Mustan meren yli

12.5.2012 Pitkä päivä Potissa Nukuin pitkään, säin aamupalan ja lähdin ajelemaan. Kävin pienen matkan pääkaupukiin (Tbilisi) johtavaa tietä. Palailin sitten takaisinpäin, etsin merenrannasta rauhallisen paikan ja lueskelin parisen tuntia. Kun palasin hotelille, kello oli jo lähes neljä. Söin ja kulutin aikaani lepopäivätoimin.

13.5.2012 Laivaan Potissa ! Neljäs yö Georgiassa ja herätessä hienoinen odotuksen tunne. Minulla ei todellakaan ole kokemusta laivamatkasta Mustalla merellä. Lastasin kamani aamupalan jälkeen pyöräni selkään ja siirryin kelloni mukaan jo yhdeksän maissa laivayhtiön agentin pihalle odottelemaan milloin siihen laivaan pääsisi. Minulle selvisi vasta jälkikäteen, että Georgiassa aika oli tuntia edellä Turkin aikaa. Olinkin pariin otteeseen ihmetellyt mm. aamupalojen alkamista, mutta eipä tuosta sitten ollut mitään haittaa. Yleensä olen asian huomioinut maanrajoja ylittäessäni, nyt tuo ei tullut mieleeni. Paikalla oli odottelemassa nuoripari, tyttö 21 vuotia ja poika 22 vuotias, Saksasta ja olivat olleet Turkissa kuukauden päivät ja Georgiassa pari viikkoa. He matkustivat itse sisustamallaa Wolkkarin pakettiautolla, nukkumapaikka oli tehty lavalle pakettiauton katolle ja mukana oli vahtina isohko koira. Minulle olikin heistä paljon seuraa parin päivän aikana, he puhuivat suunnilleen samantasoista Englantia kuin minäkin. Agentin toimistolla kävi jonkin verran ihmisiä lipun hankinnassa ja aika pian sain kuullan, että laiva lähtisi vasta kahdelta. Siinä kulutin aikaani sekä nuoren parin kanssa, että lukemalla. Vähän ennen kahta saimme tietää, että laiva lähtisi viideltä, mutta meitä lähti opastamaan satamaan yksi henkilö, joka ajoi edellä autolla, nuoripari takana ja minä vinttasin pyörällä minkä ehdin perässä. Laiva olikin satama-altaan vastakkaisella puolella ja sinne oli jonkin verran matkaa, mutta onnistuin pysytellä näköyhteydessä opastajiini. Kun pääsimme laiturin viereen, alkoi seuraava odottelu. Paikalla oli terminaalin henkilökuntaa ja tullin henkilökuntaa ja minulla riitti kohtalaisesti juttuseuraa ja kun satamasta oli kyse, myöskin englanninkielitaitoisia oli joukossa. Laivaan lastattiin junaa ja sitä nostettiin vaunu kerrallaan yläkannelle mikä vei aikaa. Viiden maissa kuitenkin autottomat matkustajat (matkustajia oli yhteensä vain parisen kymmentä) pääsivät sisään ja noin 15 rekkaa ja Saksalaiset ystäväni tulivat sitten reilun tunnin päästä. Siinä puoli seitsemän paikkeilla laiva oli lastattu. Samoihin aikoihin saimme messissä vaatimattoman aterian, pari valmispihviä ja hieman ranskalaisia. Noin kahdeksan maissa laiva viimein suuntasi parin hinaajan avustamana ja luotsin ohjaamana merelle. Lähtöseremonia vei minulta siis täyden vuorokauden. Pieni lisänyanssi seurasi myös, kun maksoin matkan. Olin odottanut, että olisimme perillä seuraavana aamuna. Ei niinkään, matka kuulemma veisi 36 tuntia. Syykin selvisi, kun katsoin navigaattorista nopeuttamme, se oli 14 km/h, luulin jopa merellä, että laiva oli pysähtynyt, niin tasaista matkanteko oli. Niin, en muista, mainitsinko hintaa, minulta se oli 175 USD, mutta nuoren parin matka oli kyllä melko kalliin kuuloinen, he maksoivat saman kumpikin ja lisäksi 400 dollaria autosta. Hytti oli aika suuri, siihen majoittui kanssani hyväntuulinen Georgialainen, George tai jotakin sinne päin. Eräästä mielenkiintoisesta seikasta piti vielä mainitsemani. Akat (anteeksi naiset) tuntuvat kävelevän minun ylitseni jonotuksissa. Georgian rajalla niitä tukki passintarkastusjonossa ohi liuta, kunnes väänsin pyöräni ja itseni niin totaaliseksi suluksi, että siitä ei menty. Sama homma täällä laivalla. Meillä oli jonkinlainen jono hyttien jakoon ja taasen nämä emännät menivät röyhkeästi ohi. Siinäpä Suomalaiselle jonotuksessa tarkalle tiukkapipolle hieman opeteltavaa, miten suhtautua. En oikeastaan keksinyt oikeata tapaa, ts. onko se maan tapa vai pitäisikö olla tiukkana. Suhtauduin asiaan tällä erää rauhallisesti, ei ollut mihinkään kiire.

14.5.2012 Laivamatka Poti:sta Kerch:iin Matkasta ei taida olla paljon kerrottavaa. Rauhallinen yö liian korkealla tyynyttä aika kuumassa hytissä vaikka ikkuna oli auki koko yön. Aamiainen 7:n maissa. Käytin päiväni pääasiassa lueskeluun, keskusteluihin Saksalaisen nuoren parin kanssa ja hieman venyttelyä ja vähän lihaskuntoharjoituksiakin. Sää oli aamupäivän aika lämmin mutta puolipilvinen. Iltapäivällä aurinkoa oli sen verran, että en uskaltanut olla koko päivää ilman paitaa ulkosalla. Vedessä oli paljon roskia ja delfiinejä näkyi pitkin päivää. Laiva on matkustajan kannalta samaa vaatimatonta tyyppiä, mihin olen näillä matkoillani jo tottunut. Messi on auki vain ruoka-aikana, mitään paikka ei ole, josta voisi jotakin ostaa. Messistä luullakseni saisi olutta tms. ruoka-aikoihin, minulla vain ei ole sellaiseen tarvetta. Vesipulloja on sen verran, että saa ottaa hyttiinkin mukaan. Hyttikaverillani on vedenkeitin, hän tekee sillä teetä ja minä nescafeeta. Se muutoin on täälläpäin hyvin yleistä, että ne teevehkeet löytyy näköjään hyvin monelta kulkijalta. Kun rekka on pysähtynyt tiepuoleen, siellä kuski keittelee teetä.