torstai 14. kesäkuuta 2012

13.6.2012 Ilok, Kroatia

Kuvassa Serbialainen omakotitalo, ei ihan tyylikästä minun mielestäni. Tämä säätyyppi on ollut aika jännää. Kirjoitan tätä juttua 14.6.2012 ja yöllä Beigradissa satoi, kuten edellisinäkin öinä ja aamu kirkas, myös viime yönä satoi ja aamu kirkas. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Kun navigaattorini ei toiminut, katsoin kartasta pikaisesti lähtösuunnan ja suuntasin Dynav-joen yli kohti Zrenjanin:ia josta tieltä sitten aioin kääntyä Novi Sad:in suuntaan. Ajettuani kymmenen kilometriä, huomasin, että olisin päässyt 20 km lyhyemmällä matkalla, jos olisin mennyt joen länsipuolta. Mutta ”haittaaks se”. Nyt tuuli ei ollut enää yhtä suotuisa, se oli sivuvastainen ja käännyttyäni Novi Sad:in suuntaan, vastainen ja kohtalainen tai vähän jopa navakka. Seutu oli hyvin alavaa, liikenne kohtalaista ja matkapäivä mukava. Ruoka ei edelleenkään oikein maistunut, niinpä pysähtelin välillä ja söin aina jotakin pientä, jogurttia, sämpylää, banaania jne. Novi Sad olikin aika iso kaupunki ja liikennettä runsaasti. Ohitus oli hieman epämiellyttävä, koska täällä taas oli sitä viimeaikoihin liittynyttä tievekkiä. Asfaltti on noussut vekille juuri siihen kohtaan, missä minun pitäisi ajaa. Vähitellen liikenne kuitenkin hiljeni kaupungista etääntyessä. Jossakin vaiheessa tien varressa oli kyltti, ”Hotel Fontana, 12 km” ja sitä sitten metsästin. Taisin kuitenkin Palankaan tullessani katsella juuri sen ratkaisevan risteyksen kohdalla jonnekkin muualle, koska sitä hotellia ei vastaan tullut ja viimein huomasin olevani Serbian ja Kroatian rajalla. En viitsinyt palata takaisin ja niin ylitin rajan Kroatian puolelle. Tämä Ilok:in kylä on aika lähellä raja-asemaa. Täällä olisi ollut useitakin majapaikkoja, kysyin kuitenkin majoitusta 4:n tähden ”kartanosta” ja yllättäen hinta oli kohtuullinen. Niin otin huoneen yöksi, maksoin sen ja kannoin tavarani huoneeseeni. Siinä sitten suihkuun valmistautuessani tajusin äkkiä, kuinka hieno paikka tämä oli. Sekä huone, että miljöö. Nettikin toimi, tosin huoneessa vain pätkittäin, olisi toiminut kaapelilla, mutta en saanut sitä jotenkin pelaamaan. Alas ravintolan patiolle ei kuitenkaan ole pitkä matka, joten se ei ole ongelma. Niinpä mennessäni syömään, ilmoitin isännälle, että minä jään tänne vähäksi aikaa. Teen nyt sen minkä valmentajaystäväni Juha Rankinen sanoi jo muuan viikko sitten, pidä kunnon lepotauko. Minä pidän, koitan kääntää Saksalaiselta nuorelta parilta saamani Alaskaa käsittelevän kirjan ja katson, mitä se lepo oikeastaan tekee noille minun kintuilleni. Lisäksi epäilen, että painonikin on laskenut monta kiloa, näyttää nuo kintut niin riukumaisilta. Jos saisi vähän tankattua. Tiedän, että tämä on minulle vaikeampaa kuin ajaminen, ehkä siksi juuri tarvitsen harjoittelua sen suhteen. Hieno paikka, jatkan tarinaa sitten kun lähden taas matkaan, katsotaan, montako päivää jaksan levätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti