sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Rosvoja Gagliarissa !



Edellisen kirjoituksen jälkeen ajelin mutkittelevaa rannikkotietä Gagliaariin. hotellilta lähtuessä tien vieressä oli kyltti, 60 km Gagliari, onnistuin saamaan mittariin 99,8 km. Lisäksi nousua kertui n. 800 m, vaikka olin olettanut tien aika tasaiseksi. Maisemat rannikolla olivat varsinkin alkumatkasta upeita. Päädyin kaupunkiin 5:n maissa ja tiisela kyselemällä löysin yhden tähden hotellin ihan ydinkeskustasta.

17.6 oli normaali lepopäivä, kävin jopa kävelemässä kuten turisti ainakin vanhassa kaupungissa.

18.6 kävin kaupungilla aamupalalla ja pienen kävelylenkin jälkeen pakkasin laukkuni ja lähdin hotelista. Ajelin rannikkoa taaksepäin ja löysin läheisen niemen nokasta rauhallisen hiekkarannanpätkän, jossa oli lähinnä lapsiperheitä rantapuuhissa. Kötöstin pyörän verkkoaitaan kiinni ja laskeuduin penkan taakse rannalle noin 30 m:n päähän pyörästä, joka ei aivan näkynyt penkan takaa. Lueskelin pari tuntia ja päätin sitten lähteä katselemaan ruokapaikkaa. Hämmästyksekseni huomasin, että etulaukut pyörästä olivat hävinneet. Toinen oli revitty niin väkisten irti, että laukunpidin oli edelleen telineessä kiinni. Toinen oli sitten lähtenyt helpommin.

Vähän aikaa siinä äimistelin, luin tyyneysrukouksen ja lähdin syömään. Ostin uudet urheilujuomat menetettyjen tilalle, kävin pyöräliikkeessä ja ostin välttämättömimmät varaosat ja turistinfossa kyselemässä, suittaisiko asiasta ilmoittaa poliisille. Keskustelun perusteella ei ilmeisesti. Kun tein kaikki kommervenkit, minulle olisi jäänyt noin tunti aikaa ennen lautan lähtöä. Kävin kyllä molemmilla löytämilläni poliisilaitoksilla, karabinieri ja local polizi, mutta en edes keksinyt, miten niihin taloihin pääsee sisään.

Lautta lähti aikataulussa. Siellä oli yksi Suomalainen pariskunta vuokra-autolla kiertämässä Italiaa. saavuin eilen Palermoon. Ostin eteen 25 Euron pikkulaukut, saan pitää niissä vesipulloja, ei pyörä keuli niin pahasti. Jos onnistuu, laitan kuvan Palermolaisista ratsupolliiseista. Menohaluja oli, ja vaikka pääsin liikkeelle Palermosta vasta 10:n jälkeen, ajelin n. 115 km. Yövyin B&B-paikassa, ihan hyvä ja tällä kertaa edullinenkin. Tänään mietin aamulla, lähtisinkö loppumatkasta oikaisemaan saaren poikki, pääsisin lähemmäksi Etnaa. Jossain puolessa matkassa oli sellainen kiertotie, että vei mehut kyllä niin perusteellisesti, että päätin unohtaa Etnan katselun. Se jää rannikonsuuntaisen vuorijonon taakse enkä ole nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla ei ole Messiinaan tästä paikasta (olisikohan Torregrotta) kuin n. 20 km. Luulen, että siitä menee lauttoja aika tiheään ja siirtynen huomenna Italian mantereen puolelle. Pitää käydä katsomassa sitä Etnaa sitten myöhemmin, jos silloinkaan. Tämä helle vähän vaikuttaa tähän matkatahtiin. Tilastollisesti ilmeisesti ollaan menossa lämpimämpään suuntaan ja kun tämäkin riittäisi.

Kyllä Sisilia on muuten kaunis saari, sen vähän perusteella, mitä olen nähnyt, mutta kaupunkeja ja kyliä leimaa jätevuoret ja mätänevien jätteiden haju!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti