Riittääkö Kunto

Kesän harjoittelukausi on takana, itseasiassa edellisestä pitkästä matkasta lähtien, jolloin ajoin Malagasta (Fuengirolasta) Roomaan, on vuosi. Jaksoon on kuulunut 2500 km hiihtoa viime talvena ja nyt huhtikuun alkupuolelta lähtien 9500 km pyöräiluä, noin 2000 km joka kuukausi. Lisäksi olen käynyt kuntosalilla säännöllisesti 2 kertaa viikossa. Kun lähtökohtana on 2004-vuoden alussa, jolloin lopetin tupakoinnin, lähes liikkumaton ihminen, muutos on tietenkin merkittävä.

Viime reissun jälkeen minimitavoitteena oli vähintäänkin kunnon säilyttäminen ja toivoin minä jalkoihin 5% lisää voimaa. Tämä oli se mitä esitin ystävälleni Juhalle, joka on kärsivällisesti opastanut minua, ei ainoastaan salissa vaan koko harjoitteluani. Subjektiivinen tuntemus, vaikka siihen ei voikkaan kovin paljon luottaa, on että kyllä kunto on säilynyt. Itse asiassa minusta tuntuu, että kesän aikana on ennenkaikkea kestävyyteen tullut lähes hyppäyksenomainen parannus aikaisempaan verrattuna. Lisäksi jalkojen suhteen, taidan nostaa jalkaprässillä nyt yhdellä jalalla sen, mitä pari vuotta sitten kahdella jalalla, joten luulisi sen 5 % tulleen lisää.

Minä olin pitkin kesää huolissani, kun pulssitasot laskivat akaisempaan verrattuna huomattavasti. Ajattelin, että en enään kovin korkealle pääsekkään. Harjoittelun kun muodosti pääasiassa peruskestävyysharjoitus alhaisella sykkeellä. Viimeisen kuukauden aikana otin kuitenkin kerran viikossa aerobisen lenkin aerobisen alueen yläosalla ja ne nyt jotakuinkin onnistuivat, vaikka pitkästä aikaa tuntuivat raskailta. Aivan lopussa tein kaksi 10 minuutin happoharjoitusta, jälkimmäisessä pääsin keskisykkeellel 168, joten kyllä se pumppu vielä jotenkin reagoi peloistani huolimatta. Kai se pulssitason lasku liittyy jotenkin harjoituksiin.

Saavuimme Roomaan 25.8.-11 ja olen täällä 6 päivää turistina. Pyörä on vielä paketissa, pitäisi kaiketi alkaa kasaamaan sitä, näkisi että onko se säilynyt ehjänä. Olen nähnyt kahtena yönä painajaisia siitä, että pyörä varastetaan, en kuitenkaan varioista. Eilen hotelli tarjosi kohteliaisuuden osoituksena jotakin pikkupurtavaa ja hotellinjohtaja tuli juttelemaan kanssamme. Paljastui, että hänkin oli aika innokas pyöräilijä, ja hänestä ei meinannut päästä sitten oikein eroonkaan. Hän houkutteli meitä asuinpaikkakunnalleen, kehuen upeita pyöräilumaastoja ja muutenkin. Joka tapauksessa, sovimme, että kävisin ennen lähtöäni hänen luonaan kartan kanssa reittivalintoja pohtiessani.

Laitan yhden Rooman kuvan oheen, ei vielä pyörämatkakuva, ehkä siitä tulee sellainen muutaman päivän päästä.