5.11.2011 Kalkan, Turkki

5.11.2011 Kalkan, Turkki

Kuva on otettu aivan vähän ennen Kalkaniin tuloa, ennen sitä viimeistä mäkeä, joka piti ylittää. Taitaa tuokin kuvan mäki olla yli kahden kilometrin.

En tiedä, alkako jo matkaväsymys painaa vain mikä on, tämänkin päivän matka jäi aika lyhyeksi, 107 km, nousuja kertyi lähes 1100 m. Aamulla lähtö tosin meni vähän myöhäiseen. Aamupala oli vasta kahdeksalta ja kun sen syötyäni aloin taluttamaan pyörää uima-altaan vierestä etupihalle, huomasin, että takakumi oli jo toisena aamuna peräkkäin tyhjä. On minulla hyvä tuuri, kummallakin kerralla tulin myöhään majoitukseen, paljon hankalampi sitä kumia olisi ollut paikata pimeässä tieposkessa kuin nytkin aurinkoisella patiolla. Korjasin eilen illalla kaksi rengasta sellaisilla liimaa tarvitsemattomilla paikoilla. Tekniikka on vielä hakusalla, tulos oli 50%, toinen renkaista oli aamulla tyhjä. Minulla on tapana laittaa illalla paikkaamani rengas roikkumaan johonkin yön ajaksi, jos siinä pysyy ilma yön, niin kyllä se paikkaus on sitten onnistunut.
Päivä oli kaunis, niin oli maisematkin. Sain ottaa puseron päältä jo ennen kymmentä ja laitoin takaisin vasta puolisen tuntia ennen majoittumista. Kyllä minä vähän niin kuin kesää olen tänne etelää kohti polkiessa tavoittanut. Eilen illalla ruokapaikassa oli ihan lomapaikan meininki, siellä oli aika paljon muitakin ruokavieraita, en minä yksin, niin kuin monesti ennen. Ferhiye:n jälkeen tie teki taas pitkän lenkin sisämaahan päin, Kemer:iin, josta se palasi tänne rannikolle. Siinä se minun päiväni sitten menikin. Vielä juuri ennen rannikolle tuloa, juuri kun aloin ajatella, että 10 minuutin päästä ollaan majapaikassa, lähtiinkin nousemaan taas n. 200 m ylöspäin ja kyllähän siihen se tunti vielä hupeni. Kun aloin laskemaan tänne hotelille, jarrut taas katosivat. Onneksi osaan jo hieman varautua siihen. Olen vähän pohtinut asiaa ja luulen puoleksi ratkaisseeni ilmiön. Kun ilma kylmenee, jarruvaijeri lyhenee, sen pitäisi siis mieluummin kiristää jarrua. Näin ei käy, sillä vaijerin suojuskin lyhenee, ja kun se on muovia, jonka lämpölaajenemiskerroin on metalliin verrattuna nelinkertainen, niin vaijeri siten piteneekin. Toinen ilmiö on, että kun säädän säätöruuvista vaijeria tiukemmalle, ja sitten koitan jarruttaa, käykin niin, että kahvaa puristettaessa puristus yhtä-äkkiä löysää ja jarrut eivät ota ensinkään. Ja taas tälläkin kertaa kummatkin jarrut vielä yhtä aikaa, vaikka minun makuuni etujarrut olivat enemmän kuluneet. Minulla on vielä varapalat, laitan ne aamulla alle, josko niillä mentäisiin Alaniaan. Sitäkin pohdin, voisiko vaikka taakse laittaa lisäksi vannejarrun, ts ohjaustangossa olisi kaksi jarrukahvaa. Luulisin pystyväni käyttämään vielä vaihtajaa, se siirtyisi vähän kauemmaksi jarrukahvan kiinnityksen takia. Tämä on todellinen ongelma, täällä Turkissakin mäet ovat aika jyrkkiä usein, jos jarrut häviävät yhtä-äkkiä 10%:n mäessä kokonaan, siinä on hengenlähtö lähellä.
Sellainen ilmiö käveli myös aamulla vastaan. että tavarateline oli kahdesta kohtaa poikki, sama paikka kuin Gibralttariin matkalla Ranskassa. Tämä minun repun lastauspatentti johon olen yleisesti ottaen edelleenkin tyytyväinen, on ilmeisesti rasittava tavaratelineelle. Pikakorjasin asiaa ylenpalttisen käytännöllisillä mustilla nippusiteillä.
Lähdenpä Kalkaniin katsomaan millaisia ruoka-annoksia täällä annetaan !