perjantai 11. toukokuuta 2012

11.5.2012 Poti, Georgia

11.5.2012 Poti, Georgia
Aamu Bakum:issa valkeni tihkusateisena, joka tosin lakkasi suunnilleen siihen mennessä, kun pääsin lastaamaan pyörää. Pyörän lastaus kyllä taasen hieman viivästyi, takarengas kaipasi vaihtoa. Matkaan kuitenkin pääsin, tosin ilman aamupalaa. Se olisi ollut maksullisena hotellissa vasta 9:n aikaan. Systeemi oli edellisenä aamuna, että aamupala piti rakentaa itse listalta voinappia myöten. Kaikki oli erikseen hinnoiteltu. Pysähdyin kuitenkin alkumatkasta kahville (Nescafee omasta varastosta, vesi tuli ilmaiseksi) ja mutustelin samalla edellisenä päivänä ostamaani leipää. No, Suomalaisen mielestä pullaa, mutta maassa maan tavalla. Batumista ajoin aamuruuhkan aikaan. Liikenteessä on suunnaton määrä pääasiassa Transitteja, joihin mahtuu 10-15 matkustajaa. Nämä ovat täällä jos mahdollista vielä röyhkeämpiä kuin turkissa. Pyöräilijää ei kerta kaikkiaan ole niiden mielestä olemassa, ne kääntyvät suoraan eteen, lähtevät liikenteeseen ja tulevat kolmion takaa aivan kuin olisin huomioliiveineni ja viittoineni näkymätön. Muutoinkin täällä saa olla varovaisempi kuin Turkissa. Tai oikeastaan olen niin varovainen kuin pystyn. Turkkiin on muitakin silmiinpistäviä eroja. Yksi sellainen on, että vaikka rakennuskanta on pääosin ränsistynyttä, tienvarret varsinkin kylien kohdalla ovat siistejä. Roskia ei ole juuri lainkaan. Johtuneeko sitten poliiseista, joita on käsittämättömän paljon. Taajamien kohdalla tien varressa seisoo poliisi joka risteyksessä, kaksi parhaassa. Ei se siisteys varmaan poliiseista johdu, mutta tällainen oli havainto. Rantatiellä oli alkuun muutamie mäkiä, sitten loppumatka oli lähes tasaista. Osa matkaa oli todella hyvä pyörätie, rannan puolella kauniita, joskin pääosin ränsistyneitä rakennuksia, joitakin hiljaisia hotelleja ja silmiinpistävänä piirteenä massiivisia ja upeita takorautaisia aitoja, jotka näyttävät olevan alueen tavaramerkki. Tuli mieleen Espanja, jossa oli alueita, jossa taloon rakennettiin ensin julmetun kaunis portti ja sen jälkeen talo, jos rahaa sattui jäämään. Eri alueilla on omia luonteenomaisia piirteitä. Väli Potiin oli jopa lyhyempi, kuin mitä olin odottanut, se oli alle 80 km. Minä sain siihen vähän lisää, etsiessäni laivayhtiön agenttia. Olin piirtänyt itse kartan kirjan taakse, kas kun karttaa en mistään ole saanut hankituksi (Navigaattorin kartta loppui Turkin ja Georgian rajalle). Ajoin kuitenkin sen risteyksen ohi, josta minun olisi pitänyt kääntyä ja sitten ajeltiin ja kyseltiin. Viimeisen kerran kysyin paikkaa baarinpitäjältä, joka osoitti suoraan kadun vastakkaiselle puolelle. Tässä kyselyssä on pari ongelmaa minulla. Ensiksikin, juuri kukaan ei puhu englantia ja toiseksi, paikalliset kirjaimet ovat aika omalaatuisia, ja useimmat eivät edes tunnustaneet kadun nimeä, kun näytin sitä kirjoitettuna ja ilmeisesti lausuin sen huonosti. Toisaalta, näissä opastusasioissa on ollut pieniä vaikeuksia muuallakin, eihän kotipaikkakunnan kadun nimiä tarvitse tietää, niinhän se on. Agentti meinasi, että ei myydä laivapaikkaa kuin vasta huomenna, rahtilaiva tulee huomenna satamaan ja lähtenee ylihuomenna johonkin aikaan. Kun sitten aikani selitin, sain asiani toimitettua ja pari paperia mukaani. Niissä on hyttipaikka ja summa 175 USD, muu raha ei kuulemma kelpaa ei sen puoleen visakaan. Maksu pitää maksaa laivaan noustessa. Olen tässä lopun päivää tappanut aikaa syömällä, päiväunilla, jarrualojen ”virityksellä” (liimaan taakse ohutta pahvia, pystyn käyttämään ne tarkemmin), kumien paikkauksella ja muilla asiaankuuluvilla tavoilla. Netin piti toimia huoneessa, ei toimi, käyn etsiskelemässä paikkaa, mistä pääsisin nettiin. Huomenna olisi ajatus tehdä jokin reissu pyörällä lähiseudulle, en muuten saa päivääni kulumaan. Ylihuomenna pitää ilmoittautua klo 10:00 aamulla agentin toimistoon, ehkä ne sieltä opastaa tuonne satamaan oikeaan laivaan. Tuo satama näyttää tosi suurelta, ilmeisesti tämä on tärkeä kauppasatama maalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti