11.6.2012 Jagodina, Serbia

Kuvia en tänään muistanut ottaa, otos on yksi eilen otetuista. Tänään oli toinen rauhallisen ajelun päivä. Sitä toivoisi noille taudeille oman aikataulun, mutta niiden kulku näyttää noudattavan omaa latuaan. Vanhastaan on mielessä, että vatsataudin aiheuttama olotilan heikkeneminen jatkuu viikon päivät ja ainakin toistaiseksi tämä näytää tälläkin kertaa pitävän paikkaansa. Sen minkä vatsa muutti aluksi oksennukseksi, tuntuu muuttavan nyt kaasuksi. Onneksi ajelen yksin, niin eivät muut kärsi tilanteesta. Kävin apteekissa ja ostelin jotakin lactofilus-bakteereja, jospa ne alkaisivat ottamaan osaa vatsan kemiallisiin toimintoihin. Voimat ovat poissa, mutta voimattomanakin jaksoin tuon hieman yli 100 km sotkea. Katselin eilen illalla karttaa ja oletin tien hyvin helpoksi. Ei se ihan niin mennyt, moottoritie näytti kulkevan laaksossa pääosin, käyttämäni vanha pikkutie kiemurteli laakson rinteillä, joskus aika jyrkkiäkin mäkiä. Ei niitä onneksi niin kauheasti ollut. Päivä oli vatsaongelmiani lukuun ottamatta ihana. Hyvä ilma, kauniit maisemat ja tällä seudulla on ollut tiheämpään pikkukyliä ja kaupunkeja kuin pitkiin aikoihin. On koko ajan jotakin katseltavaa. Ihmiset ovat hieman varautuneita, ai kuitenkaan läheskään niin kuin Ukrainassa tai Venäjällä. Minusta tämä reitti on ollut jotenkin vauraamman ja hyvin voivamman oloista kuin mitä muistikuvani viime syksyn vierailusta. Toki sen jälkeen on muistiin tallentunut monenlaista kylää ja majaa matkan varrelta, että saattaa mielikuvat olla vähän vääristyneet. Tämä hotelli, jonka paikasta löysin, on lievästi sanottuna elähtänyt. On ehkä ollut aikanaan 50 vuotta sitten hieno, nyt hoitamattomana aika koi on syönyt ja ruoste raiskannut. Hissinkin olisi Suomalainen tarkastaja laittanut välittömästi käyttökieltoon. Mutta kyllä tämä minulle kelpaa, samanlainen elähtänyt olen itsekin, eli mitäpä turhia valittamaan.