Sähläilyä !

19.4.2012 Tacuku, Turkki Tästä päivästä tulikin melkein lepopäivä. Kävin illalla aika myöhään syömässä. Isäntä paistoi kalaa ja sillä koitin kärvistellä yön yli. Talon väki (noin 5 miestä) asettuivat nurkkasohvaryhmään ryyppäämään, kun lähdin nukkumaan. Tuuli ei vienyt hökkeliä yöllä, vaikka siltä välillä tuntui. Olimme sopineet viittomakielellä aamupalan kahdeksaksi. Heräsin seitsemän jälkeen ja suorittelin aamurituaaleitani ja lähdin kahdeksalta norkoileen aamupalaa. Isäntä kuorsasin sohvassa eikä pienestä kolistelusta huolimatta herännyt. Palasin pakkaamaan pyöräni ja koitin kolmen vartin päästä uudelleen. Nyt oli väki herännyt ja sain aamupalani. Siinä aamupalaa syödessäni jostain kopsahti tajuntaani, että se hiton henkilöllisyystodistus jäi edelliseen paikkaan. Muistan vielä, kuinka ajattelin oikein erikseen kun annoin sen sille vastaanottovirkailijalle (oli myös tarjoilija ja mitä lienee) että pitää muistaa pyytää takaisin. Siellä se nyt oli noin 90 km:n päässä. Ajattelin ajamista, mutta se olisi ollut kahden päivän reissu. Tosiasiassa se ei olisi onnistunut, olisin joutunut ajamaan niin kovaan vastatuuleen, että siitä ei olisi tullut mitään. Aloinpa sitten keskustelutuokion talonväen kanssa, olikin mielenkiintoinen. Yritin saada heistä jotakin kuskiksi hakemaan korttia. Jos oikein ymmärsin, eivät uskaltaneet auton rattiin juominkiensa takia. Sitten he kyselivät hotellin nimeä, että soittavat. En muistanut, mutta kun aikamme selasimme nettiä, löytyihän se sieltä

Kuva on aikaisemmalta päivältä matkan varrelta ruokapaikan ikkunasta. ja löysimme vieläpä puhelinnumeronkin. Hotellivarausjärjestelmistä se on systemaattisesti jätetty pois. Pojat soittivat sinne ja taas pätkä kommunikaatiota ja ymmärsin, että se tulee linja-autossa puolen päivän aikaan. Aloin tappamaan aikaa ja jossain vaiheessa tuli tarkennus, että klo 1:45 pysäkillä. Yksi kavereista opasti sinne ja kirjoitti onnikan nimen paperilapulle. Käytin ajan venyttelyyn ja tulihan se bussi sieltä 20 minuuttia myöhässä ja rahastaja kertoi jättäneensä ”passin” markettiin aikaisemmalle kylälle, käski soittaa sinne ja auto kiirehti matkaan. Miten minä soitan mihinkään markettiin, lähdin ajamaan kylää kohti ajatuksella kahlata kaikki kaupat. Vastaan tuli tuttu mies autolla, oli se joka neuvoi minut bussipysäkille, pysähtyi ja antoi henkilöllisyystodistukseni. Näin hommat toimii Turkissa, ei valittamista. Niin, pitänee olla jatkossa huolellisempi asiassa, edellisen kerran H-kortti jäi päivämatkan päähän Makedoniassa. Ajattelin ottaa loppupäivänkin rennosti, ajelin hissukseen, söin välillä ja nautin muutoin elämästä. Tuuli oli tosi kova, aamupalalla TV-uutisissa olikin kuvia sen tekemistä vahingoista. Onneksi se oli takana. Jossain vaiheessa rantatie oli tasainen, mittarissa 45 km/h ja tuuli painoi edelleen selkään aika reippaasti. Harrastin vielä sen verran, että navigaattorin kanssa leikkiessä ajoin tien sivuun sellaisiin kuoppiin, että puhkoin takarenkaan. Paikkasin sen ja tein hieman jarruhuoltoa samalla. Tämä paikka näyttää aika mukavalta, majapaikka on paljon parempi kuin eilen ja maksaa 35 TL. Kun hintaa kysyy, ei näköjään kannata heti vastata mitään, katselee vain karttaa tuumivana, niin aika usein hinta laskee. Tässäkin sain aamupalan verran alennusta. Eilinen ruokailu jäi vähän kehnoksi, pitää nyt koittaa tankata.