Liikkeelle Roomasta

Matka Roomasta alkoi !
Tämä jonkinlainen juonellinen matkani alkoi Oulusta 1.9.2009 ja eteni Haaparannan kautta Ruotsiin, sieltä Tanskan ja Saksan kautta Ranskaan. Ranskasta Espanjan kautta Portugaliin, takaisin Eapanjaan ja viimein Gibralttarille. Pyörä jäi talvilepoon Fuengirolan ja jatkoin keväällä 2010 Espanjan itärannikkoa Andorran kautta Ranskan rivieeralle, siitä Italiaan. Sitten saarten (Korsikka, Sardiinia ja Sisilia) kautta etelä-Italiaan ja viimein Roomaan. Tai ei aivan Roomaan vaan Fiumicino:oon. Rooma jäi tuolloin katsomatta, jätin sen jemmaan tätä mahdollisuutta varten.
Nyt olin elämäni ensimmäistä kertaa Roomassa, Katselimme sitä vaimoni kanssa niinkuin kunnon turistit ainakin. Hotellimme sijaitsi aivan A- ja B-metrolinjan risteyksessä. Tämä risteysasema oli kuitenkin melkein koko ajan kiinni jonkin remontin takia ja ensimmäinnen metromatka rautatieasemalta Espanjalaisten portaiden tuntumaan tuntui vähän vaikealta. Kummassakin päässä sai kävellä tosi kauan ainakin valitsemaamme reittiä ennenkuin pääsimme junalle ja sieltä pois. Siksi pääasiassa kävelimme, jalat kirjaimellisesti kipeiksi. Viimeinen kävely oli sitten tänä aamuna.
Matkakumppanini toivoi että saattaisin hänet terminaaliin saakka. Koska olin kasannut pyörän, tämä tarkoitti, että pitäisi käyttää junaa. Siispä suuntasimme rautatieasemalle ja lippujonoon, koska halusin varmistaa, että pyörän saa ottaa junaan. Puolen tunnin jonotuksen päästä selvisi, että ei saanut, vaan pitäisi käyttää toista junaa, joka lähtee Ostiense:n asemalta, maanalaisen B-linjaa 4 pysäkin väliä. No, miten sinne maanalaiseen sen 60-70 kg painavan pyörän kanssa menee.
Kävimme kuitenkin koekävelemässä välin. Siihen meni rapia tunti, joten ostimme lipun, itsellemme ja 3,50 Eurolla pyörälle.
Tänä aamuna sitten tähtäsimme 10:33 junalle, Taimi veti laukkua ja minä talutin pyörää. Matka taittui taas rapiassa tunnissa, vähin vaurioin. Tulimme itseasiassa etuajassa ja tuppasimme aikaisempaan junaan. Edellisenä päivänä olimme katsoneet aikataulusta, että siinä oli pyörän merkki, mutta eipä tullut katsotuksi oliko se kaikissa linjan junissa. Tässä junassa sitä ei ollut, oli vaain junan toisessa päässä inva-vaunu. Sitä kun etsimme ja ihmettelimme, junan konnari alkoi vislailla ja puhui isoon ääneen italiaa, kelloaan näytellen. Sisälle kuitenkin pääsimme ja konnarikin kävi pariin otteeseen tekemässä katumusharjoituksia ja toivottipa vielä lentoasemalla hyvää matkaan.
Oikea terminaali löytyi, ja Taimi pääsi matkaan Suome kohti. Minä lähdin hyvin rauhallista tahtia ajelemaan.
Olin jo etukäteen päätänyt, että otan alun rauhallisesti. Täällä on aika lämmintä, uskoakseni kuitenkin yli 30C. Tämä 6 päivää on tehnyt kuitenkin hyvää, olen ehtinyt jonkin verran tottua lämpimämpään ilmanalaan. Kuitenkin minulla on kuuden päivän tauko takana, pidempi kuin yksikään pariin vuoteen. En haluaisi toistaa samaa virhettä minkä tein Ranskassa Touloista lähdettyäni. Tauon jälkeen pitkä ja rasittava päivä seurauksena jonkinasteisia rasitusvaivoja kolmisen viikkoa. Nyt ajoin rapiat 60 kilometroä tasaista rannikkoa (pääsinhän liikkeellekkin vasta puolen päivän jälkeen ja siihenkin vähään aikaan kävin vielä syömässä tapetun kanan). Pysähdyin kauniiseen Sta Marinellan rannikkokaupunkiin. Ensimmäinen hotelli ehdotti 85 Euron hintaa, toinen, kaiketi vaatimattomampi 35 Euroa. Tämä on ihan hyvä huone, portierina vin on niin vsnhs ukkosydäntahdistimineen, että pelkäsin hänen kuolevan silmälasien hakureissulle. Toivottavasti vältyn murhenäytelmältä vierailuni ajan.
Pyörästäkin olisi jotakin sanottavaa, mutta tästä tuli niin pitkä tarina, että kerron siitä seuraavassa jutussa, jos Luoja suo.
Kuva (nro 40, 28.8.2011) on vielä Rooman muistoja, ei tältä päivältä, 31. ‎elokuu‎ta ‎2011