27.5.2012 Odessa, Ukraina

Taas liikkeelle aamupalan jälkeen aika rauhallisessa sunnuntaiaamun aamuliikenteessä. Tapasin taas aamupalalla Ukrainalaisen miehen, joka tuntui kiertäneen maailmaa vaikka missä ja puhui Englantia minun korvissani kuin syntyperäinen Englantia puhuva. Hän oli niitä, jotka tietävät jonkun pitkiä matkoja pyöräilevän, aina silloin tällöin tulee vastaan. He tuntevat henkilön, johon verrattuna minun reissuni ovat pelkkiä pikkupyrähdyksiä. No se siitä, hän kertoi kuitenkin vaikeuksista Moldovan rajalla ja sisämaassakin. Olin kyllä lukenut UM:n sivuilta Transnistrian alueesta (Itämoldova, Dnestr-joen itäpuolinen alue). Siellä kerätään mielivaltaisia rajanylitysmaksuja turisteilta ja poliisit saattavat sakotella samoin mielivaltaisesti maantiellä. Minun ei ollut tarkoitus mennäkään sieltä, vaan lähempää mustaa merta. Täytyy päivän mittaan katsella reittiä jatkossa. Ajopäivä oli viileähkö, osittain pilvinen. Kirjoittelen tätä seuraavana päivänä ja tässä on lepopäivän aikana hieman satanutkin. Ei ole ihan ihanteelliset lomakelit, minulle säät ovat sopineet oikein hyvin. Tuuli jatkui totuttuun tapaan, maasto oli eilisen tapaan hieman kumpuilevampaa, 141 km:n matkaan kertyi 500 m nousuja. Samoin viljelmissä oli hedelmä- ja viinitarhoja. Tein loppumatkasta 10 km:n ylimääräisen mutkan, ajin ajatuksissani yhden risteyksen ohi. Ystävän Janne katsoi minulle sopivan hotellin, mutta sen nimen lähellä olevia kadunnimiä oli liuta ja kahden tunnin etsiskelyn jälkeen luovutin ja otin sen minkä sain (kolmannen kysymistäni). Kallis oli, mutta niin ne tuppaa olemaan isompien kaupunkien keskustassa Minulla oli mielikuva idyllisestä pikkukaupungista, tässä Oulun ystävyyskaupungissa väkiluku on kuitenkin yli miljoona, että ei ihan pieni city. Hotellia haeskellessa sain ensimakua kaupungista, kyllä tämä hieno kaupunki on. Kovin paljon en käytä kuitenkaan aikaa kiertelyyn, kehon huolto on pääasiana. Koitan löytää iltapäiväksi vielä hierojan, jos se on mahdollista. Venyttelyä, syöntiä kunnolla, pyykkäystä, jos löytäisi T-paidan kadonneen tilalle, matkareitin suunnittelua…. On tässä näin joutenolijalle ihan hommaa. Niin, matkaa lähtöpisteestä Alaniasta tähän mennessä on kertynyt 3900 km pyörän mittariin. Sitähän on hieman enemmänkin, mutta pyörän mittari ei noteeraa laivamatkaa. Seuraava taukopaikka tullenee olemaan Bulgarian kultahietikot. Jos siellä löytäisi sellaisen hotellin, missä on Suomalaisia, olisi mukava kuulla väliin Suomen kieltä. Kuva on tämän hotellini porttikongin sisäänmenon kohdalta otettu.