18.4.2012 Ovacik

18.4.2012 Ovacik
Minun piti ottaa tänään keveä päivä, kun eilinen tuli aloittelujaksoon turhan raskas. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tilanne on vähän sama kuin loka-marraskuussa, kun ajelin tänne. Ollaan lomakauden ulkopuolella ja paikat ovat kiinni. Tämäkin lomakylän tapainen omasi ainakin kolme hotelia, kaksi muuta on kiinni, tänne kolmanteen, leirintäalueen yhteydessä olevaan sain tungettua itseni. Respan yhteydessä oli epämääräinen miesrypäs, ja kyllä ne minulle sitten katon pääni päälle antoi. Hinta oli kyllä kalliinlainen tästä harakanpesästä, mutta en halunnut enää jatkaa matkaa. Matkaa päivälle kertyi n. 90 km ja nousua taas yli 1300 m. Tie oli ehkä vähän helpompaa kuin eilen, ei ainakaan niin paljon tietöitä. Jyrkkiä kohtia kyllä riitti, pulssi oli usein yli 150 ja menipä 170 yhdessä paikassa rikki, kun poikkesin päätieltä sivuun katsomassa yhtä motellia, olisiko auki. Huomenna pyrin tekemään lyhyen päivän. Viime yönä piti kahteen kertaan varistella suolaa kielen alle, oikean jalan lähentäjä kramppaili. Ensi yönä voi olla sama edessä.

Maisemat ovat väliin mäntymetsää, kyliä, joissa ihmiset istuttelevat kevätistutuksiaan, merta ja kasvihuoneita. Tänään oli kova tuuli. Ennustuksen mukaa 45 km/h, en tiedä oliko, mutta puuskissa oli väliin vaikeaa pysytellä pystyssä. Tässä majassakin sukat pyörii jaloissa ja verhot hulmuaa rattoisasti. Taivas kyllä alkoi kirkastumaan juuri ennen auringonlaskua, sää saattaa olla huomenna aivan erilainen. Eilen hieman pelkäsinkin, että polttaisin itseni, vaikka voitelen näkyviä paikkoja 30:llä aurinkovoiteella. Huulet olen polttanut rakoille kahdella edellisellä kerralla, ne kestävät parantua kokemukseni mukaa 3 viikkoa. Yritän taas tällä kertoo käyttää ahkerasti huulirasvaa. Se vain ei tahdo hikoillessa kauaa pysyä siellä, missä pitäisi.

En voi olla ihmettelemättä, kuinka ystävällisiä nämä ihmiset ovat pääsääntöisesti. Saan päivässä lukemattomia torventöräyksiä, iloisia kädenheilautuksia ja usein veivaavat ikkunan autosta auki ja huutelevat (näin minä tulkitsen) ystävällisiä kehotuksia. Taisi olla kyllä tuo viimeinen nousu ennen tätä majapaikkaa, kun yksi kuorma-auto ohitti hiljaa ja vänkärin puolella oleva ukko katsoi säälivästi ja koputti päätä. Tämän tulkitsin, että hänellä oli jotain vikaa pääkopassa. Ohitin myös pari koulua juuri kun lapset pääsivät pois. Tuntui, että joka ainoa halusi sanoa sen heloun ja heiluttaa kättä. Pitäisi varmaan tuppautua johonkin kouluun ja pitää maantiedon tunti kertomalla matkareittini.

Pitää yrittää venytellä ja sitten syömään. Taitaa olla taas sellainen ilta edessä, että uni maistuu, vaikka melkoinen ujellus kuuluu tuosta parvekkeen ovesta, kun tuuli puhaltaa sisälle.