sierra Nevadaa pitkin ja poikin

Lähdin launataina Roguestas de Mar:ista heti aamupalan jälkeen. Lepopäivä ottaa tosi koville, jotem menohaluja oli. Ajelin rantatietä Almeriaan ja aloin sieltä nousta uudelleen Sierra Nevadan vuoristoon, tielle A348. Päivä oli epävakainen, mutta sade alkoi vasta yhden paikkeilla. Melkein heti sateen alettua puhkesi taas kumi. No, paikkasin sen ja jatkoin matkaa. Sadekamppeet on sellaiset, että kun niillä ajaa, on jonkun ajan päältä likomörkä satoi tai paistoi. Nousua riitti aj aloin Padudesissa katsella majapaikkaa, sitä en sieltä löytänyt. Paikallinen selitti, että Fondonissa olisi hotelli, laitoin tekstiviestikyselyn Taimille ja vastauksena sain kaksi nimeä.

Pääsin Fondoniin 18:00 jälkeen ja ajeltuani puoli tuntia kylällä ja kyseltyöni aikani, löysin toisen paikoista. Huone järjestyi, mytta sen siivoamista piti odottaa pari tuntia, tosin sain kyllä tavarani jätettyä sinne ja vaaihdettua vaatteet, niin että pääsin syömään ennen varsinaista majoittumista. Ruoka oli hyvää ja maistui, kas kun jäi päivällä syömättä. Hotelilla oli Lyyjajalaispariskunta, joka kertoi, että suunnittelemani vuorenylitysreitin korkeimmalla kohdalla olisi hotelli, siellä ajattelin yöpyväni.

Päivän saldo oli noin 1600 m nousua, lähes 5000 kcal eikä erityisesti edes väsyttänyt. Ts kunto palasi aika hyvin lepopäivänä.

Jatkoin tänään matkaa ajatuksella yöpyä vuoren päällä. Paikkaushommia oli alle 10 kmajettuani. Mäki olli aika voimia kysyvä, kokonaisnousu päivälle hieman alle 1400 m. Mäen päälle päästyäni etsiskelin hotellia, ei sellaista löytynyt. Päättelin, että sen oli täytynyt olla 5 km taaksepäin, hevostilaksi luulemani paikka, epäilinkin sitä majoitusliikkeeksi, mutta huonosti oli merkitty. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa, en takaisinkaan viitsinyt palata. Lisäsin hieman vaatetta vanhasta muistista, alasmennessä tuulee kylmä. En päässyt kuin pienen matkan, kuntaas takakumi tyhjeni. Nyt vaihdoin pienessä tihkusateessa ja aika kylmissäni varallaolleen päälykymian ja päätin, että seuraavalle matkalle vaihdan samat renkaat, kuin aikaisemmassa pyörässäni oli. Paikauksen jälkeen lisäsin taas vaatetta, mutta palelin kaikesta huolimatta, piti pidätellä vauhtia hiljaisena, että ei olisi jäätynyt kokonaan. Sitä ei kerta kaikkiaan tahdo tajuta, että kun vuoren päälle pääsee, niin silloin pitäisi laittaa kaikki vaatteet päälle, mitä matkasta löytyy. Niin, korkein kohtaoli kyltin mukaan 2000 m, minun kello näytti siinä 1999 m. Kerran näin tarkasti.

Laskin La Calahorra-nimiseen kylään. Olin varautunut ajamaan pidemmällekkin, mutta kun tiepuolessa oli hotelli, pysähdyin tähän. Laskin kerrankin ammeeseen vettä ja makailiin tovin lämpimässä vedessä, (renkaiden paikkaushommien jäleen) että olisin sulannut. Kyllä vuoristopyöräily pitäisi tehdä keskikesällä, maisemat ovat kyllä mahtavia, mutta palelemisesta minä en kertakaikkiaan pidä. Nyt pitää odotella vielä puoli tuntia ruokaa, jos oikein ymmärsin. Keittiö "aukeaa 20:30. Henkilökunta kyllö puhui yhtä paljon englantia, kuin minä Espanjaa. Pitää aamulla päättää, mihin suuntaan tästä sujahtaa. Kaikki hyvin.