perjantai 4. toukokuuta 2012

4.5.2013 Igdir

4.5.2013 Igdir Matka oli ennakkoon ajatellen pitkä, niinpä heräsin jo 5:30, aivan turhaan, aamupalaa sai vasta 7:00 ja jouduin tappamaan aikaa lueskelemalla. Ilma oli sateinen ja jouduin ajamaan aamusta sadetakki päällä ehkä tunnin verran. Tie kohosi hieman mutta matka joutui, johtuneeko lepopäivästä. Synkät pilvet saartoivat lähes joka puolelta, mutta pääsin 90 ensimmäistä kilometriä aamun sateen jälkeen kastumatta. Dogbayazit:ista tie kääntyi 90 astetta ja samalla tuuli muuttui vastaiseksi, vieläpä aika kovaksi. Tapasin melkein heti käännöksen jälkeen Romanialaisen moottoripyöräilijän, joka oli hyvin varustautunut, kertoi olevansa menossa Vladivostokiin ja takaisin. Hänen bloginsa löytyy osoitteesta www.motorcycletraveladventures.com. Hän kertoi ajaneensa viime vuonna mustan meren ympäri ja sanoi menneensä lautalla Cohci:iin. Se sopisi minullekin. Lisäksi hän sanoi, että joku hänen kaverinsa olisi kuitenkin päässyt Georgiasta rajan yli Venäjälle. Hän otti puhelinnumeron ja aikoi selvittää asiaa ja jos saa varmennuksen, aikoi laittaa tekstiviestin.
Päivää leimasi aggressiiviset kerjäläispojat. Yksi paimenpoika tuli jostakin kun olin pysähtyneenä, ja oli esteenä, että en päässyt lähtemään liikkeelle, sitten repi takkia ja kun minä julmestuin, alkoi hakata paimensauvallaan. Hyppäsin pyörän selästä sen näköisenä, että otti jalat alleen, mutta yritti sitten vielä osua minuun paimensauvalla heittämällä sen perään. Päivä oli tämän suhteen aika hankala, lähes jokainen sopivan ikäinen huusi mani mani ja käsi ojossa ja pyörän eteen jos vain ehtivät. Kukahan ne on siihen opettanut ??? Epäilen vahvasti turistibussien kilttejä tätejä, jotka ovat omasta mielestään tehneet hyvää opettamalla lapset kerjäämään. Se varsinainen nähtävyys, Ararat, kätkeytyi pääosin pilvien taakse. Vähän aikaisemmin ei olisi näkynyt mitään, nyt sentään jotakin. Araratin edessä levittäytyi laaja tasanko, ehkä 10 x 15 km, jolla oli todella paljon nauta- ja lammaslaumoja laiduntamassa paimenten kanssa. Tienvarren talot olivat tasakattoisia kivitaloja kuivattuja naudanlanta-aarteita seinän vierillä. On aivan kuin olisi kokonaan eri maassa kuin vielä viikko sitten, niin suuri ero on kaikessa. Ei niin pientä kylää, etteikö vahvasti linnoitettua Jandarman asemaa vartiotorneineen ja panssariautoineen.
Ilta tuli tähänkin päivään, kaiken kaikkiaan upea päivä. Matkaa kertyi 150 km ja jos huomenna ehdin Kars:iin, niin sinne on lähes yhtä paljon. Tämä paikka on 800 m alempana kuin edellinen yö, siis noin 900 m:n korkeudessa merenpinnasta. Kars:ia en ole katsonut, tulkoon tie yllätyksenä säilyy mielenkiinto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti