääneet laskematta. Nurmeksen jälkeen jonkin matkaa takarengas tyhjeni ja sitä vaihtaessani huomasin päälykumin revenneen. Tein ille nippuide-teippi-huollon ja ostin uuden päälyrenkaan Valtimosta. Ajoin kuitenkin värkätyllä renkaalla Kajaaniin asti, tosin pari viimeistä kilometriä vähän väliä pumpaten. Jonkinmoinen lievä flunssa on vaivannut viime päivien aikana, niin tänäänkin. Pärnusta lähdettyäni on matka-aikaa kertynyt 6 päivää ja kilometrejä noin 900, joten päätin pitää vielä yhden lepopäivän ennen matkan loppumista. Tähän vaikutti toinenkin asia. Yritän pehmentää matkan lopetusta, että kova rasitus ei loppuisi aivan seinään.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kouvola, Imarta, 16-17.7.2012

16.7.2012 Kouvola, Suomi
Rauhaton yö autolautalla. Minulla oli hytti aamukuuteen, mutta jonkin sekaannuksen takia henkilökunta ei sitä tiennyt vaan kävi herättelemässä minua moneen kertaan. Kaivoin viimein kirjallisen varauspaperin ja sen jälkeen ne antoivat minun koittaa nukkua rauhassa. Rantaan pääsin aamukuuden jälkeen ja soitin rannasta Vesalle, Alanialaiselle Cafe Maen:n omistajalle, joka tarjosi minulle kolme kuukautta sitten läksiäiskahvit Alaniassa. Vesa ajoi kauppatorille ja joimme kahviteltassa tuliaiskahvit Suomessa. On siinä hyvä ystävä, saattoi minut matkaan Alaniassa ja oli Suomessa vastassa heti lautasta maihin päästyäni. Hän oli tullut viikko sitten Alaniasta, lämpöä oli ollut kuulemma 42C ja täällä satoi koko ajan, kun joimme kahveja. Vesa lähti töihinsä ja minä laitoin Kouvolan navigaattoriin ja lähdin polkemaan sateeseen. Sade jatkuikin pari tuntia, sitten seuraavan kerran oli todella raju kuuro Porvoossa, sen ajan olin suojassa huoltoaseman katoksen alla. Väliin oli sitten sellainen onni, että kuuropilvet eivät sattuneet kohdalle, kunnes Kouvolaa lähestyttäessä taas ajoin ukkoskuurossa lopun matkaa. Takakumi tuli alkumatkasta käyttöikänsä päähän ja olin tosi tyytyväinen, että olin ostanut uuden renkaan varalle Riikasta. Nyt se oli tarpeen. Tämä oli kolmas päälykumi, jonka vaihdoin taakse tällä matkalla. Tätä kirjoittelen kymmenen aikaan illalla ja koko illan on satanut. Nähtäväksi jää, millaiseen säähän huomenna saan lähteä jatkamaan matkaa. 17.7.2012 Imatra Tänään satoi enemmän tai vähemmän koko päivän. Kouvolasta oli helppo päästä ulos ja tie oli hyvä ajettava lähelle Lappeenrantaa. Siellä päätie muuttui moottoritieksi ja sitten alkoi vaihtoehtoisten reittien haeskelu ja sitä jatkuikin tänne Imatralle asti. En oikeastaan ole aivan Imatralla. Tiepuolessa oli ”Gashause reissupoika”, jonka ohi ajoin aluksi. Kävin katsastamassa järven rannassa Rantasipiä, huonehinta oli 150, palasin takaisin ja maksoin aika vaatimattomasta huoneesta 40. Sain ruuaksi pottumuusia ja sianlihapuhvin, huneessa ei ole suihkua, mutta sauna on lämpiämässä, joten kyllä tässä matkapölyt saa pestyä pois. Kävin Lappeenrannassa syömässä Turkkilaisen pitämässä ruokapaikassa. Kysyin, mistä hän on kotoisin, sanoi olevansa Turkista johon jatkoin, että mistä sieltä. Oli Adanasta jolloin kerroin ajaneeni tällä matkalla sen Adanan ohi. Meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Nyt on satanut joka päivä Pärnusta lähdön jälkeen, kurkku on tänän ollut kipeä, taisin vähän vilustua sinne Tallinnaan tullessani. Voisihan sitä toivoa, että olisi hieman kuivemmat kelit, mutta menee se näinkin.

15.7.2012 Tallinna, Viro

Aloin ymmärtää, että lähestyttiin Suomea. Lepopäivänä satoi ja sateisena valkeni tämäkin päivä. Tosin sade taukosi juuri silloin kun lähdin liikkeelle, mutta alkoi uudelleen ajettuani vajaat 30 km. Välillä oli lyhyt aika satamatta, mutta sitten sade alkoi uudelleen ja jatkui lähes autolautan lähtöön asti. Matka Pärnusta Tallinnaan sujui muutoin aika nopeasti sivymyötäisen tuulen ansiosta. Matkaa oli kaikkiaan noin 140 km hotellilta lauttarantaan ja olin perillä noin kolmen maissa. Tallinnaa lähestyessä takaratas alkoi taas jumputtaa pahaenteisesti ja niinhän siinä oli käynyt, että kudos oli taas revennyt. Ajelin pitkät matkat pyörätietä Tallinnaan tultaessa ja siinä on liittymien kohdalla kivetyksiä, tosin madallettuja mutta kuitenkin. Epäilen, että ne koituivat ainakin tällä kertaa renkaan kohtaloksi. Annoin tekohengitystä laittamalla nippusiteitä pullistuman kohdalle. Lautta lähti klo 22:30 joten jouduin odottelemaan aika kauan. Söin ja lueskelin ja kun paikka meni kiinni, ajoin sateessa terminaaliin sisälle odottelemaan lopuksi aikaa. Sade onneksi taukosi siksi aikaa, kun laivaan pääsi, koska siinä joutui odottelemaan jonkin aikaa ulkosalla.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

13.7.2012 Pärnu, Viro

Kuva on Pärnuun tulosta, sadetta piisasi. Myöhäisen aamupalan jälkeen liikkeelle koleaan ilmaan. Ajoinkin lähes koko päivän kevyempi ajopusero päällä. Majapaikassa, jonka mökissä nukuin, oli kaksi Sveitsiläistä pyöräilijätyttöä teltassa yötä. Haastattelin heitä vielä aamulla lähtiessäni ja toivottelin heille hyvää matkaa. Olivat hieman lyhyemmällä tourneella kuin minä. Matkaa Viron ja Liettuan rajalle ei ollut kovin pitkästi. Käännyin heti rajalta aivan rantaa kulkevalle pikkutielle. Päätieltä oli pyöräreitin viitoitus sinne. Reitti ilmeisesti jatkui koko Viron rannikon matkan, mitaksi oli merkitty 370 km. Tie olikin muutaman kymmenen kilometriä tosi mukava ajettava idyllisine pikkukylineen ja lomapaikkoineen. Tien varressa oli pitkiä matkoja mustikoiden lisäksi ahomansikoita, joita maistelin. Vastaan tuli toinen papparainen pyörällä, eteläruotsista. Haastattelimme toisiamme ja juttelun jälkeen hän sanoi tavanneensa yhden Ranskalaisen kahelin Pärnussa pyörällä, nyt kuulemma vielä pahemman Suomalaisen kahelin. En ymmärtänyt oikein, ketä hän tarkoitti. Pyöräreitti palasi ennen Pärnua päätielle ja sitä ajelin loppumatkan. Piti vaihtaa vielä sadekamppeet kertaalleen päälle ennen kuin pääsin majapaikkaan. Sitä haeskelinkin muutaman hotellin verran, paikat tuntuivat olevan täynnä ja lisäksi kalliita. Ei auttanut, olin päättänyt viettää lepopäivän ja en viitsinyt takaisinkaan palata. Matkani varrella ennen Pärnua olisi varmaan ollut edullisempia majapaikkoja. Vietän lepopäiväni täällä ja sunnuntaina on tarkoitus polkea Tallinnaan, jossa minulla on varattuna lauttaliput Helsinkiin sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Kirjoitan tätä tekstiä lauantaina, 14 päivä ja ulkona on edelleen kolea ilma. Majapaikka tuntuu olevan täynnä Ikaalisten matkatoimiston lomalaisia, joku valitteli, että ei ole riittävän lämpimiä vaatteita mukana.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

12.7.2012 Salacgrivas, Latvia

Aamupala Jurmalan hotellissa oli vasta kahdeksalta ja sitten liikkeelle kohti Riga:aa. Alkumatkan kapealla tiellä oli todella vilkas liikenne. Jurmalan keskusta jälkeen pian tie muuttui moottoritienomaiseksi, kolme kaistaa kumpaankin suuntaan. Moottoritiehen erona oli vain, että reunakaista puuttui. Kaupunkiin oli vajaa 30 kilometriä matkaa. Ajoin keskustaan ja ihailin kaupungin komeita kirkkoja ja vanhoja kivirakennuksia. Riga:sta oti suunnan rannikkotielle Tallinnan suuntaan. Kun viimein pääsin kaupungista ulos, tie osoittautuikin hyväksi ajaa. Siinä oli leveät reunakaistat niin kauan kuin sitä ajoin. Käännyin sitten aivan rannalle ja siinä meninkin tovin matkaa, loma-asutusten ja hienojen huviloiden keskellä. Jaoin mielessäni matkaa Pärnuun kahtia ja aloin katsella majapaikkaa. Kävinkin tutkailemassa monia ja ajattelin jo, että löydänköhän itseni vielä illan päälle Pärnusta. No, hyvä, että tämä lomakylä löytyi. Tätä kirjoittaessani vettä tulee ulkona aika reippaasti. Tänäänkin oli aika viileä päivä. Helteet tuntuvat jääneen taakse. Aion pitää lepopäivän Pärnussa, silloin voisi kyllä olla hyvä ilma ?

lauantai 14. heinäkuuta 2012

11.7.2012 Jurmala, Latvia

Päivän matka jatkui lähes viivasuoraa tietä ensin Liettuan puolella ja sitten Latvian puolella. Teiden kunto heikkeni huomattavasti Latvian puolella. Olin laskenut jotenkin väärin päivämatkan ja minulla olisi tullut valitsemaani etappiin vain noin 90 km matkaa ja oli siellä jo yhden maissa. Niinpä muutin suunnitelmaa ja tein pienen mutkan Jurmalaan. Ajattelin, että ajelen huomenna rauhassa Riikan läpi. Tie oli aika yksitoikkoista, kuin olisi ajanut Kokkolan ja Vaasan välin. Matkaa mittariin kertyi 146 km. Tämä paikka taitaa olla vähän sellainen rikkaampien asumapaikka ja tietenkin lomapaikka. Tämä hotelli johon eksyin on kyllä enempi köyhä, mutta kelpaa minulle. Saattaa olla vielä, että ensi yönä ei kuulu liikenteen melua huoneeseen. Päivä oli kaunis ja pyörä liikkui keveästi. Aamulla se vaati hieman huomiota, piti vaihtaa rengas muutaman kilometrin ajon jälkeen.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

10.7.2012 Siauliai, Liettua

Otin matkan varrelta kuvan paikallisesta maalaistalosta. Yö Liettualaisessa pikkuhotellissa sujui mukavasti. Hieman viereisen tien liikennemelu alkuyöstä häiritsi, pidin ikkunaa auki viilentääkseni huonetta, mutta muutoin kaikki hyvin. Hotellihuoneelta olisi oikeastaan niin paljon toiveita, että parempi, kun ei toivo mitään. Varjon puolelta, olisi viileämpi, sellainen huone, jossa langaton verkko on hyvä, mielellään alhaalta, niin ei tarvitse raahata laukkuja kovin korkealle, …Siinähän sitä. Söin hieman vaatimattoman aamupalan, pakkasin pyöräni ja ajelin sitten takaisin muutaman kilometrin matkan päätielle, jolta olin eilen poikennut. Tie oli koko päivän hyvä, osin hyvät reunakaistat, toisinaan jopa hyvä pyörätie vieressä. Liikenne yllättävän hiljainen. Tuuli sivusta tai lopussa jopa selän takaa olisi siivittänyt paljon pidempäänkin matkaan kuin 134 km, jonka ajoin. Maisemat ovat aika suomalaisia, mäntyä, kuusta ja koivua mm puina. Metsiäkin oli yllättävän paljon välillä. Laitoin sykemittarin päälle nousujen takia ja niitä matkalle kertyi n. 500 m. Pientä ylös-alas-menoa. Juuri ennen majoitusta näytti, että ukkonen nousee päälle, mutta se näyttää sivuuttaneen tämän kaupungin. Hotelli maksoi 150 litiä ja se kuulosti minusta kalliilta. Piti tarkistaa valuuttakurssi ja se näkyi tekevän 43 Eur. eli ei se sitten niin kauhean kallis ollutkaan. Eilen se oli 120 litiä, eli 34 Eur.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

9.7.2012 Pagegiai, Liettua

Kuvssa yksi monista Kaliningradin puolella olleista sodan muistomerkeistä. Odassa oli tosi paljon kaatuneiden nimiä. Olin mielestäni laittanut kellon herättämään kuudelta. Aamupalalle mennessäni havaitsin kuitenkin, että kello oli jo kahdeksan. Ts. aikavyöhyke oli taas vaihtunut. Matkaan kuitenkin pääsin aamuruuhkaan ja siinä ruuhkassa sitten hiljalleen kolusin reittiäni Liettuaa kohti vievälle tielle. Löysinkin sen kohtuudella, teitä menee kaksi ja minä lähdin sitä pienempää. Tiet kyllä yhtyvät parikymmentä kilometriä ennen rajaa. Rajalla on Sovetsk:in kaupunki, joka oli minusta aika iso. Jotakin minä katselin, kun ajoin päätieltä ulos ja sitten olinkin heikon navigointitiedon varassa etsimässä paikkaa, mistä pääsee rajan yli. Tupsahdin kuin vahingossa pitkään jonoon joka osoittautui raja-asemajoniksi. Pääsin pyöräni kanssa jalankulkijoiden portista, ja kun olin päässyt passintutkinnasta puhkesi raju ukkoskuuro. Sain vaihtaa sadeasun päälle raja-aseman katoksen alla ja suuntasin sitten matkaan Liettuan suuntaan. Liettuan puolella pääsin rajalta EU-passilla nopeasti ja ajelin heikossa sateessa tänne Pagehiai:ta kohti. Olin G-mapista katsonut, että täällä pitäisi olla hotelli. Pankkiautomaatti, kauppa ja sitten hotelli, kaikki löytyi. Tänään oli edellistä rennompi päivä, 133 km matkaa, pääasiassa hyvässä säässä.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

8.7.2012 Kaliningrad, Venäjä

Pääsin lepopäivän jälkeen matkaan hyvissä ajoin, ennen seutsemää. Majapaikkani aamupala oli 6:30 alkaen ja minulla oli pyörä jo ennen sitä pakattu. Kaupunki ei ollut ihan niin hiljainen, kuin Praha sieltä lähtiessäni, mutta hyvä oli sen läpi kuitenkin ajaa. Minulla oli ihan keskustaan melko tarkkaan 10 km matkaa, siis se, minkä taitoin eilen trammilla. Keskustan jälkeen suuntasin päätielle siihen kohtaan, jossa moottoritien piti vaihtua tavalliseksi tieksi. Asia oli muuttunut karttani painatuksen jälkeen ja moottoritie jatkui ja navigaattorini näytti huomattavaa kierrosta sisämaan kautta. Syykin selvisi jälkikäteen. Välissä oli joki, jossa oli leveällä korkeat tulvapenkereet ja siten sillat niin pitkiä, että niitä ei kuvin tiheään tehty. Kierros oli arviolta 20-30 km lisämatkaa. Matka joutui kuitenkin hyvin, pääasiassa sivumyötäinen tuuli piti nopeuden ihan mukavana. Vähän ennen Kaliningrad:in rajaa maastossa oli jonkun verran nousuja. Tie kävi välillä ihan mukavassa rantapaikassa, ihmisiäkin oli ihan kesäloman malliin. Tapasin ennen rajaa pari eläkkeellä olevaa saksalaista pyöräilijää ja yhden venäläisen, joka oli lähtenyt kaksi viikkoa aiemmin Pietarista. Saksalaiset varoittelivat ruuhkaisesta rajasta, mutta minun sinne päästessäni noin 17. aikaan, se oli lähes tyhjä ja pääsin heti yli. Normaali Venäläinen byrokratia. Rajalta oli matkaa oli vielä n. 50 km itse Kaliningradin kaupunkiin ja liikenne alkoi vilkastua kaupunkia lähestyttäessä ja oli melko ruuhkaista ennen kuin pääsin perille. Hotelli täytyi ottaa se, minkä löysin, tietenkin hotelli Kaliningrad. Ei ollut karttaa, navigaattori näytti vain päätiet ja ilta oli käsillä. Matkaa päivälle kertyi 213,7 km. Tänään 200 km päivämatka ylittyi tällä reissulla toisen kerran.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

6.7.2012 Gdansk, Puola

Kuva on päivällä matkalla otettu tienvarsiravintola / hotelli Minulla on kyllä ollut merkillisen hyvä tuuri ilmojen kanssa. Sateet ovat pääasiassa yön aikana. Nytkin heräsin aamulla vähän ennen kuutta kovaan ukkosilmaan. Kuitenkin, siihen mennessä. kun olin valmis liikkeelle, sade oli tauonnut ja pääsin kuivana matkaan. Kerran matkalla tuli ukkoskuuro juuri ennen huoltoasemaa, jonne pakenin syömään sadekuuron ajaksi. Tie oli ensimmäiset 60 km hyvää, ts siinä oli se reunakaista. Sitten loppumatkaa kohti meni aika tavalla monimutkaisemmaksi. Aluksi ilman reunakaistaa, sitten alkoi tulla kaupunkimaista systeemiä koko loppumatkan ajaksi. Pyörätiet vaihtelivat lukemattomia kertoja nelikaistatien puolelta toiselle. Täällä on pyörätiet enimmäkseen betonikivettyjä. Osa kivistä on 40*40 cm ja tie on kuin kyntöpeltoa. Kun varon renkaitani, ne on aika hitaita ajaa. No, mihinpä minulla kiire olisi valmiissa maailmassa. Ajoin Gdynian läpi ja jatkoin Gdansk:in puolelle. Tällä kertaa en ajanut keskustaan, Prahassa olin aika keskustassa ja se näkyi hinnassa. Tuossa on hotellia vastapäätä raitiovaunupysäkki, joten pääsen huomenna keskustaan jos haluan. Vietän nimittäin lepopäivän vaikka ei nyt oikein siltä tuntuisikaan. Gmapin mukaan Gdyniasta menisi laivayhteys Suomeen. Enpä kuitenkaan jätä matkaani kesken, eiköhän sitä katsella vielä Kaliningrad ja balttian maat, ennen kuin siirrytään kotimaan puolelle.

torstai 5. heinäkuuta 2012

5.7.2012 Slupsk, Puola

Laitoin kuvkisi lämpöeritettävän talon. Tämä on ollut trendi jo ika monessa maassa. 5, 8 tai 10 cm:n tyrox-levy ulkopuolelle ja jonkinlainen rappaus päälle. Toisin kuin eilen ajattelin, minä ajelin kuitenkin tietä E28 Gdanskia kohti. Tie nimittäin jatkui toista metrin reunakaistalla ja se kun on niin harvinaista herkkua, että en malttanut olla käyttämättä hyväksi. Ehdin minä sitä merenrantaa varmaan vielä katsella ennen Tallinnaa. Päivä oli aamusta sumuinen ja harmaa. Sumu kuitenkin haihtui parin tunnin sisällä ja aivan iltapäivällä aurinkokin viimein tuli esiin. Maisema oli pääasiassa maaseutua, ennen tänne tuloa ajoin Koszalin:in pikkukaupungin läpi. Matkaa tälle päivälle kertyi 128 km. Pyörin hieman tässä kaupungissa hotellin haussa, sain viimein ”oppaan” joka sitten oli tyytyväinen, kun annoin kahden euron kolikon.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

4.7.2012 Ryman, Puola

Kuva on omituinen ontto kivi edellisen yöpaikkani pihalla. Olen taas ajanut päivän rannikkoa kohti, ihan en sinne päässyt. 150 km etenin ja majoituin tienvarsihotelliin, ihan mukavan oloinen paikka. Tänäänkin aamu oli kostea, tihkusateinen ja aurinko näyttäytyi vasta yhden maissa, kunnes jälleen meni pilveen. Ajosuuntani tänään oli jonkinmoiseen vastatuuleen ja siten keskinopeuskin laski eilisestä. Maalaismaisemaa, pikkukaupunkeja linnanmuureineen, pikkuteitä. Tämä viimeinen tie johtaa Gdanskiin ja oli kyllä aika vilkas ja pääosin huonoilla reunakaistoilla. Viimeinen kymmenen kilometriä tilanne kyllä oli hyvä. Minua säikäytti iltapäivällä hieman. Kävin leipomossa ostamassa jotakin syötävää. Minä otan navigaattorin ja ohjaustankolaukun aina pois, kun löhden pyörän luota. Yleensä laitan navigaattorin laukkuun. Kun lähdin ajamaan, aloin kaivaa navigaattoria laukusta ja sitä ei tuntunut löytyvän. Kun löysin sopivan paikan, pysäytin ja kaivoin kunnolla, eihän sitä ollut. Lähdin ajamaan takaisin noin reippaan kilometsin päähän leipomoon. Helpotus oli melkoinen, kun löysin navigaattorin leipomin tiskiltä. Huomenna, jos herään, jatkanen rannikolle. Tästä on noin 270 km Gdanskiin, rannikkoa pitkin arvatenkin vähän enemmän. Se on siinä ja siinä, ehdinkö sinne kahdessa päivässä. Sen verran lopuksi säätietoja, että vähän ennen majoittumista oli tiesääasema, ilman lämpötila oli 19C.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

3.7.2012 Mysliborz, Puola

Ajelu Saksan puolella jäi tällä kertaa hieman yli 200 km:n mittaiseksi. Tulin Oderin yli Frankfurt (Oder):n kohdalta ja jatkoin vielä jonkin aikaa Puolan puolella. Yöllä oli kova ukkosilma ja satoi aika pitkään. Aamu valkeni harmaana, sumuisena ja kosteaa sumua, ajoittain hienoa tihkua jatkui pitkälle yli puolen päivän, eikä aurinko näyttäytynyt koko päivänä. Illalla vettä oli taas uudelleen ilmassa. Tiet ovat tasaisia, 164 km:n matkalle nousuja kertyi 300 m. Tänään ajattelin, että palmut ovat häipyneet, väliin on ihan kunnollisia mäntymetsiä ja muutoinkin maisema on pohjoisemman oloista. Pyörän selässä muutokset ovat hitaita. Kerran mietin, että täällä maissi on yllättäen pidemmällä kuin Ukrainassa. Sitten hoksasin, että kyllä se taitaa olla Ukrainassakin maissi kasvanut, siitä on jo aikaa, kun olin siellä. En tiennyt, onko Puolassa käytössä Eurot vai paikallinen. Kun tulin rajan yli, näkyi hintoja Euroissa ja unohdin asian. Sitten parikymmentä ajettuani kävin huoltoasemalta ostamassa kartan, maksoin euroilla ja sain takaisin, onkohan ne Sloteja. Kävin sitten pankkiautomaatilla ja nostin 1000 slotia, tietämättä yhtään, että mikäköhän niiden arvo on. Nyt tarkistin asian, 1E on 4,21 Slot, eli 1000 Slot on 237 Euroa. Huone maksoi 90 Slot, eli 21 E. Taidan pärjätä puolen reissun tuolla määrällä. Kuva on matkalta, tämäntapaista tietä löytyi paljon sekä Saksan puolella, että täällä Puolan puolella.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

2.7.2012 Cottbuss, Saksa

Kamera ei ilmaantunut tänään käteen, kuva on eilisiä Tsekin puolelta. Maa vaihtui tänään. Raja oli vain muutaman kilometrin päässä, kovin huomaamaton. Odotin, että olisi ollut rahanvaihtopiste rajan tuntumassa, mutta ei ollut ja jäi taas hieman valuuttaa jäljelle. Sitä on jo kaikenlaista, osa vaihdettavaa ja osa, mitä ei voi vaihtaa. Minkäs teet. Aamupäivällä minulle opetettiin kärsivällisyyttä, aika hyvin sitä löytyikin. Säädin vähän jarruja ja ajattelin, että tarkistan jarrupalat seuraavan kuminvaihdon yhteydessä. Ei mennyt kauan, kun takarenkaaseen meni joku piikki (yleisin on kuorma-auton renkaan teräksinen sidekudos) ja vaihdoin renkaan ihka uuteen, jonka ostin Prahasta. Kun olen rikkonut ilmeisesti liian kovan ilmanpaineen takia kaksi takarattaan päälykumia, olen vähän varonut paineita. Siitä on taas se ongelma, että rengas lyö herkemmin raskaassa lastissa teräviin kuoppiin ja katukivetyksiin. Näin kävi melkein heti vaihdon jälkeen ja heti kunnon reikä, joten ei kun taas purkamaan laukkuja pyörästä ja renkaan vaihtoon. Matkaan vaihdon jälkeen ja pian huomasin, että vaihdettu ja moneen kertaan paikattu rengas vuotaa. Kävin ohiajamassani intersportissa uusia sisäkumeja etsimässä, ei löytynyt, enkä löytänyt neuvottua pyöräliikettäkään. Muutaman kerran pumpattuani löysin taas sopivan vaihtopaikan ja vaihdoin kolmannen kerran takakumin. Jos vielä ostan matkapyörän, ostan 26” renkailla, sellaisen, missä mahtuu pyörimään paksummat kumit, ei tule tuota vanteisiin lyöntiongelmaa. Meinasin pöljä vielä ottaa mukaan 32:t varakumit 37:n tilalle, mutta onneksi Lasse puuttui asiaan. Kyllä se matka sitten alkoi joutumaan, kun paikkaushommat oli hoidettu pois alta. Alkuun kukkulaisia maisemia, jotka matkan edetessä tasoittuivat. Täällä Saksan puolella on jonkin verran pyöräteitä, toisinaan hyvä, toisinaan huono. Joissakin paikoissa ne on niin kuoppaisia, että ajaisi mieluummin ajoradalla. Täällä on paljon merkittyjä pyöräreittejä, pitäisi vain olla oikea kartta, että osaisi hyödyntää niitä. Nyt ei auta kuin tyytyä navigaattorin opastukseen. Hotellin otin edullisemman hinnan toivossa hieman syrjempää, siltikin sitä hintaa oli 55 E aamupalan kanssa. Katson huomenna, josko sattuisi sopiva Gasthause kohdalle, josko sellainen olisi edullisempi. Kirjoittelen tätä tekstiä hotellin takapihalla, jossa on puutarhassa ihan viihtyisää, lämmintä vaikka on taivas pilvessä ja ruokakin oli kohtalaista. Yksi uusi henkilökohtainen ennätys tuli tänään. Pyörän mittariin ilmaantui lukema 7260 km. Matkani Roomasta Alaniaan oli 7000 km ja Oulusta Gipralttariin 7160 km, joten tästä matkasta on tullut elämäni pisin pyörälenkki.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

1.7.2012 Rumburk, Tsekki

Kuva on otettu hotellihuoneeni ikkunasta. Aamupalalla jo hieman ennen seitsemää, pyörän pakkaus ja liikkeelle. Yöllä oli ukkosilma ja aamupalan ajan satoi, satoi vielä pyörän ulos lykätessäni, mutta laittaessani coretex-takkia ovilipan alla päälle sade taukosi ja sain ottaa takin jonkin matkan päästä pois. Käytin sitä vielä hetken ennen kuin olin päässyt kaupungista ulos, mutta loppupäivän se sai olla laukussa (muistinkin, että pitää ottaa kuivaamaan). Jos suurkaupungista pitää lähteä ulos, suosittelen sunnuntai-aamua klo 7.15. Kaupunki oli todella hiljainen ja matka sujui hyvin. Olin katsellut kartalta pikkuteitä reitin Saksan rajan suuntaan ja sitä sitten ajeltiin. Alkumatka oli kohtalaisen tasaista, tuulikin taas takana ja matka joutui. Jalat toimivat lepopäivän ja venyttelyn jälkeen erinomaisesti, oli vähän sellainen tunne, niin kuin pyörä olisi kehon osa. Päivämatkan puolen välin jälkeen maasto alkoi muuttua mäkisemmäksi ja päivän 120 km:n matkaan lopulta nousuja kertyi 1065 m. Maastossa oli mielenkiintoisia geologisia muodostelmia, en osaa oikein kuvata. Mäet olivat kuin suippoja naisen rintoja, olipa joissakin nännikin päällä. Vähän ennen tänne Rumburk:iin tiloa oli tienhaara Liberec:iin, minusta kuulostaa tutulta nimeltä talviurheilupaikkana. Löysin kylästä hotellin, en aluksi ketään vastaanotosta. Kävin kierroksen ajelemassa toisen suljetun hotellin luona ja palasin paikalle ja niin tänne löytyi sitten avaimen antajakin. Tämä lienee viimeinen yö, ainakin tällä erää, Tsekin puolella. Raja on tuossa kilometrin päässä, joten huomenna ehkä ollaan sitten Saksan puolella, jos herätään.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

29.6.2012 Praha, Tsekki

Pilvinen aamu ja pilvisyyttä jatkuikin aina kahden paikkeille saakka. Alkumatkasta ripotteli vähän vettäkin, hetken aikaa niin paljon, että heitin sadetakin päälle. Ostin Italiasta ohuen ja aika kalliinkin sadepuseron, ainakin myyjä kovasti vakuutti sen pitävän vettä. Keltainen on ja näkyvä, mutta ei pidä vettä, niin on laitettava coretex-takki päälle, jos meinaa pysyä kuivana. Päivä oli edellisiä helpompi, vaikka matkaa kertyi yli 140 km:n ja nousujakin 1065 m. Helppous johtui tuulesta, joka nyt oli takana ja olivat jalatkin nyt hieman paremmassa kunnossa edellisen illan venyttelyiden takia. Ajelin tietä 38 noin puoleen väliin päivämatkaa ja käännyin sitten tielle n:o 2, koska katsoi kartalta, että se ei vaihtuisi moottoritieksi. Taisin valita hieman mäkisemmän reitin, mutta kyllä sitä ihan hyvä oli ajella. Liikennettä oli aika tavalla, kumma kyllä sitten kun pääsin kaupunkiin, liikenne oli aika hiljaista. Johtuiko sitten kellonajasta, kello oli jo yli 17:00. Otin taas majapaikan summassa, tästä on ehkä 3-4 km joelle, mutta metroasema on ihan lähellä. Kirjoitan tätä 30.6. iltapäivällä. Ajoin aamupalan jälkeen metrolla pätkän, kävelin sitten hotellista saamani kartta kädessä joelle asti ja lopulta palasin takaisin metrolla. Kävin kahdessakin urheiluliikkeessä, viereisessä pyöräkaupassa ja sitten isossa Intersportissa. Katselin uusia ajohousuja ja uutta päälykumia varalle laukkuun. Kumpaakaan en löytänyt mieluista, paita taas tarttui mukaan hukattavaksi. Muutoin Praha näyttää tosi kauniilta kaupungilta. Paljon vanhoja kauniita rakennuksia, siisti lukuun ottamatta aika suurta määrää puliukkoja, valtavasti ihmisiä liikkeellä. Muutaman tunnin yksinäinen vaeltelu riitti ja palasin hotelliin jatkamaan kehonhuoltoa ja saatanpa ottaa torkutkin. On minulla tässä reittisuunnittelua myös tehtävänä, että osaisin huomenna lähteä oikeaan suuntaan kaupungista ulos.

torstai 28. kesäkuuta 2012

28.6.2012 Jihlava, Tsekki

Tänään matka ei kovin paljoa edistynyt. Olen tainnut toistamiseen aliarvioida vastatuulen vaikutuksen. Aikaisempien päivien vastatuuli tuntui jaloissa aika lailla. Tänäänkin aamusta tuuli kävi vielä kohtalaisesti vastaan, iltapäivällä se hellitti. Tiellä oli merkkejä, joista päättelin, että pitäisi henkilöautojen ja sitä pienempien kiertää ja päätin uskoa ja tein pitkän kiertolenkin. Maasto on noussut aikaisemmista päivistä, nyt noin 500 – 600 m merenpinnasta. Nousuja päivään kertyi hieman yli 1000 m. Minulla on matkaa Prahaan alun toistasataa. Taidan pitää siellä lepopäivän, jos nuo jalat palautuisivat tuulen jälkeen. Minun pitäisi jatkossa lyhentää päivämatkaa vastatuulipäivinä. Jotenkin tuntuu, että se on hankalampi, kuin nousut. Tulin aika aikaisin, jo 17 maissa tähän kaupunkiin. Ensimmäinen hotelli oli täynnä, toiseen mahduin. Hinnat ovat alkaneet kohota siitä mihin olen tottunut. Päivä oli muutoin mukava, kiertotie oli taasen pikkuteitä pienten kylien läpi, kirsikkaherkkujakin oli tarjolla. Päivä oli osittain pilvinen, tuuli edelleen pohjoisesta ja aamupäivä oli aika viileä. Nyt näkyi oikeastaan ensi kerran jonkin verran asuntoautoja ja vaunuja, niin kuin lomaliikenne olisi alkamassa. Ainakin toistaiseksi majoitus on onnistunut hyvin, tilaa on löytynyt.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

27.6.2012 Znojmo, Tsekki

Kuva on tiepuolesta muistaakseni Tsekin puolelta. Tänään tuli ajeltua peräti kolmessa maassa, lähdin Slovakiasta, ajoin pätkän Tsekin puolella ja sitten muutaman kymmenen kilometriä Itävallan puolella ja sitten taas tänne Tsekin puolelle. Minulla ei olisi ollut pitkää matkaa Wien:iin, mutta jätin sen nyt käymättä. Tulisi monta isoa kaupunkia peräkkäin, suunta on nimittäin Prahaan päin, valkkaan vain näitä pikkuteitä matkalleni. Tänään join 133 km, masto oli edellisiä päiviä mäkisempää, 780m, nousuja ja tuuli jatkui vastaisena, tosin ei niin kovana kuin eilen. Tosiaan, tiet olivat pääasiassa aivan pikkuteitä ja kylät Itävallankin puolella sellaisia, että en minä niistä löytänyt edes kauppaa. Paljon viiniviljelmiä, ensimmäiset puimurit olivat liikkeellä ohraa puimassa, tienvarsilla edelleen ajoittain kirsikkapuita, joten vitamiinit tulivat sieltä suuhun. Jotenkin tuntuu, että tämä Tsekin puoli ja myös Slovakian puoli on ollut mukavaa ajettavaa. Täällä on elämää, Itävallan kylät olivat niin hiljaisia, että jonkin kohdalla ajattelin, että ovatkohan täältä kaikki kuolleet. Sitten näin yhden ukon. Slovakiassa ja Itävallassa kävivät Eurot, tänne piti taas hankkia omaa valuuttaa, DVE STE, Korun Ceskych, lukee 200 setelissä. Kurssi oli, 1 E = 25 rahaa. Hotelli maksoi 690 rahaa, eli reipas 27 E. Eipä tässä tämän kummempaa, pitää tutkia huomista reittiä Prahan suuntaan.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

26.6.2012 Senica, Slovakia

Kuvassa kauppalasku, minusta täällä on Suomalaiselle halpaa. 18 Euron huonehintaan ei kuulunut aamupalaa. Lähdin siis tyhjällä vatsalla liikkeelle, täytin sitä tosin huoltoasemalla ihan hyvillä kolmioleivillä. Päivän mittaan ravinto olisi kyllä ollut enemmältikin tarpeen, oli nimittäin kovan vastatuulen päivä. Vasta aivan illasta sain ajella vajaa 20 km metsäistä taivalta, missä tuuli ei puskenut niin kovasti vastaan. Tuuli oli pohjoisesta ja tänään ei tarvinnut hikoilla, ilma oli sen verran raikas. Alkumatka sujui viljapeltojen keskellä, aukeaa, tasaista maastoa ja aivan loppuosalla alkoi olla hieman kumpuilevampaa, taisi korkein mäki olla noin 100 m:n nousulla. Vitamiineja tälle päivälle piisasi. Kirsikkapuita on ollut jo monta viikkoa, viimeaikoina myös tien varsilla niin, että niistä on ajaessa saanut napattua suuhunsa. Tänään oli tosi paljon tien varrella kirsikoita ja piti jo vähän toppuutella, että ei ahmi liikaa. Tein ilmeisesti saman virheen toistamiseen ja laitoin liikaa ilmaa takarenkaaseen. Päällyskumi repesi. Luulin, että minun pitää oikaista vannetta, mutta kun aloin majapaikassa (25 euron pensionaatti, jossa olen 40 m2:n huoneessa) oikomaan sitä, huomasin, että vika on ratkenneessa päällyskumissa. Meni viimeinen vararengas, pitää yrittää löytää uusi tilalle jostakin. Kävin ennen tätä kirjoittelua syömässä. Tänään oli vähän kehnot sapuskat. Päivällä söin lounasta. Eteeni kannettiin lautanen, jossa oli kolme ohutta leipäviipaletta kellumassa ruskeassa kastikkeessa, jossa oli läskinsuikaleita, ehkä kamanaa, yhtään hitustakaan ei ollut lihaa. Nyt illalla tilasin kanaa ja mix-salaattia. Sain hyppysellisen salaattia ja hieman kanaa, mitään muuta siinä ei ollutkaan. Vaikea aina arvata, että tilaako lisukkeita vai eikö tilaa. Kun toisinaan siihen ruokaan kuuluu kaikenlaista ja toisinaan taas ei. Olin onneksi ostanut kaupasta tullessa jotakin, että eiköhän tässä yö jakseta nukkua.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

25.6.2012 Nova Zamky, Slovakia

Pilvinen aamu pitkästä aikaa. Lähtiessäni matkaan joku paikallinen lämpömittari näytti 25C, hienoinen tuuli puhalteli vastaan. Matka kaupungista ulos sujui hyvin huolimatta maanantaiaamun aamuliikenteestä. Epäilen, että suurin syy asiaan on se, että olen vähitellen tottunut tähän hommaan ja pysyn aika levollisena isossakin kaupungissa. Ainakin, jos vertaa siihen, millainen tilanne oli alkumatkasta. Muuan kymmenen kilometriä ajettuani, jo ennen Sovenian rajaa alkoi sadella ja sade kiihtyi vähitellen, niin että jossain vaiheessa vettä tuli aika reippaasti. Sadetta kesti lähes koko päivän ja siksi pysähdyinkin tähän paikkaan aika aikaisin, ajettuani vain 105 km. Matka tänne sujuin aika pieniä teitä, tuleentuvien viljapeltojen ja auringonkukkaviljelmien keskellä. Rajan ylitys kävi EU-maiden välillä huomaamatta. Vaihdoin ennen rajaa Esztergom:issa viimeiset Unkarin Florintit euroihin. Niin, tämä on 11 maa tällä reissulla ja ensimmäinen, jossa Eurot ovat virallista valuuttaa. Ne olivatkin kovaa valuutta, hintataso täällä vaikuttaa edulliselta. Tästä hotellihuoneesta maksoin 18 euroa. Huone on tosin aika vaatimaton, mutta eipä ole kummoinen asukkikaan. Karttaa tuossa vilkaisin, ja Wien olisi kyllä helposti sijoitettavissa reittiin. Täytyy tässä illan päälle pohtia. Nyt pohdin itseni syömään. Kuva on Unkarin ja Slovakian rajalta, linna on Unkarin puolella.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

24.6.2012 Budapest

Tietäen päivämatkan lyhyeksi, laitoin kellon herättämään tavallista myöhemmin. Navigaattorini oli kyennyt jo edellisenä päivänä laskemaan reitin keskustaan ja jatkoi samaa 7-tietä, kuin mitä olin ajanut edellisenäkin päivänä. Välillä pysähtelin taas ostelemaan jogurtteja, kahville, veden ostoon ja kävinpä minä Intersportissakin. Investoin uuden huomioliivin, edellinen alkoi olla jo taas melko surkean näköinen, aurinkorasva tahraa kaiken. Sitten ostin purkin urheilujuomaa ja katselin jopa ajohousujakin. Ei ollut yhtään sen laatuista, jota olisi voinut ajatella. Kaupunkia lähestyttäessä ajoin tovin matkaa aivan Tonavan rantaa kulkevaa pyörätietä. Viimein siitä oli erkaannuttava ja tähtäilin summassa valitsemaani ei ihan keskustassa olevaan hotelliin, joka löytyikin ihan helposti. Tonavan ylityksessä ajoin isoa siltaa pyörätietä, toisessa päässä jouduin laskeutumaan raskaan pyöräni kanssa portaita alemmalle tasolle. Oli suunnittelu jäänyt hieman kesken. Kaupungissa kyllä oli aika hyvin pyöräilykaistoja, kiitos niistä. Katselin tuossa karttaa, ehkä kävelen muunkin pienen lenkin kuin ruokakauppaan tässä illan päälle. Olen tässä välissä ahkeroinut vähän turistitöitä. Budapest on kaunis kaupunki minkä nyt tältä lyhyeltä vilkaisulta voi sanoa. Kävin testaamassa metroakin, sillä pääsi nopeasti käymään vilkaisemaan näkymiä eri puolilla keskustaa. Ajan lyhyydestä huolimatta ehdin vilkaista aika monta nähtävyyttä, mitkä oli merkitty hotellista saamaani karttaan. Uskon, että hyvässä seurassa täällä kuluisi muutama päivä hyvinkin mieluisasti. Minulla sitä seuraa ei nyt ole, joten päätin jatkaa matkaa heti aamulla, mikäli herään.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

23.6.2012 Szekesfehervar

Pitäisi kyllä vähän tarkemmin katsoa, missä sitä yöpyy. Oli melko hankala nimi kirjoitettavaksi. Kävin juuri hotellin lähiseudulla syömässä, vanhoja rakennuksia ja katujuottoloita, ruokapaikka oli hakusalla. Siinä, minkä löysin, ei ollut Englanninkielistä listaa ja piti vähän niin kuin arpoa, mitä tilasi. Jotain vatsantäytettä sentään sain. Koitin löytää avointa ruokakauppaa lähistöltä, mutta en onnistunut. Ostin juuri kiinnimenevästä konditoriasta jotakin, että pärjää yön yli. Tänään ajelin pääosan päivää Balaton-järven rantatietä. Ajoin osan vielä aivan rannassa kulkevaa pyörätietä, mutta vaihdoin sitten maantielle: matka olisi joutunut liian hitaasti siellä. Paikka on oikeastaan melkein koko matkan lomanviettopaikkaa, rantaa, pieniä hotelleja ja vähän isompiakin, lukemattomia pensionaatteja ja aika paljon leirintäalueitakin.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

22.6.2012 Balatonkeresztur, Unkari

Olin katsonut Gmapista, että matkaa olisi noin 130 km. Minä sähläilin ilman karttaa kun yritin löytää muuta reittiä kuin moottoritien Unkarin puolelle. Niin niitä kilometrejä kertyi 160, ennen kuin illansuussa pääsin tänne järvenrantahotelliin. Navigaattori olisi ajattanut minut pienen lenkin vielä Slovenian puolella ja se olisi tainnut olla lopen lyhyempi, kuin mitä käyttämäni reitti. Kyllä minä sitten lopulta löysin koko matkalle pikkuteitä, että ei tarvinnut mennä moottoritielle. Unkari on Kymmenes maa jossa tällä reissulla ajelen. Huomasin, että paikasta josta käännyin tänne Unkarin suuntaan, olisi ollut vain reilut 60 km Slovenian Marienborg:iin, jossa vierailin ensimmäisenä Balkkanin yönäni tultuani Itävallan puolelta samaa jokea seuraten, kuin minkä yli nyt saavuin Unkariin. Vaihdoin rajalla loput Kroatian rahat Unkarin valuuttaan ja nostin hieman pankkiautomaatista lisää. Hotelli, johon tulin, on kolmen tähden rantahotelli, aika pieni ja vaatimaton huone ja hinta oli päivällisen kanssa 60 E. Täällä on oikeastaan ensi kertaa tällä reissulla kunnolla lomalaisia ja sellainen lomatunnelma. Perheitä lapsineen ja tietenkin Saksalaisia eläkeläisiä. Paikka on kaunis, ranta hitaasti syvenevä, ihmisiä oli vielä illalla uimassa. Vesi näkyy olevan sellaista savenväristä, niinhän täällä on kaikki joetkin. Matkaa Budabestiin jäi n. 170 km, taidan jakaa sen kahdelle päivälle, niin saan jälkimmäisenä päivänä katsella vähän kaupunkia. Lämpöä on riittänyt ja nestettä on kulunut. Kyllä pohjoissuomalaiselle suunta nyt on oikea, kun se on pohjoista kohti. Niin, teistä vielä piti sanomani, Kroatian puolella oli aika paljon reilua metrin levyistä pyöräilykaistaa teissä. Olipa mukava ajella.

torstai 21. kesäkuuta 2012

21.6.2012 Koprivnica

Hotellissa ei ollut ilmastointia, ei muutoin ole tässäkään, ja yö oli hieman turhan kuuma. Nukuttua kaiketi tuli, koska heräsin hieman ennen kuutta ilman kellon herätystä. Aamutoimet, pyörän lastaus ja aamupalalle. Olin täsmälleen seitsemältä ravintolassa ja ensimmäisenä ronkkimassa hienosti aseteltuja ruokatarjottimia. Jäi sinne vielä muillekin. Aamiaisen jälkeen kauniiseen aamuun ja myötätuuleen, mikäs siinä ajellessa. Reitti oli melko suora lukuisten pikkukylien ja kaupunkien läpi. Ajoin taas tyyliin, jossa pysähtelin usein, ostaen milloin jogurttia, leipomosta jotakin, kahvilla, jäätelöllä… Ts söin vähäsen mutta usein ja se nyt tuntui sopivan. Maastokin tänään oli helppoa, kokonaisnousua päivän 148:n kilometrin ajolle hieman yli 200 m. Tämä väli on tavallaan sellaista alavaa laaksoa. Ihmisiä askareissaan, viljapeltoja, hedelmäpuutarhoja jne. Rauhallista elämää. Myös tänään näkyi joitakin sodan merkkejä. Pikkupoikia leikkimässä erilaisilla näköisaseilla, ei tuntunut minusta hyvältä. Huomenna käännyn Unkarin puolelle ja jos suunnitelmani toteutuu, niin nukun seuraavan yön Balaton-järven rannalla. Niin, tänään pyöräni matkamittariin pyörähti uusi tuhatlukema, 6000 km Alaniasta lähdön jälkeen. Eli tämä matka on edelleen vasta kolmanneksi pisin pyörämatkani. Pyöräilystä sen verran, että oli maita, joissa polkupyöriä näkyi hyvin vähän. Täällä niitä on alkanut näkyä, onpa ollut pätkiä, joissa on ollut oikeita pyöräteitäkin. Toinen asia, mikä kävi tänään mielessä. Yksi syy ajankohtaan, siis siihen että olen juuri nyt täällä, enkä myöhemmin, oli se, että ajattelin keskieurooppalaisten lomien alkavan myöhemmin. Hotellien suhteen tämä on pitänyt paikkansa, minä olen saanut mielestäni erittäin hyvin majoituksia. Ja eivät nuo tietkään ole minusta ainakaan tähän asti mitenkään ruuhkaisia olleet. Saa nähdä, miten jatkossa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

20.6.2012 Nasice

Kuva on vielä lepojaksoni hotellin ravintolan ulkotilasta. Lepojakso on takana ja matka jatkuu. Se miten lepo vaikuttaa jalkojen toimintaan, on asia, josta kommentoin kahden viikon päästä, jos muistan. Yhden päivän perusteella ei kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kokeilu, jos kävisi niin, että joskus lähtisi pitkälle pyörämatkalle. Joka tapauksessa tämä päivä sujui hyvin. Tie seuraili tovin matkaa Dunav-joen kulkua. Minä pohdin aikaisemmin, että miksihän minä en ole kuullut näin isosta joesta, mutta nyt tuli mieleen, että Dunav taitaa olla sama kuin Tonava. Jokivarressa kyliä ja kaupunkeja oli tiheään, sitten käännyin Osijek:istä Nasise:n suuntaan ja vähitellen asutus harveni. Tie oli helppoa ajaa, nousuja koko päivälle 130 km:n matkalle vain noin 300m. Kauniita kyliä vaikka alkumatkasta olin kyllä havaitsevinani joissakin taloissa ja muissakin rakennuksissa sodan jälkiä. Niin, tuli mieleen, rahanvaihto. Minulla jäi rajanyli lipsahtamiseni takia Serbian dinaareita tukko, olisiko ollut 15.000 rahaa. Vaihtelin niitä sitten henkilökunnan kanssa kun en viitsinyt palata takaisin Serbiaan. Raha vastasi noin 128 euroa. Yksi tarjoilija (kaikki kolme olivat miehiä) kertoi, että se vastaa suunnilleen hänen puolen kuun palkkaa. Hän puhui minulle aika katkerana, kuinka huonosti asiat nyt ovat. Sanoi, että Titon aikana tavallisen ihmisen asiat olivat paljon paremmin, turvatumpaa. Samaa katkeruutta kuulin Bulgariassa useammasta suusta. Minä kuuntelin myötätuntoisena ja sanoin, että olen vain vierailija, en arvostele minkään valtion asioita. Kevyen päivän päätteeksi saavuin aikaisin Nasise:een puistohotelliin. Kerronpa nyt huoneen hinnan, kun en ole tullut pitkään aikaan keretoneeksi, 318 Kuna:aa eli 42 euroa. Katsoi juuri valuuttalaskimella ja se oli minusta aika kallis. Ainakin siihen nähden, mitä olen maksellut, eli menee selvästi ylimpään neljännekseen hinnoista. Ei kuin syömään !

torstai 14. kesäkuuta 2012

13.6.2012 Ilok, Kroatia

Kuvassa Serbialainen omakotitalo, ei ihan tyylikästä minun mielestäni. Tämä säätyyppi on ollut aika jännää. Kirjoitan tätä juttua 14.6.2012 ja yöllä Beigradissa satoi, kuten edellisinäkin öinä ja aamu kirkas, myös viime yönä satoi ja aamu kirkas. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Kun navigaattorini ei toiminut, katsoin kartasta pikaisesti lähtösuunnan ja suuntasin Dynav-joen yli kohti Zrenjanin:ia josta tieltä sitten aioin kääntyä Novi Sad:in suuntaan. Ajettuani kymmenen kilometriä, huomasin, että olisin päässyt 20 km lyhyemmällä matkalla, jos olisin mennyt joen länsipuolta. Mutta ”haittaaks se”. Nyt tuuli ei ollut enää yhtä suotuisa, se oli sivuvastainen ja käännyttyäni Novi Sad:in suuntaan, vastainen ja kohtalainen tai vähän jopa navakka. Seutu oli hyvin alavaa, liikenne kohtalaista ja matkapäivä mukava. Ruoka ei edelleenkään oikein maistunut, niinpä pysähtelin välillä ja söin aina jotakin pientä, jogurttia, sämpylää, banaania jne. Novi Sad olikin aika iso kaupunki ja liikennettä runsaasti. Ohitus oli hieman epämiellyttävä, koska täällä taas oli sitä viimeaikoihin liittynyttä tievekkiä. Asfaltti on noussut vekille juuri siihen kohtaan, missä minun pitäisi ajaa. Vähitellen liikenne kuitenkin hiljeni kaupungista etääntyessä. Jossakin vaiheessa tien varressa oli kyltti, ”Hotel Fontana, 12 km” ja sitä sitten metsästin. Taisin kuitenkin Palankaan tullessani katsella juuri sen ratkaisevan risteyksen kohdalla jonnekkin muualle, koska sitä hotellia ei vastaan tullut ja viimein huomasin olevani Serbian ja Kroatian rajalla. En viitsinyt palata takaisin ja niin ylitin rajan Kroatian puolelle. Tämä Ilok:in kylä on aika lähellä raja-asemaa. Täällä olisi ollut useitakin majapaikkoja, kysyin kuitenkin majoitusta 4:n tähden ”kartanosta” ja yllättäen hinta oli kohtuullinen. Niin otin huoneen yöksi, maksoin sen ja kannoin tavarani huoneeseeni. Siinä sitten suihkuun valmistautuessani tajusin äkkiä, kuinka hieno paikka tämä oli. Sekä huone, että miljöö. Nettikin toimi, tosin huoneessa vain pätkittäin, olisi toiminut kaapelilla, mutta en saanut sitä jotenkin pelaamaan. Alas ravintolan patiolle ei kuitenkaan ole pitkä matka, joten se ei ole ongelma. Niinpä mennessäni syömään, ilmoitin isännälle, että minä jään tänne vähäksi aikaa. Teen nyt sen minkä valmentajaystäväni Juha Rankinen sanoi jo muuan viikko sitten, pidä kunnon lepotauko. Minä pidän, koitan kääntää Saksalaiselta nuorelta parilta saamani Alaskaa käsittelevän kirjan ja katson, mitä se lepo oikeastaan tekee noille minun kintuilleni. Lisäksi epäilen, että painonikin on laskenut monta kiloa, näyttää nuo kintut niin riukumaisilta. Jos saisi vähän tankattua. Tiedän, että tämä on minulle vaikeampaa kuin ajaminen, ehkä siksi juuri tarvitsen harjoittelua sen suhteen. Hieno paikka, jatkan tarinaa sitten kun lähden taas matkaan, katsotaan, montako päivää jaksan levätä.

12.6.2012 Beograd, Serbia

Kuvassa Beograd:ilainen tyylikäs raitiotievaunu. Yön sateen jälkeen jälleen kaunis aamu. Ahdoin vanhassa ja isossa hotellissani aamupalalla taas varsani täyteen. Maksoin huoneeni. Tämä oli hieman erikoinen hotelli, minun piti antaa 4000:n dinarin ”deposit” huoneesta, jonka hinta oli noin 3000 dinaria. Sain aamulla liiat pois. Pyörä oli garage:ssa, oli vähän likainen paikka. Löysin tieni kaupungista ulos, vaikka navigaattorini ei suostukkaan laskemaan enää reittejä. Seurailin edelleen pikkuteitä läheisen moottoritien suuntaisesti, kunnes loppumatkasta saavuin Smederevo:oon, todella ison Dunav-joen rannalle. Tänäänkin myötätuuli siivitti matkaani ja tiekin oli joen Dunav:in rantaan asti lähes tasaista, 260 m nousua. Ajattelinkin, että loppumatka tässä ajellaan joen rantatietä noin vain Beograd:iin. Se mikä kartalla näytti rantatieltä, menikun käytännössä osan matkaa hieman etäämpää, niin että lopun 30 km:n matkalla nousuja kertyi ja kokonaisnousuiksi tuli 800 m. Matkaa päivälle tuli yhteensä 141 km. Tulin kaupunkiin siinä 19:00 maissa ja taisi olla 4. hotelli, joka tärppäsi. Ensimmäinen oli remontissa, toinen oli lopettanut, kolmas oli remontissa ja neljäs sitten onnisti. Hieman sain ajella kaupunkia. Mikäs ajellessa, mieleen jäi leveitä katuja, hienoja raitiotievaunuja vai onko ne nyt sitten paikallisjunia. Useita upeita puistoja, kaunis kaupunki, sen vähän perusteella, minkä ehdin katsella. Jos jäisin tutkimaan kaikki paikat, joiden läpi ajan, ei vuosikaan riittäisi tähän matkaan. Hotellissa netti toimi vain sisääntuloaulassa ja olin ruokailuni jälkeen valmis sänkyyn.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

11.6.2012 Jagodina, Serbia

Kuvia en tänään muistanut ottaa, otos on yksi eilen otetuista. Tänään oli toinen rauhallisen ajelun päivä. Sitä toivoisi noille taudeille oman aikataulun, mutta niiden kulku näyttää noudattavan omaa latuaan. Vanhastaan on mielessä, että vatsataudin aiheuttama olotilan heikkeneminen jatkuu viikon päivät ja ainakin toistaiseksi tämä näytää tälläkin kertaa pitävän paikkaansa. Sen minkä vatsa muutti aluksi oksennukseksi, tuntuu muuttavan nyt kaasuksi. Onneksi ajelen yksin, niin eivät muut kärsi tilanteesta. Kävin apteekissa ja ostelin jotakin lactofilus-bakteereja, jospa ne alkaisivat ottamaan osaa vatsan kemiallisiin toimintoihin. Voimat ovat poissa, mutta voimattomanakin jaksoin tuon hieman yli 100 km sotkea. Katselin eilen illalla karttaa ja oletin tien hyvin helpoksi. Ei se ihan niin mennyt, moottoritie näytti kulkevan laaksossa pääosin, käyttämäni vanha pikkutie kiemurteli laakson rinteillä, joskus aika jyrkkiäkin mäkiä. Ei niitä onneksi niin kauheasti ollut. Päivä oli vatsaongelmiani lukuun ottamatta ihana. Hyvä ilma, kauniit maisemat ja tällä seudulla on ollut tiheämpään pikkukyliä ja kaupunkeja kuin pitkiin aikoihin. On koko ajan jotakin katseltavaa. Ihmiset ovat hieman varautuneita, ai kuitenkaan läheskään niin kuin Ukrainassa tai Venäjällä. Minusta tämä reitti on ollut jotenkin vauraamman ja hyvin voivamman oloista kuin mitä muistikuvani viime syksyn vierailusta. Toki sen jälkeen on muistiin tallentunut monenlaista kylää ja majaa matkan varrelta, että saattaa mielikuvat olla vähän vääristyneet. Tämä hotelli, jonka paikasta löysin, on lievästi sanottuna elähtänyt. On ehkä ollut aikanaan 50 vuotta sitten hieno, nyt hoitamattomana aika koi on syönyt ja ruoste raiskannut. Hissinkin olisi Suomalainen tarkastaja laittanut välittömästi käyttökieltoon. Mutta kyllä tämä minulle kelpaa, samanlainen elähtänyt olen itsekin, eli mitäpä turhia valittamaan.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

10.6.2012 Nis, Serbia

Yö tuli nukuttua vähän huonosti, ilmeisenä syynä parit torkut edellisen päivän aikana vatsatautia potiessani. Niin heräsin kuudelta ylös ja seitsemän jälkeen kannoin laikkuni ulos huomatakseni, että kaikki paikat olivat vielä kiinni. Ajattelin, että ehkä heillä on eri aikataulu sunnuntaina ja soitin oven vieressä olevalla ovipuhelimella isännälle. Tämä ilmestyi 20 minuutin jälkeen paikalle ja näytti kelloaan, joka oli puoli seitsemän, eli Serbiassa on kello tuntia myöhemmässä kuin Bulgariassa. Kaikkia ei muista. Matka Dimitrovgrad:ista Nis:iin oli oikeastaan pyöräilijän unelmaa. Loivaa alamäkeä jokilaaksoa joen virtaussuuntaan, tuuli selän takana, maisemat upeita, ilma melkein liiankin loistava, (ehkä yli +30C) ja Turkkilaiset rekkakuskit ohittelivat varovasti. Tosiaan, rekkaliikennettä oli sunnuntaista huolimatta aika paljon, rekat pääasiassa Turkkilaisia ja heille lisää pisteitä, he todella ohittivat pääsääntöisesti hyvin varovaisesti. Kävin syömässä hieman aamupuoleen kahvin kanssa ja mahassa alkoi taas etova tunne. Sen kanssa matkasin lopun matkaa ja olin tyytyväinen, että päivä oli helppo ja matka lyhyt (101 km). Kun noissa hoteleissa oli valinnanvaraa, valitsin sellaisen, jossa oli uima-allas ja hetken levättyäni ja hieman pyykättyäni kävinkin alakerran hääyleisön katsellessa uimassa. Hyvä, nautittava päivä, maisemat vaihtelevia ja kauniita, pyörämatkaa parhaimmillaan. Kuvaksi laitan tulomatkalla ottamistani yhden, pienistä viljelylänteistä. Sunnuntaista huolimatta ihmisiä oli paljon peltolänteillä roskia perkaamassa ja kastelemassa. Täällä tyypillisen maissipelon koko on muutama aari ja perkaus käsipelin kuokalla , kun Ukrainassa maissipelto oli muutama sata hehtaaria ja näin jopa viiden traktorin rivin vetämässä leveitä haroja samaa hommaa tehden. Tätä on kyllä kivempi katsella, tuottavuus on sitten eri asia.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

8.6.2012 Dimitrovg, Serbia

Päivä oli hyvä, olo ei kovin hyvä ollut. Minulle on sattunut muistaakseni joka reisulla kerran vatsaongelmia, nyt aamulla tuntui siltä. Vitkuttelin majapaikassa kymmeneen, ennen kuin lähdin liikkeelle. Ajatuksena oli, että ajan vain suhteellisen laidasta juuri Sofian keskustan ohi ja sitten otan toisen hotellin. Kysyin vielä lähtiessä yhden urheilukaupan osoitteen, josta tarkoitus oli saada hieman täydennystä tavaroihini. Kauppa oli suuressa ostoskeskuksessa ja jouduin jättämään rakkaan pyöräni yksin kadulle. Urheilukaupat kyllä pitäisi nimetä uudelleen, pitäisi olla kaupat ”tekstiiliurheilijoille” ja sitten sellaisille, jotka harrastavat jotakin. Useimmissa näissä ei ole kuin muotivaatteita. Löysin samasta keskuksesta myös sellaisen body-building-kaupan. Ei sielläkään ollut muuta kuin pillereitä, joihin en uskalla koskea, ja valkoista proteiinia. Tarvitsisin suorituksenaikaista urheilujuomaa (jauhetta), joka korvaa hikoilemani elektrolyyttejä. Eli seilläkään ei ollut minulle mitään. Ei ne edes ymmärtäneet, mistä puhuin. Niin jatkoin matkaani ja sitten kun aloin katselemaan hotelleja, navigaattorini sanoi, että lähin on 3 km takana. Kun en viitsinyt kääntyä, löysin itseni lopulta Serbiasta. Hieman oli tuskien taival, muistutus siitä, kuinka mukavaa on olla terve. Tässä nyt poden täkin alla ja kun otin buranan, lakkasi palelemastakin. Katsotaan, heräänkö huomenna hengissä ja missä kunnossa. Kaikki hyvin. Kuva on Sofiasta nappaamistani epätaiteellisista otoksista yksi.

torstai 7. kesäkuuta 2012

7.62012 Sofia, Bulgaria.

7.62012 Sofia, Bulgaria. Ajattelin ottaa tämän päivän rennosti. Heräsin 7:20 ja lähdin liikkeelle rauhalliseen tahtiin. Ilma oli eilistä lämpimämpi ja tuuli oli hellittänyt huomattavasti. Parinkummenen kilometrin jälkeen tie muuttui moottoritieksi. Hankkiuduin siltä pois ja menin samansuuntaista pikkutietä, joka mutkitteli melkoisia reittejä, oli ajoittain erittäin huonokuntoinen ja nousikin kerran yli 900 m:n. Niinpä siinä kävi, että hotelliin pääsy meni taasen yli 20:00:n. Päivä oli hieno, Bulgariassa on kauniita maisemia joita kelpaa ihailla. Minun pikkuteillä oli lisäksi niin rauhallista, että meni välillä pitkiä aikoja, että en nähnyt ketään. Koitan huomenna taas, josko saisi vähän lyhyemmän päivän. Matkaa päivälle kertyi 128 km, 1250 m:n nousuilla.

6.6.2012 Lukovit, Bulgaria

6.6.2012 Lukovit, Bulgaria Päivää leimasi kova, aika viileä vastatuuli. Voisipa sanoa, että se vei päähuomion, tuuli ei hellitä hetkeksikkään. Matkaa päivälle kertyi 155 km, nousua vähän yli 1100 m. Illansuussa kävi selville, että en varmaankaan ehdi kartasta katsomaani kohtaan. Käännyin reitiltäni noin 15 km sivuun, navigaattorini mukaan siellä piti olla hotelli. Sivureitti olikin päivän helpoin, alamäkeä lähes koko ajan ja tuulikin laantui illalla. Hotelli löytyi 21.15, ruoka ja uni maistui. Kylässä ,matkalla hotelliin kauppasivat ovelasti syöpyneitä kiviä.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria

5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria 5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria Päivä Bulgarian maaseudulla kohti Sofiaa. Aamupäivä oli aurinkoinen, sitten puolen päivän jälkeen alkoi taivaalle nopeasti kasaantua ukkospilviä. Ensimmäisen kuuron vältin menemällä syömään siksi ajaksi. Pian syönnin jälkeen jouduin kuitenkin oikein kunnon myräkkään, jossa ajelin n. 30 km. Lopun matkaa tänne majapaikkaan sateli sitten rauhallisemmin. Onneksi sade oli lämmintä, ainoa ongelma on, että kengät kastuvat. En laittanut taaskaan sadehousuja jalkaani, ne ovat hirveät lämpimällä ilmalla. Maasto oli samantapaista kuin eilenkin, käytiin hieman yli 500 m:ssä, sitten alemmas ja tämä majapaikka on taas lähes 500 m:ssä. Päivän 142 km:n ajomatkaan kokonaisnousua mahtui 1400 m. Kaunista bulgarialaista maaseutua, liikenne kohtalainen, reunakaistat kapeita mutta tie muutoin ihan hyvää. Tässä ”kylässä” on navigaattorini mukaan runsaasti hotelleja, minä olin sen verran märkä, että otin ensimmäisen, joka onkin aika hulppea. Kuva on hotellista, kirjoittelen tätä todella upeassa ruokasalissa, jossa istuu vieraita kolmessa muussa pöydässä.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

4.6.2012 Sumen, Bulgaria

4.6.2012 Sumen, Bulgaria Kaunis lomapäivä lomalaisille. Eilen kyllä joku Suomalainen kertoi eilisen olleen Golden Sands:illä ensimmäinen kunnon lomasää viikon lomalla. Minä joka tapauksessa starttasin heti aamupalan jälkeen, ajelin rannan kautta ja nousin sitten aika jyrkkää pikkutietä päätielle. Ajelin Varnaan ja käännyin sieltä sisämaahan päin kohti Sofiaa. Pyrin moottoritie suuntaiselle pienemmälle tielle ja lentoaseman kohdalla ylimääräisen lenkin tehtyäni siihen pääsinkin. Sitten hyvin rauhallinen ajopäivä tänne Sumen:iin. Maasto on selvästi vaihtelevampaa kuin viime viikkoina on ollut, vaikka ei tämä väli mitään vuoristoa ollut. Sellaista nättiä kumpuilua, korkeampia mäkiä näkyy etäämpänä. Matkaa päivälle kertyi 120 km ja nousua 1160 m, joten sekin kertoo mäkisyyden lisääntymisen. Löysin pitkästä aikaa kartan, minulla ei Turkin jälkeen karttaa ole ollutkaan. Tämä on yhtä juhlaa. Kuva on Golden Sands:in hotellini allasbaarista eilen illalta. Nautiskelin siinä hyvää capuzinoa ja tutkin Gmappia.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

2.6.2012 Golden Sands, Bulgaria

2.6.2012 Golden Sands, Bulgaria
Hieno aamu jälleen. Ilmat ovat minua kyllä kaiken kaikkiaan suosineet. Aurinkoa tahtoo tulla liikaakin. Olen kahtena edellisenä kertana polttanut alahuuleni ja sen paraneminen kestää kolme viikkoa. Nyt olen yrittänyt voidella entistä tehokkaammin huulia, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Huulivoiteissa on jotakin myrkkyä, kun tarpeeksi voitelee, alkaa suun kanssa olla ongelmia, sitä voidetta kun päätyy suuhun vääjäämättä. Ostin lippalakinkin, ajelen välillä se päässä ajatellen, että se suojaisi auringolta. Nyt vapaapäivänä koitan välttää aurinkoa, toisin kuin muut turistit. (en kyllä pidä itseäni turistina.) Aamu alkoi kumin vaihdolla. Ei tarvitse katseen kuin hetken liian pitkään viivähtää jossakin sivussa, niin ajaa kuoppaan, jossa rikkoo kumin. Aamusta ajelin n. 60 kilometriä rannikolla myötäisessä melko reipasta vauhtia. Sitten loppumatkasta vauhti hieman hidastuikin, tie suhteessa tuuleen kääntyi niin. Romanian rannikolla oli ihan hienoja rantapaikkoja, jokin pyöräilytapahtumakin oli, ainakin autojen katoilla oli pyöriä ja jokin rantakylä oli aivan täpösen täynnä ihmisiä pikkupäissään, kai se kuului tämän tapahtuman kuvaan. Minä jatkoin rajalle ja saavuinkin Romanian ja Bulgarian rajalle ajettuani noin 120 km. Ylitys tapahtui taas helposti ja niin matka jatkui alkuun melko autioita maalaismaisemia. Mäkiä oli sen verran, että päivän kokonaisnousuiksi kertyi n. 900. Minulla oli löysä suunnitelma ajaa tänne Golden Sands:ille, vaikka hotelleja olisi ollut pitkin matkaa. Välillä alkoi tuntumaan, että otinkohan liian suuren urakan, mutta niin sitä vain tänne tultiin, hotelli Perla, on myös Aurinkomatkojen käyttämä hotelli, joten aamiaispöydissä kuului Suomen kieli. Pitää katsoa, antaako aikataulu myötä haastatella kotimaan kansalaisia. Matkaa päivälle kertyi 210 km, joka on minun henkilökohtainen ennätykseni näillä reissuillani. Päivä ei ollut edes aivan helppo, loppupäivän sivuvastaisen takia. Kyllä ruoka maistui, vaakaa en ole edelleenkään nähnyt, mutta ei sitä noin silminnähden rasvaa kovin paljon ole. Nyt lepäilen ja laiskottelen, suunnittelen tulevia polkuja ja käyn ainakin hierojalla. Se on Juhan ohje. Juhalle terveisiä, meni tämä viikko ehkä vähän kuntoilun puolelle, mutta koitan ottaa ensi viikon rennommin. Niin, matkaa on mittariin kertynyt noin 4700 km. Lopuksi vielä sen verran Romaniasta, että minulla jäi hyvä maku lyhyestä visiitistäni sinne. Tiet olivat vähän kapeampia ajettavia, reunakaistat puuttuivat tai ne olivat kapeat. Ihmiset olivat kuitenkin paljon avoimempia ja ystävällisempiä kuin Ukrainassa tai Venäjällä. Muutoinkin, ei vaikutelma ollut mitenkään köyhää, kuten olisin voinut kuvitella, ihan jees !

1.6.2012 Cernavoda, Romania

1.6.2012 Cernavoda, Romania
Ensimmäinen yö Romaniassa kului sadetta kuunnellen. Vettä tuli ajoittain tosi rankasti. Pakkasin pyörän ennen aamiaista ja olin heti oven avauduttua tilaamassa annostani. Löysin reitin touhukkaasta kaupungista ulos. Navigaattorilla ilman karttaa se ei ole aina kovin yksinkertaista. Matka sujui sivuvastaiseen puoleen päivään ja siitä eteenpäin melkein vastaiseen. Edelleen matka oli tasaista maaseutumaisemaa, sitä on nyt riittänyt. Helpotusta tuuleen toivat silloin tällöin tienvarren puut, tosin niistäkään ei ollut juuri apua silloin kun tuuli suoraan vastaan. Lisäksi täällä puut ovat paljolti kaadettu, en tiedä mistä johtuu. Parikymmentä kilometriä ennen määränpäätäni vastaan tuli moottoritie, eikä mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Ei kun sinne, alussa oli vielä tietulli, tarjosin tytölle maksua ja tämä puisti päätä. Moottoritiellä meno helpottikin, se kaista jota ajelin, kulki aivan tietä korkeammalla olevan ratapenkan takana ja se suojasi aika paljon sivuvastaiselta. Moottoritieosuudella mentiin kahden ison joen yli ja sain ihailla komeita siltarakenteita. Niin tuo osuus selvitettiin ja saavuin illan suussa Cernavoda:aan, jossa mentiin vielä yhden kanavan yli komeaa siltaa pitkin. Hotelli löytyi kyselemällä ja illalla sain vielä syötyäkin täpötäydessä ruokapaikassa. Ruokapuoli Romaniassa muutoinkin on ollut helpompaa kuin Ukrainassa ja Venäjällä. Päivä oli fyysisesti rasittava tuulen takia, vaikka matkaa ei ollut tasaisella tiellä kuin 146 km.

torstai 31. toukokuuta 2012

31.5.2012 Braila Romania

Vähän helpompi päivä kuin eilinen, vaikka ylitin neljä raja-asemaa. Ensiksi aamulla kymmenen kilometrin ajon jälkeen Ukrainan ja Moldovian välillä kummankin puolen asemat ja sitten n. 50 km:n Moldaviassa ajon jälkeen Moldavian ja Romanian väliset raja-asemat. Selvisin kaikista paikoista nopeasti. Romanian ja Moldovian välisellä rajalla oli romanian puolella pitkä autoletka odottamassa rajanylitystä. Päivä oli hieno, ei satanut, lämpöäkin alkoi olla taas aika mukavasti. Ihmiset Moldaviassa vaikuttivat ystävällisiltä, alkoi tulla taas tervehdyksiä ja kannustusta, mitkä ovat venäjällä ja pääosin Ukrainassa olleet täysin kateissa. Ensimmäisessä Romanian kaupungissa, Galati:ssa, törmäsin pyöräilijään, jonka sain sitten oppaakseni. Hän halusi esitellä välttämättä esitellä vanhaa kaupunkia ja ajatti minua kyllä vähän miten sattuu. Kertoi olevansa jokipoliisi ja kertoi tehneensä töitä Suomalaisen venepoliisin kanssa viime vuonna kuukauden päivät. Jatkoin kaupunkiturneen matkaani suunnitelmani mukaan tänne Braila:aan. Eilinen ajo tuntuu vielä jäsenissä ja olin tyytyväinen, kun löysin hotellin, josta yksi vuodepaikka löytyi. Hotelli löytyi ensimmäisestä paikasta soittelemalla, täällä oli siis täyttä. Pyörä vaatisi taas hieman huoltoa, mutta täytyy löytää ensin hieman syötävää. Kuva on Galatin yliopistosta.

30.5.2012 Bolgrad, Ugraina

Pitkän päivän ilta. Kello oli jotain 21:30, kun saavuin hotelliin. Matkaa kertyi hivenen yli 190 km, pyörä oli liikkeellä yli 12 tuntia, 1060 m nousuja ja pääosan päivää joko huono tai erittäin huono tie. Navigaattori vei minut iltapäivälle sellaiselle kinttupolulle, että ei pahemmasta väliä. Ehdin ajaa sitä n. 20 km, ennen kuin tajusin, että se parempi tie menee samansuuntaisena 8 km idempänä. Minun piti ajaa sitä noin 60 km, ennen kuin löysin välistä kärrytien, josta pääsin vaihtamaan paremmalle tielle. Nyt oli ensimmäisen kerran sellaisia teitä, joita olin ehkä kuvitellut Venäjällä ja Ukrainassa olevan. Yhdessä kohtaa onnikka ohitti minut hitaasti. Hetken päästä tie huononi edelleen ja minä ohitin onnikan ja pysyinkin pari kilometriä edellä. Sitten tuli sellainen kohta, missä minun piti lykätä pyörää. Se hyvä puoli pikkuteistä oli, että näinpähän aitoja syrjäkyliä. Tänään näin paljon ankkoja poikasineen. Niitä tuntu kylissä olevan joka talossa ja ne vanhemmat ankat tulivat kohti kun ajoin liian läheltä pikkuankkoja. Jotakin on muutoinkin muuttunut. Ihmiset ovat astetta ystävällisempiä, muutamia kannustuksia on kuulunut ja näkynyt, niitä ei näkynyt Venäjän puolella ollenkaan eikä täällä Ukrainan puolellakaan aikaisemmin. Söin vähän puolen päivän aikaan. Paikalla oli pari ukkoa, jotka olivat innokkaita juttelemaan ja toinen puhuikin vähän Venäjää. Toinen oli syntyperältään Romanialainen ja oli kiertänyt maailmaa tai ainakin Venäjää. He neuvoivat minua ruuan kanssa. Sain kansallista herkkua, pääruokana oli luu, hieman lihaa, lautasella vedessä. Jälkiruoka oli jonkinlainen pannukakku, ehkä siinä oli munakastakin, aika hyvää. Kuulin nimet moneen kertaan mutta unohdin saman tien. Nyt on hieman pehmeä olo, taidan laittaa selkärangan vaaka-asentoon.

tiistai 29. toukokuuta 2012

29.5.2012 Zatoka Ukraina

29.5.2012 Zatoka Ukraina
Sateinen aamu ja matka jatkui. Satoi lähes koko yön ja vettä tuli jonkun verran aamutoimieni ja aamupalan aikana. Sade kyllä jotakuinkin lakkasi, ennen kuin pääsin liikkeelle. Viivyttelin tahallani, että posti ehtisi aueta. Olin viimeinkin löytänyt postikortteja ja minulla on kaksi tärkeätä henkilöä, joille kortin lähetin. Pyörää pakatessani, ohitseni rakennuksen alakertaan käveli pari rotevaa isäntää konepistoolit kainalossaan. Näitä aseita on näkynyt pitkin matkaa, ne hämmentävät ja pelottavat. Virkapukuisilla ne vielä menettelevät, mutta kun niitä on siviileilläkin. Muutama päivä sitten poliisi pysäytti mersun kuskin ja pyysi häntä autolleen. Kuski nousu autostaan ja lähti seuraamaan poliisia pistooli (tai käsiase, en minä erota pistoolia revolverista) vyön alle näkyvästi tuikattuna. Ei taitaisi tulla Suomessa kysymykseen.. Aseellisia vartijoita tuntuu olevan hyvin useissa liikkeissä. Vartijoita yleensä on joka paikassa. Niin, lähdin liikkeelle lepopäivän jälkeen hyvin rauhallisesti. Sanoisinpa jopa valmentajalleni, Juha Rankiselle, että tämä 70 km:n ajelupäivä voidaan hyvällä syyllä tulkita toiseksi lepopäiväksi. Huomenna sitten katsotaan, lähteekö se kone käyntiin vai alkaako yskiä. Ts olenko minä pilannut koko kunnon totaalisesti. Muistan hyvin, kun Juha sanoi, että lyhyessä ajassa kuntoa ei juuri voida parantaa, pilata se voidaan. Jos olen sen pilannut, niin täytyy vain nöyrästi ajella kotiin ja aloittaa uudestaan kunnon luominen. Tämä paikka mihin päädyin, on Zatoka, mielenkiintoisen, ohuella hiekkakannaksella erotetun sisämeren länsireunalla. Rantapaikka, hyvää hiekkaa ja paljon majoituspaikkoja. Minulla vain oli vaikeuksia valita, kun pihoilla oli kova hyörintä mutta ei oikein tahtonut saada selvää, mikä on auki. Tämäkin hotelli, johon majoituin, on kovan kunnostustyön keskellä, osa huoneista on kuitenkin valmiina ja pääsin nauttimaan työn tuloksista. Kirjoitan tätä 16:31rannalla, auringossa mutta ei mitenkään erityisen lämmintä. Pitäisiköhän kastaa varpaita, niin tietäisi, millaista on Mustan meren vesi ? Ei se minua houkutellut uimaan, vaikka olenkin joskus kylmemmissäkin vesissä uinut. Tällainen päivä, taidan alkaa loppupäiväksi lomalaiseksi.

maanantai 28. toukokuuta 2012

27.5.2012 Odessa, Ukraina

Taas liikkeelle aamupalan jälkeen aika rauhallisessa sunnuntaiaamun aamuliikenteessä. Tapasin taas aamupalalla Ukrainalaisen miehen, joka tuntui kiertäneen maailmaa vaikka missä ja puhui Englantia minun korvissani kuin syntyperäinen Englantia puhuva. Hän oli niitä, jotka tietävät jonkun pitkiä matkoja pyöräilevän, aina silloin tällöin tulee vastaan. He tuntevat henkilön, johon verrattuna minun reissuni ovat pelkkiä pikkupyrähdyksiä. No se siitä, hän kertoi kuitenkin vaikeuksista Moldovan rajalla ja sisämaassakin. Olin kyllä lukenut UM:n sivuilta Transnistrian alueesta (Itämoldova, Dnestr-joen itäpuolinen alue). Siellä kerätään mielivaltaisia rajanylitysmaksuja turisteilta ja poliisit saattavat sakotella samoin mielivaltaisesti maantiellä. Minun ei ollut tarkoitus mennäkään sieltä, vaan lähempää mustaa merta. Täytyy päivän mittaan katsella reittiä jatkossa. Ajopäivä oli viileähkö, osittain pilvinen. Kirjoittelen tätä seuraavana päivänä ja tässä on lepopäivän aikana hieman satanutkin. Ei ole ihan ihanteelliset lomakelit, minulle säät ovat sopineet oikein hyvin. Tuuli jatkui totuttuun tapaan, maasto oli eilisen tapaan hieman kumpuilevampaa, 141 km:n matkaan kertyi 500 m nousuja. Samoin viljelmissä oli hedelmä- ja viinitarhoja. Tein loppumatkasta 10 km:n ylimääräisen mutkan, ajin ajatuksissani yhden risteyksen ohi. Ystävän Janne katsoi minulle sopivan hotellin, mutta sen nimen lähellä olevia kadunnimiä oli liuta ja kahden tunnin etsiskelyn jälkeen luovutin ja otin sen minkä sain (kolmannen kysymistäni). Kallis oli, mutta niin ne tuppaa olemaan isompien kaupunkien keskustassa Minulla oli mielikuva idyllisestä pikkukaupungista, tässä Oulun ystävyyskaupungissa väkiluku on kuitenkin yli miljoona, että ei ihan pieni city. Hotellia haeskellessa sain ensimakua kaupungista, kyllä tämä hieno kaupunki on. Kovin paljon en käytä kuitenkaan aikaa kiertelyyn, kehon huolto on pääasiana. Koitan löytää iltapäiväksi vielä hierojan, jos se on mahdollista. Venyttelyä, syöntiä kunnolla, pyykkäystä, jos löytäisi T-paidan kadonneen tilalle, matkareitin suunnittelua…. On tässä näin joutenolijalle ihan hommaa. Niin, matkaa lähtöpisteestä Alaniasta tähän mennessä on kertynyt 3900 km pyörän mittariin. Sitähän on hieman enemmänkin, mutta pyörän mittari ei noteeraa laivamatkaa. Seuraava taukopaikka tullenee olemaan Bulgarian kultahietikot. Jos siellä löytäisi sellaisen hotellin, missä on Suomalaisia, olisi mukava kuulla väliin Suomen kieltä. Kuva on tämän hotellini porttikongin sisäänmenon kohdalta otettu.

lauantai 26. toukokuuta 2012

26.5.2012 Nikolaev, Ukraina

26.5.2012 Nikolaev, Ukraina
Aamu valkeni taivas kirkkaana mutta aika kylmä tuuli. Sain pukea merinovillaisen aluspaidan ja ajotakin, jotka sitten iltapäivään mennessä kuitenkin poistuivat päältä. Matka oli tänään hieman vaihtelevampi maastoltaan ja muutoinkin, kuin viime päivinä. Asutusta oli enemmän, pelloilla oli vilja lisäksi hedelmätarhoja ja viinitarhoja. Tuuli jatkui navakkana kuten se on ollut tällä puolen Mustaa merta koko ajan, nyt kuitenkin hieman raskaammalta suunnalta kuin eilen. Keskinopeus putosi eilisen 21 km/h:ssa, noin 15 km/h:iin. Matkaa mittariin kertyi 141 km ja tällä vauhdilla meni aika iltaan, ennen kuin saavuin tänne Nikolaev:iin. Tie meni loppumatkasta useampaan kertaan junaradan yli, ensimmäisessä odottelin yli 5 minuuttia, ennen kuin juna tuli. Radanylityksissä on puomit ja täälläpäin maailmaa edelleen ratavartijat kopissaan hoitavat virkatehtäväänsä. Niin, kaupoissa on palvelutiskit, isommassa kaupassa niitä on monta ja joka tiskille maksetaan kunkin tiskin ostokset, linja-autoissa on rahastajat,….Sellaisenkin asian panin merkille, että täällä eikä Venäjällä ole jakeluverkossa yhtään avolinjoja, kaikki siis maakaapeleina. Suurjännitepuoli on sitten avojohtoina. Huomenna olisi suunnilleen sama matka niin oltaisiin Odessassa. Tässä kaupungissa taitaa olla iso WW:n autotehdas, oli sellaisia kylttejä. Kuva on tulomatkalla pellosta. Maanviljelijän mielestä varmaan Rikkaruohoja, minusta kaunis näky.

perjantai 25. toukokuuta 2012

25.5.2012 Nova Kahkova

Enpä ole monesti ollut sadepäivään niin tyytyväinen kuin tänään. Syynä oli se, että illalla tuli niin kauheasti vettä ja nyt kun sitä ei tullut kuin pääosin sillä lailla ripottelemalla ja oli osan päivää vielä satamattakin. Välimatka kartalla tänne oli 161 km, ajoin lopussa hieman harhaan ja sain 170 km täyteen. Harhalenkkiä lukuunottamatta minua auttoi sivumyötäinen tuuli. Matka jatkui niin autiota viljavainioaluetta, että jos en olisi pysähtynyt aamupäivällä syömään yksinäiseen kahvioon pellon reunalla, olisin saanut olla päivän kokonaan ilman ruokaa. Täytyy sanoa, että hieman jo alkaa vaikuttaa nämä pellot yksitoikkoisilta. Aamulla menen ilmeisesti tosi suuren padon yli, ainakin edellisessä majapaikassa paikallinen kaveri niin kertoi. Nyt käännyin tänne hotellille juuri ennen kuin olisin tullut padolle. Huone on kuivaamassa olevia vaatteita levällään, kengät minä kuivasin hiustenkuivaajalla. Sepustus jää lyhyeksi, oli ruokatarjoilu niin hidasta, että meinasi energiankulutus olla nopeampaa, kuin mitä ehtivät pöytään kantaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

24.5.2012 Melitopol

Etenin tänään 120 km jälleen viljapeltojen keskellä. Olen nyt käytännössä ajanut koko ajan Kerch:istä lähdön jälkeen näiden Suomalaisittain jättiläismäisten vilja-aukeiden keskellä, siis jo toista tuhatta kilometriä. Päivä oli ajamisen kannalta helppo, tuuli kävi sivulta, lopussa jopa sivumyötäinen. Yöllä satoi ja aamullakin sen verran, että pidin vähän aikaa kevyttä sadepuseroa päällä. Noin 30 km ennen perilletuloa alkoi satamaan reippaammin, hieman ukkostakin ja sade jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani. Kaupungissa oli melkoinen tulva, kun tulin tänne, näissä eteläisissä maissa ei taideta tuntea sadevesiviemäreitä. Tapasin laukkuja purkaessa nuorehkon miehen, joka puhui hyvin englantia ja oli kiinnostunut matkastani. Sovimme tapaamisen illemmalla alakerran kahvioon, samalla kun koitan toimiiko netti siellä lupausten mukaisesti. Huomenna olisi Odessaan menon päiväetapeista pisin, Gmapin mukaan 161 km. Tietenkin on pieni toive, että aamulla ei sataisi. Sade ei kylläkään ollut kylmää, mutta ei ole silti mukava koko päivää ajaa sateessa. En nytkään viitsinyt laittaa Coretex-housuja jalkaan, ne on lämpimällä ilmalla niin tukahduttavat. Siitä on seurauksena, että vesi valuu sääriä pitkin kenkiin ja kengät ovat sitten märät, vaikka muutoin pitäisivätkin vettä. Tämmöinen Ukrainan päivä tänään tähän asti. Saa nähdä, miten saan ruokaa. Täällä ja Venäjällä on kielitaidottoman ollut vaikeaa saada syötävää. Monissa muissa maissa ne kyllä jotakin tuo, mutta täällä tuntuu että jos ei sano mitä ruokaa, niin ne ei tuo mitään. Laitan tuohon kuvaksi Mariupol:issa rantaan kävellessäni ottaman kuvan. Talot olivat kyllä järkiään melkoisia rotiskoja, kaasuputki meni sinnekin kaikkiin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

23.5.2012 Berdyansk

23.5.2012 Berdyansk
Lyhyt päivä edellisiin ajopäiviin verrattuna. Kun jaoin matkaa Odessaan, näille kahdelle ensimmäiselle päivälle jäi lyhyimmät taipaleet. Minä sain toki hieman lisää matkaa, kun haeskelin hotellia ensin kaupungin ulkopuolelta n. 5 km eteenpäin kaupungista. Kun en sellaista sitten löytänyt, en ainakaan avointa, palasin takaisinpäin. Löysinkin pienen, mutta tosi siistin paikan. Nettikin löytyi, tosin maksullinen ja toimii, kun istun ulkona biljardihuoneen parvekkeella. Toimii kuitenkin. Päivämatka oli rauhallinen rauhallista maaseutua, hyvin samantapaista kuin mitä on ollut jo tovin aikaa. Sää oli hieman viileämpi kuin monena aikaisempana päivänä, oikeastaan ihanteellinen ajosää. Minä en ole pystynyt pitämään kypärää juurikaan päässä helteellä ja otsanahka kesii, on saanut aurinkoa vissiin luuta myöten. Kuvaksi laitan tällä kertaa näkymän ”ohjaamosta”, siis sellaisena kuin minä sen ajaessani näen.

tiistai 22. toukokuuta 2012

21.5.2012 Mariupol

Nukuin normaalia tunnin pidempään ja ajattelin ottaa viimeaikaisten vastatuulipäivien jälkeen kevyemmän päivän. Lähdin liikkeelle vasta 9. maissa vilkkaaseen aamuliikenteeseen. Rostov on iso kaupunki. Sää oli jälleen hyvä, ajoin pitkähihainen paita päällä puoleen päivään, säästin vähän palaneita olkapäitäni. Sitten alkoi olla ohutta yläpilveä, joka lopulta tiputti jonkin pisaran vettäkin. Ilma oli kuitenkin viileämpi, että oli helpompi ajaa. Olin selvästi väsynyt, ja lepopäivä tulisi tarpeeseen. Noin 70 km Rostovista länteen on Taganrok-niminen rannikkokaupunki. Olin miettinyt sitä lepopaikaksi, mutta olin sillä paikkeilla jo yhden maissa, niinpä käännyin ohitustielle. Maasto oli loivasti kumpuilevaa maata, oikeastaan pelkkiä suunnattoman laajoja peltoaukeita, jotka toisinaan tuntuivat maaston kumpuisuudesta johtuen katoavan horisontin taakse. Olisi täällä Suomalaisella maanviljelijällä ihmettelemistä. Vaikka korkeimmat kohdat eivät nousseetkaan kuin 50 – 60 m, kertyi niistä päivän mittaan 920 m. Rajalle tulin kuuden maissa. Venäläiset rajamiehet hihittelivät niin kuin hämmentyneet pikkupojat ja päästivät minut nopeasti ohitse. Tällaista naureskelevaa, hihittelevää suhtautumista on Venäjän puolella ollut jatkuvasti. On niin kuin he eivät tietäisi miten suhtautua. Muutoinkin se myönteisyys, joka erityisesti Turkissa oli pyöräilijää kohtaan, on lähes tyystin poissa. Autoilta tulee kannustustäräyksiä äärimmäisen harvoin. Venäläinen palvelu vaikuttaa jopa töykeältä. En usko, että se on siksi tarkoitettu, mutta niin vain on. Mietin, että onkohan Suomalainen palvelu ulkomaisen silmissä samanlaista. Yksi ero varmasti on! Suomessa puhutaan ainakin Englantia, Venäjällä erittäin harvoin. Monessa maassa ruokaa kyllä on saanut ilman yhteistä kieltä, täällä se ei meinaa onnistua. Keittiöön olen yrittänyt tunkea pariin otteeseen, niin kuin muuallakin. Ei onnistu täällä, hyvä etteivät miliisiä pyydä paikalle. Elektronisesta sanakirjasta on muutamaan otteeseen ollut apua. Olisi kyllä tarpeen osta hieman kieltä. Kirjaimet minä suurimmaksi osaksi tunnistan. Niin, nyt viimeisestä hotellista sain sen rekisteröitymispaperin, hyvä niin, ei tullut rajalla ongelmia. Minun olisi pitänyt vaatia se siinä ensimmäisessä hotellissa ja sitä paperia ne majapaikat olivat vailla, mitkä eivät ottaneet minua sisään. Joo, Ukrainan puolella rajaa ylitys kävi melkein yhtä hyvin. Rajamiehet kysyivät reittiäni ja puhuivat transitista. Minä puhuin EU-passista, UM:n tiedotteen ohjeen mukaan maassa voi olla ilman viisumia 90 päivää. Rajamiehet antoivat minulle transit:iin 6 päivää ja iskivät silmää ja toivottivat tervetulleeksi Ukrainaan. Vaihdoin ruplat rajalla paikalliseen valuuttaan ja jatkoin matkaa. Niin siinä kävi, että minä kevyen päivän ajatuksesta huolimatta ajelin tänne Mariupol:iin, 190 km lähtöpaikasta. Hieman ennen kaupunkiin tuloa tuli pimeä ja siinä navigaattorin näyttöä tarkentaessani huomasin, että siitähän löytyy muutakin kuin päätiet. Minulla on tänne kartat navigaattorissa. Katsoin hotellin ja ajelin perille. Jouduin ottamaan sviitin tavallisen huoneen hintaan, kun muuta ei löytynyt. Rehellisyyden nimissä voin sanoa, että olin aika väsynyt. Kirjoittelen tätä tekstiä seuraavana aamuna aamupalan jälkeen kun olen jo hieman elpynyt. Venäjän reissu teki noin 800 m, suhteutettuna, niin kuin Oulussa keskustasta rajakylään. Olipahan se sellainen tutustumiskäynti Kuvaksi laitan vielä Rostovin edustalta tällaisen patsassysteemin. Venäjällä oli tienvarsilla paljon upeita monumentteja, pääasiassa sotaan liittyviä.