keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Yhteenvetoa Sierra Nevadan reissusta


Olen ollut nyt viikon Oulussa ja voin ehkä pohtia, miten harjoittelumatkani meni. Matkustin Malagaan 15.4-11 ja palasin takaisin 15.5.-11. Perillä siis 4 viikkoa.

Puhuin ennen reissua, että pidän korkean paikan leirin Sierra Nevadassa. Tämä osa kyllä jäi vajaaksi ainakin ennakkoajatuksiini nähden. Pohdin etukäteen, että voisin olla selvästi yli 1000 metrin korkeudessa 3 viikkoa. Näin ei käynyt. Oli ehkä pari kolme päivää, jolloin keskikorkeus oli yli 1000 m, sitten ehkä 6-8 päivää, jolloin keskikorkeus oli 800 m. Vuoriston tien kulkee lopen aika vähän aikaa yli 1000 m:n korkeudessa ja merkittävintä on, että siellä ei ole majapaikkoja, ne ovat sen tason alapuolella.

Taas kerran tuli todetuksi, että vuoristossa on kylmä, ja minä kun en pidä kylmästä. Kun siihen lisätään sade, niin yhdistelmä on epämiellyttävä. Kyllä vuoristossa ajeluun pitäisi varata kesäinen aika, niin ainakin minun mielestäni.

Tänä keväänä säät olivat Malagan seudulla aika viileät. Jos olisin ollut rantalomalla, olisin huhtikuun puolella ollut varsin pettynyt lomaani. Toukokuun puolella oli joku päivä jo sellainen, että rannallakin olisi viihtynyt. Joku paikallinen muistaakseni sanoi kyllä, että kevät oli normaalia viileämpi. Ehkä valitsisin rantaloman vapulta aikaisintaan.

Mitä reissuuni muutoin tuli, harjoitusmielessä kaiki sujui hyvin. Minulla oli tosi vähän pyöräilyä alla mennessäni Espanjaan, silti tein kohtalaisen raskaita päiviä, nousuoosuuksia 1000 - 1500 m päivässä, huomioiden 40 kilon ylimääräinen lasti pyörässä. Varsinkin aluksi huomasin, että minua alkoi väsyttää nopeammin, kuin silloin kun ajokileometrejä on ollut enemmän takana. Toisaalta palautuminen tapahtui hyvinkin yhden lepopäivän aikana. Hyvänä asiana pidin ja pidän sitä, että paikat pysyvät kunnossa, mitään erityistä vaivaa ei ollut. Kiitoksia Juhalle, hänelle aikoinaan esitin, että jos hän voisi ohjata minua niin, että paikat kestäisivät. Näin on näköjään tapahtunut. Matkaa koko reissulla tuli ajettua noin 1700 km, siitä pääosa vuoristossa. Espanjan rannikkokin on sellaista, että ei se aivan sileää ole. Siellä saa 100 km:n matkaan helposti lähes 1000 m:n nousun, Oulun seudulla siihen saa ajaa jo melkoisen pitkäästi.

Pyörä toimi hyvin. Pari parannusta siihen ja varusteiden kokoonpanoon kyllä keksin, toivon mukaan saanen ne hoidettua elokuun loppuun mennessä.

Nyt on edessä kesä Suomessa, toivon mukaan. Pieniä palvelutehtäviä, kuntosalilla pari kertaa viikossa ja ajatuksena olisi ajaa keskimäärin 350 km:n viikkotahtia ja luoda pohjaa syksyn pidemmälle matkalle. Lepopäiväkin pitäisi pitää, koitan noudattaa ohjetta. Kyllä minä tällä hetkellä olen siinä ajatuksessa, että jos mitään estettä ei ilmaannu, ajan syksyllä Roomasta Turkkiin, Alaniaan, mutkitellen.

Laitan tuohon ylös kuvan, ajoin sellaisen kylän läpi, jossa pääosa rakennuksista oli kaiverretty vuoren sisään. Merkillinen paikka ?

Niin, tyttäreni, Teija sanoi, että minulla on teksteissä paljon kirjoitusvirheitä. No, se pitää normaalistikkin paikkansa, ja kun reissussa käytän kommunikaattoria, jossa kirjaimet ovat kärpäsen paskan kokoisia ja yhteys hidas ja hankala, niitä tuppaa tulemaan erityisen paljon. Voisihan noita korjata, mutta kun ei ole tarkoitus osallistua kirjoituskilpailuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti