maanantai 7. toukokuuta 2012

7.5.2012 Savat

7.5.2012 Savat
Koko yön satoi, mutta liikkeelle lähtiessä oli melkein sateetonta. Täydensin taas aamuisessa Ardahan:issa muonavarastojani ja lähdin liikkeelle. Matka alkoi noin 15 km:n matkalla tasaista ja hyvin idyllistä laaksoa hyvin loivasti nousten. Sitten tultiin laakson reunalle ja varsinainen nousu alkoi, pian alkoi sadekin ja sitä kesti koko loppupäivän, taitaa sataa edelleenkin. Laitoin tällä kertaa juuri oikeaan aikaan Coretex-housut, tunnin ajan tuli enemän tai vähemmän rakeita ja oli hiton kylmä. Kun viimein pääsin huipulle, ei se ollut niin korkea, kuin olin kartasta ollut katsovani, vain 2470 m, muutaman metrin kuitenkin korkeampi kuin Andorran ylitys. Lähdin laskemaan alas ja heti alkoi tulla hiton kylmä. Minulla oli kyllä vaatteita, mutta ongelmana oli, että jos alan niitä lisäämään kaatosateessa, ehdin kastua läpimäräksi sinä aikana. Pian kohdalle tuli hylätyn näköinen puurakenteinen (puu on täällä harvinainen rakennusmateriaali) kylä. Pysähdyin ja siinä kun taiteilin pyörää sellaiseen asentoon, että se pysyisi pystyssä, huomasin viereisen talon kuistilla vanhan ukon. Taisi olla ainoa asukas koko kylässä, millä lienee elänyt. Kapusin sinne kuistille ja lisäsin kuivan takin Coretexin alle ja puhuin ukolle Suomea ja kättelin lähtiessä. Sitten alkoi alamäki. Tämä Savsat on noin 1000 m:n korkeudessa, joten alas tultiin mutkitellen huonokuntoista tietä n. 1,5 km. Taistelin jarrujen kanssa koko matkan, vaihdoin väliin palatkin, mutta en tiedä, ovatko ne niin huonoa materiaalia että eivät kestä vai onko niin, että ne nyt yksinkertaisesti tällä kuormalla ja vesisateella kuluvat vain niin nopeasti. Lisäksi epäilen, että minulla on levytkin jo ohentuneet. Olipahan aikaa katsella maisemia. Nimittäin väli oli ehkä yksi elämäni kauneimmista maisemista. Aivan sanoinkuvaamattoman upeaa katseltavaa alaspäin laskeva vuoristolaakso peltoineen, eläimineen ja kevään loistossa kukkivine puineen. Jos ette usko, käykää katsomassa. Alastulokin oli niin hidasta tällä kertaa, että kello oli jo lähes kolme iltapäivällä, ennen kuin pääsin tänne Savsat:iin ja unohdin haaveet matkan jatkamisesta vesisateessa ja jo jokseenkin märkänä Artvin:iin. Etsin majapaikan ja olen ottanut rennosti. Tämä oli kolmas peräkkäinen vesisadepäivä, jos minulta kysyttäisiin, niin riittäisi, mutta tyydyn siihen, mitä vastaan tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti