uusi yöpaikka

Laitan tähän vielä kuvan alpeilla näkemästäni omituisesta "lampaasta" kun ei tullut tänään otettua yhtään kuvaa. päivän taival päättyi La Levandou:hun.

Matka Mynchenistä Marseilen lähelle La Ciotat:iin vei junalla ihan täyden päivän. Lähdin aamulla kolmen maissa, ensiksi Stutgartiin, sieltä Strasburgiin. Tässä junassa oli se erikoisuus (ainakin 1:ssä luokassa, tähän väliin ei saanut muuta lippua) että tarjottiin runsas aamiainen, niinkuin lentokoneessa, mutta parempi. Strasburgista matka jatkui Lyoniin ja Sieltä Marseileen, vaikka Ranskalaiset käyttävät pidempiä nimiä. Minä hölmö en ostanut viimeistä pätkää Marseilesta La Ciotat:iin Mynchenistä. Halli oli kyllä täynnä lippuautomaatteja, mutta kieli vain Ranskaa, ei tullut mitään. Piti mennä lipputoimistoon, jonotus kesti 1,5 tuntia. Ehdin 4:nteen mahdolliseen junaa

La Ciotatissa asemalta oli monen kilometrin kävelymatka keskustaan. Pääsin perille hotelliin, jossa pyörä oli varastossa. Se oli täynnä. Kävelin tunnin hotelleja läpi, kaikki täynnä. Palasin pyörähotelliin ja yritin samaan varastoon pyörän kanssa. Ei passannut respalle. Kävelin vielä tunnin, ei löytynyt sellaista, johon olisin päässyt. Jalat aika väsyneenä päädyin satamaan ja osittain hylätyn purjehdusklubin takana kiipesin sen ulkoportaikolle betonikaiteen taakse. Siinä minä urvotin melkein aamuseitsemään. Onneksi yö ei ollut kylmä eikä sateinen. Joku lauloi romanttisessa laulussa "tähtitaivas kattona". Niin niin, mutta lokit eivät nuku tai ne tekevät vuorotyötä. Joka tapauksessa ne pitivät suhteellisen kovaa ääntä ja erikoisnumero oli se, kun ne lensivät aivan läheltä yli ja rääkäisivät juuri kohdalla. No, ompa sekin tullut koettua. Kun laittelin reppua selkään, tuli joku vartija urputtamaan. Onneksi ne pelkäävät englannin kieltä, sain rauhassa kävellä aamukahville.

Päivä valkeni lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Olin palannut kesään. Hain pyöräni hotellin varastosta, täti oli aika yrmeä, kun ilmoitin että en majoitukkaan siellä enään. Suoritin rättisulkeiset hotellin pihalla ja lähdin matkaan rivieeraa kohti. En tiedä, mistä se alkaa, mutta tämän majapaikan isäntä puhui siihen tyyliin, kuin tämä La Levandou olisi jo rivieeraa. Sanoi, että Rivieeran sesonki alkaa kesäkuun alussa ja siksi hotelleissa lukee "Oviert", täynnä. Täytynee päästä pian ohi. Matkalla aamupäivällä kohtasin kaksi Korealaista nuorta miestä. Halusivat pyöräillö samaa matkaa ja se sopi minulle, joten ajoimme yhdessä. Pojat meni leirintäalueelle ja sovimme. Että ajan aamulla sen kautta, jahka löydän sen. Hyvää kielen harjoittelua minulle. Olivat löhteneet Barselonasta ja matkalla Hollantiin.

tämä majapaikka löytyi, kun ensimmäinen kyselemäni paikan omistaja soitteli ja varasi viimeisen huoneen tästä pienestä-mutta siististä hotelista. Söin äsken mereneläväkeiton, josta pistelin poskeeni kaiken muun paitsi toisen katkan hautasin simpukankuorikasan alle. En nimittäin ole oppinut kuorimaan niitä.