10.6.2012 Nis, Serbia

Yö tuli nukuttua vähän huonosti, ilmeisenä syynä parit torkut edellisen päivän aikana vatsatautia potiessani. Niin heräsin kuudelta ylös ja seitsemän jälkeen kannoin laikkuni ulos huomatakseni, että kaikki paikat olivat vielä kiinni. Ajattelin, että ehkä heillä on eri aikataulu sunnuntaina ja soitin oven vieressä olevalla ovipuhelimella isännälle. Tämä ilmestyi 20 minuutin jälkeen paikalle ja näytti kelloaan, joka oli puoli seitsemän, eli Serbiassa on kello tuntia myöhemmässä kuin Bulgariassa. Kaikkia ei muista. Matka Dimitrovgrad:ista Nis:iin oli oikeastaan pyöräilijän unelmaa. Loivaa alamäkeä jokilaaksoa joen virtaussuuntaan, tuuli selän takana, maisemat upeita, ilma melkein liiankin loistava, (ehkä yli +30C) ja Turkkilaiset rekkakuskit ohittelivat varovasti. Tosiaan, rekkaliikennettä oli sunnuntaista huolimatta aika paljon, rekat pääasiassa Turkkilaisia ja heille lisää pisteitä, he todella ohittivat pääsääntöisesti hyvin varovaisesti. Kävin syömässä hieman aamupuoleen kahvin kanssa ja mahassa alkoi taas etova tunne. Sen kanssa matkasin lopun matkaa ja olin tyytyväinen, että päivä oli helppo ja matka lyhyt (101 km). Kun noissa hoteleissa oli valinnanvaraa, valitsin sellaisen, jossa oli uima-allas ja hetken levättyäni ja hieman pyykättyäni kävinkin alakerran hääyleisön katsellessa uimassa. Hyvä, nautittava päivä, maisemat vaihtelevia ja kauniita, pyörämatkaa parhaimmillaan. Kuvaksi laitan tulomatkalla ottamistani yhden, pienistä viljelylänteistä. Sunnuntaista huolimatta ihmisiä oli paljon peltolänteillä roskia perkaamassa ja kastelemassa. Täällä tyypillisen maissipelon koko on muutama aari ja perkaus käsipelin kuokalla , kun Ukrainassa maissipelto oli muutama sata hehtaaria ja näin jopa viiden traktorin rivin vetämässä leveitä haroja samaa hommaa tehden. Tätä on kyllä kivempi katsella, tuottavuus on sitten eri asia.