Pitkän päivän ilta. Kello oli jotain 21:30, kun saavuin hotelliin. Matkaa kertyi hivenen yli 190 km, pyörä oli liikkeellä yli 12 tuntia, 1060 m nousuja ja pääosan päivää joko huono tai erittäin huono tie. Navigaattori vei minut iltapäivälle sellaiselle kinttupolulle, että ei pahemmasta väliä. Ehdin ajaa sitä n. 20 km, ennen kuin tajusin, että se parempi tie menee samansuuntaisena 8 km idempänä. Minun piti ajaa sitä noin 60 km, ennen kuin löysin välistä kärrytien, josta pääsin vaihtamaan paremmalle tielle. Nyt oli ensimmäisen kerran sellaisia teitä, joita olin ehkä kuvitellut Venäjällä ja Ukrainassa olevan. Yhdessä kohtaa onnikka ohitti minut hitaasti. Hetken päästä tie huononi edelleen ja minä ohitin onnikan ja pysyinkin pari kilometriä edellä. Sitten tuli sellainen kohta, missä minun piti lykätä pyörää.
Se hyvä puoli pikkuteistä oli, että näinpähän aitoja syrjäkyliä. Tänään näin paljon ankkoja poikasineen. Niitä tuntu kylissä olevan joka talossa ja ne vanhemmat ankat tulivat kohti kun ajoin liian läheltä pikkuankkoja. Jotakin on muutoinkin muuttunut. Ihmiset ovat astetta ystävällisempiä, muutamia kannustuksia on kuulunut ja näkynyt, niitä ei näkynyt Venäjän puolella ollenkaan eikä täällä Ukrainan puolellakaan aikaisemmin. Söin vähän puolen päivän aikaan. Paikalla oli pari ukkoa, jotka olivat innokkaita juttelemaan ja toinen puhuikin vähän Venäjää. Toinen oli syntyperältään Romanialainen ja oli kiertänyt maailmaa tai ainakin Venäjää. He neuvoivat minua ruuan kanssa. Sain kansallista herkkua, pääruokana oli luu, hieman lihaa, lautasella vedessä. Jälkiruoka oli jonkinlainen pannukakku, ehkä siinä oli munakastakin, aika hyvää. Kuulin nimet moneen kertaan mutta unohdin saman tien. Nyt on hieman pehmeä olo, taidan laittaa selkärangan vaaka-asentoon.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti