keskiviikko 9. marraskuuta 2011

9.11.2011 Alania Turkki


9.11.2011 Alania Turkki

Kuva on otettu hotellini parvekeelta Alaniassa.

Saavuin eilen illalla kuuden maissa Alaniaan. Olin ajatellut, että joudun pysähtymään välillä, mutta Antalian ja Alanian välinen tieosuus lienee tasaisin koko reissullani ja huolimatta sivuvastaisesta tuulesta, olin auringon laskiessa jo niin lähellä Alaniaa, että ajoin perille. Olin katsonut paria majapaikkaa etukäteen ehdolle. Ensimmäinen oli täynnä ja huomasin vastapäätä kolmen tähden hotellin. Talutin pyöräni sinne ja kun hinta sattui sopivaan haarukkaan, otin huoneen paluulentooni asti.

70 päivää matkalla, 12 maata, 7050 km, eli pyöristettynä 7000 km. Koko reittini Suomesta näiden kolmen matkan ajalta on nyt 18 200 km. Tämänkertainen reittini oli uskoakseni kaikkein raskain, pituutta sillä oli saman verran kuin ensimmäisellä matkallani. Kuitenkin poikkeuksena ensimmäiseen matkaan nähden on se, että nyt minulla ei ollut yhtään päivää pidempää taukoa. Ensimmäisellä reissullani pysähdyin katselemaan Taimin kanssa Pariisia kuudeksi päiväksi ja toinen kymmenen päivän pysäys oli Toulosissa. Tarkoitukseni oli ajaa lyhyitä päivämatkoja, tosiasiassa ajoin 15% pidempiä kuin aikaisemmin. Se nyt näkyy olevan minun tyylini, minkäs teet. 70 päivän aikana oli 8 lepopäivää, jos olisin ollut järkevä, olisi saanut olla 10. Tätä viimeistä jaksoa edelsi 7:n ja 8:n ajopäivän jaksot ja tämän jakson alkuun sattui peräkkäin kaksi raskasta päivää ja tuntui, että en niistä oikein kunnolla palautunut koko loppuaikana. Väsymyksen tunne sinänsä on kovin subjektiivinen, sitä on hyvin vaikea mitata. Toisinaan tuntuu aamupäivästä, että on väsynyt, sopivan ravinnon jälkeen saattaa muutaman tunnin jälkeen meno maistua ylämäkeenkin oikein hyvin.
Muutoin kunnon suhteen verrattuna aikaisempiin reissuihin, kestävyyteen on tullut kyllä selkeä parannus. Keskinopeuteni ei varmaankaan paljon aikaisemmista muuttunut ja se on muutoinkin huono mittari, koska se riippuu niin paljon maastosta. Kuitenkin ajoin pidempiä päivämatkoja ja se johtui siitä, että tehollinen ajoaikani oli pidempi kuin aikaisemmin 7-8 tuntia, oli aika monta päivää jolloin pyörä liikkui yli 8 tuntia. Tehollinen ajoaika tarkoittaa sitä, että pyörän matkamittarin kello käy vain silloin kun pyörä liikkuu. Voiman suhteen en osaa oikein sanoa. Sen arvioiminen on paljon subjektiivisempaa ja en voi sille mitään, jyrkät ylämäet tuntuvat edelleen raskailta. Toisinaan ne on raskaudestaan huolimatta helpompi mennä, toisinaan vaikeampi. Ei sitä voimaa joka tapauksessa liikaa ole. Kolmas kuntoon liittyvä ja erittäin tärkeä asia on se, että paikat kestävät, ts ei tule mitään rasitusvammoja. Väsymyksestä selviää, kun levähtää ja syö, jyrkistäkin ylämäistä selviää ajan kanssa (jos ei ole kovin paljon yli 20%) mutta jos tulee paha rasitusvamma, siihen matkanteko tyssää. Polvilumpio oli loppumatkasta ajoittain kipeä, sekin melkein hävisi venyttelemällä. Ahterin iho kesti hyvin pitkiä päivämatkoja, parina viimeisenä päivänä meinasi olla hiertymän alkua, johtuiko pitkistä ajoajoista vai siitä, että ajohousujen ominaisuudet eivät viikkojen ajon jälkeen ole enää viimeisen päälle. Mutta summasummarium, jos lasken vain sen 7 tunnin mukaan 62 ajopäivää, ollaan lähellä 450 ajotuntia päivästä toiseen ilman rasitusongelmia, minä olen tyytyväinen. Menin elämäni lähes ensimmäisen kerran kuntosalille ennen Gibralttarin matkaa, tapasin Juhan ja kerroin hänelle tavoitteeni. Pyysin, jos hän opastaisi minua siten, että paikat kestäisivät viikosta toiseen jatkuvaa ajoa. Näyttää tavoite onnistuneen. Huomautuksena mainittakoon, että ahterin hiertymisen estämiseksi hän ei ole kyllä tehnyt mitään.
Yksi maininta vielä, ennen kuin lopetan. Matkani Gibralttarille päättyi melko tarkkaan kuukautta myöhemmin. Ajoin loppumatkan pääosin kurjassa tai erittäin kurjassa säässä. Nyt ilmat olivat erittäin otolliset, sadetta ei ollut juuri lainkaan ja nekin sovittelin lepopäiviini. Liekö johtunut ilmansuunnasta tai siitä, että olin aikaisemmin liikkeellä tai ainakin päätin tämän matkani aikaisemmin.

Koneen lähtöön on muutama päivä. Selvittelen kamojani kahteen läjään, mitkä otan kotiin ja mitkä jätän tänne. Yritän löytää paikan, minne jätän pyöräni ja pari pyörälaukuistani. Katsotaan keväällä, haenko pyörän takaisin ajamalla vai otanko kuljetuspussin mukaan ja tuon sen koneella. Minun ei tarvitse päättää sitä nyt. Nyt lähden mieluusti kotiin, vaikka siellä on kylmempää ja pimeämpääkin kuin täällä, on toisi mieluista palata läheisten joukkoon. Sitä paitsi kaipaan itse tekemääni kaurapuuroa.

2 kommenttia:

  1. Moi Ahti!
    Onnittelut Alaniaan pääsystä ja suuret kiitokset blogista. On ollut todella mukaava seurata matkasi etenemistä.
    t. Risto K

    VastaaPoista
  2. Samoin! Kiitokset informaatiosta.
    Tosin hiukan enemmän saisi olla hintatietoja.
    Pienet, epäoleellisilta tuntuvat seikat saattavat olla omaa matkaa suunnitteleville tärkeitä.
    Esimerkiksi minulle nuo jogurtit ja irtokoirat ovat tärkeitä. Myös juomahuollon järjestäminen, kartat, navigaattorin luotettavuus ja muu "arkipäiväisyys" saattaa pilata muuten hyvän reissun.
    Hämmästelen hyvää tuuriasi, että selviydyit noin "helpolla".

    Jouko

    VastaaPoista