maanantai 7. marraskuuta 2011

7.11.2011 Beldibi, Turkki


7.11.2011 Beldibi, Turkki
Tänään oli sellainen tunne, että olin ainakin päiväksi saanut ajettua kesän kiinni. Säin aamupalan Finikessä huvivenesatamaa vastapäätä olevan hotelli 7:ssä kerroksessa näköalaravintolassa aamuauringon kultaamaa maisemaa katsellen. Pitkähiaisen sain jättää pois päältä heti lastattuani pyörän, eikä sitä tarvinnut sen koommin päälle laittaa. Finikest lähdettäessä ajeltiin kymmenkunta kilometriä tasaista rantaa, jossa olisi ollut koko matkan hiekkarantaa lomailijoille. Matka jatkui vielä Kumluca:aan samanlaisena tasamaana, sitten oli mäkikaistan merkki 11,5 km, josta päättelin että edessä on 11,5 km:n mäki. Päätelmä oli lähes oikea, mäki jatkui vielä vähän pidemmälle. Sen jälkeen hetken ajeltiin ylämaissa ja sitten tultiin niemen toiselle puolelle alas pitkää alamäkeä, sopivan loiva, ei tarvinnut jarrutella. Jossakin Olympoksen tien haaran paikkeilla pysähdyin syömään hyvän aterian todella nautinnollisesa auringonpaisteessa kala-altaan vieressä kohteliaan isännän tarjoillessa kaikenlaisia ylimääräisiä herkkuja. Aterian jälkeen olisi päiväunet maistuneet, mutta kun nukkumapaikkaa ei ollut, lähdin matkaan. Juttelin välillä yhden Turkkilaisen pyöräilijän kanssa, joka näytti pitävän vaimoonsa hyviä välejä, ajoi 300 m edellä. Tämänpäiväinen päivätaipaleenikin oli todella kaunista taivalta. Olemme olleet joitakin vuosia sitten lomalla Kemerissä, en muistanutkaan, kuinka kaunista täällä on. Nyt ajoin hieman Kemerin ohi, yritin jakaa jäljellä olevan matkan jotenkin. Täällä Bildibi:ssä on paljon isoja loistohotelleja, on muutamia pienempiäkin, lähes kaikki kiinni. Yritin yhteen isompaan hotelliin vähän aikaisemmin, siinä oli portinvartija, jolta kysyin , onko hotelli auki. Kertoi, että on, jolloun jähdin ajelemaan hitaasti reseptionia kohti. Vartija juoksi perään ja kyseli onko varausta, ja kun ei ollut, sanoi että ei ole lupa mennä. Ajattelin pois ajaerssani huvittuneena, että siinä vartija kertoo illalla kotonaan päivän urotyöstä, jossa hän esti Suomalaisen pyöräilijän invaasion hotelliin. Tieposkessa oli sitten yksi pienempi hotelli, jossa oli ovi auki. Minä yllätin omistajaraukan ja hän häkeltyneenä antoi minulle huoneen. Taasen hotellin ainoa asiakas.
Kaikki hyvin !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti