Aguilas:ista Los Alcazares:iin

Kettinkiongelmat eiát loppuneet ihan niin vahalla. Aamulla liikkeelle lahtiessani ehdin ajaa vain pari sataa metria, kun ketju taas katkesi. Pitaisiko sanoa paikallisen pyoraliikkeen tyosta, etta hyvaa, mutta saisi kestaa hieman pidemmalle. Aloin taas talsia pyorani kanssa, ensiksi kahvioon aamukahville ja sitten meni jokiuomaan ja laitoin saamani jatkopalan ketjuun. Oli hieman ylilevea ja ajattelin, etta mitenkohan tuo kestaisi. Liikkeelleláhdettyani tormasin aika pian yhteen pyoraliikkeeseen kysyakseni lisaa jatkoja. Minut ojhattiin seuraavaan, talla kertaa hyvinvarustettuun, josta sain varaosataydennysta. Lahdin Cartacena:aa kohti kiertaen sisamaan kautta, jotta olisin valttanyt moottoritien. Tie nousi reilun 10 kilometrin matkalla suunnattomien kascvihuoneiden keskellá noin 480 m:iin, hieman aamuhikea. Sitten vaihdoin suuntaa pienemmalle tielle, joka kulki aluksia kuivaa vuorilaaksoa, maisema kuin lapissa, vuoret vain teravempia. ei juuri mitaan asutusta. Ajelin takaisin rannikolle ja nautin hiljaisesta matkanteosta, varsinkin kun paasin hyodyntamaan nousun rasitukset helpoissa alaslaskuissa, joissa tarvitsi vain jarrutella.

Kettinki aanti jonkin verran ja koitin saataa vaihteensiirtajaa, mutta aantely ei loppunut. Pysahdyin tutkimaan asiaa ja huomasin pujoittaneeni ketjun yhden ohjarin vaaralta puolen. Koitin purkaa jatkoa, mutta jatko josta olin ollut huolissani ei auennut minun tyokaluillani. Tata kirjoitan asuinpaikkani (kahden tahden hotellin) viereisen hotellin (4 tahden hotellin) maksullisesta internetpaatteesta, kavin asken ostamassa uudet pihdit, jos ne ei auta, niin paikallistin kavelylenkillani pyoraliikkeen, joka siestan takia oli kylla viela kiinni, niinkuin lahes kaikki muukin taalla.

Ajelin rannikolle jossa soin lounaan, ne maksaa nailla main luokkaa 8 euroa, sisaltaa salaatin, paaruuan ja jalkiruuan. Ajattelin oikaista pikkutieta Cartacenaan, ja ajoinkin sita noin 7 km, kun tuli puomi vastaan ja sivutielta ilmaantunut "paikallinen" englantilainen sanoi, etta ei ollut nahnyt kenenkaan ajavan siita lapi. Ei kuin takaisin. Mikas tassa, muista viime syksylta Espanjan lansirannikolla, kun ajoin tosi kurjassa saassa paljon pidemman hukkamutkan yopaikkaa etsiessani ja pimea painoi paalle ! Eli mikas hata minulla, kaunis ilma ja maha taynna. Palasin takaisin ja aloin jalleen nousun, nyt noin 350 m:iin. Jalleen loppumatka tasta valista sujiu vihellellen, paa-asiassa alamakea. Tulin Cartacenaan, ajoin satamaan ja jonkinlainen historiallinen linnoituskin siina oli. Kello alkoi olla jo yli 19:00, jotn aloin katsella hotellia. Usein olen huomannut, etta kun otan ensimmaisen, minka naen, niin harmittelen seuraavana aaumina, kun pois ajaessani tulee vastaan vaikka kuinka monta. No, suuntasin ulos kaupungista Losa Alcazares:ia kohti tai oikeastaan vielakin suorempaan rannikolle. Ensimmainen mika tuli vastaan, oli vasta rannikolla ja se oli kiinni. Los Alcazeras:issa kaksi ensimmaista oli taynna, kasitin etta oli joku tapahtuma (minun espanjan kielella !) Kolmas oli hyva, 26,90 yo, ihan kelpo hotelli. Matkaa paivalle kertyi yli 130 km, nousua 1280 m ja kaloreita meni 4250 kcal.

Minulla meini aika myohaan, kun suihkun jalkeen kavin viela syomassa. Olen ajanut nyt 5 paivaa ja reippaat 500 km, paatin pitaa lepopaivan. Viime syksyna ajaessa ajoin aina 6 paivaa ja 7 oli lepopaiva, mutta silloin minulla oli enemman kilometreja takana. Nukuin myohaan (kahdeksaan) soin aamupalaa, ja venyttelin tunnin. Lahdin rannalle kirjan kanssa aivan kuin kunnon turisti. Rannat ovat melkein autiot, asunoista, mita taalla on paljon, vahintaan 95% on tyhjillaan. Tama on aika erikoinen paikka muuten. Kaksi eri puolilta vastaan tyontyvaa niemea muodostaa noin 20 km:m sisameren, joiden valista on vain kapea salmi avomerelle. Niemet nakyvat aika kaukana ja siella on koko matkan korkeita ilmeisesti hotellirakennuksia. Ohjelmaa rannalla ollessani (jaksoin olla perati 2 tuntia) jarjesti ilmavoimat, esittaen pitkan aikaa taitolentoharjoituksia savuvanojen kanssa.

Kaikesta nakee, etta tama ei ole loma-aikaa, vaikka suomalaisittain taalla on taysi kesa. Ne ihmiset, joita nakee, ovat paa-asiassa englantilaisia elakelaisia ja loput muunmaalaisia elakelaisia. Minulle tama tietenkin sopii, en mina niin kauheaa vaentungosta kaipaakkaan, helpompi liikkua raskaan pyoran kanssa. Mina muuten nukunkin sen kanssa taas. Eilen oli hieman pilvista ja oli iltapaivalla sadekuurojakin, mina vain en sattunut yhdenkaan kohdalle. Tanaankin on valilla pilvet auringon edessa ja sisamaassa pain niita nakyy olevan enemman. Aurinkoa kylla olen saanut, voitelustani huolimatta huulet on taast rakolla, niin minulle kavi viime syksynakin, ei nakojaan tassa viisastu.

Huomenna aikomus on herata suhteellisen aikaisin ja suunnata Alicantea kohti. Terveisini kotimaahan, taalla kaikki hyvin.