Kuva on Novorossisk:sta
Kävi niin, että majapaikan isäntä piirsi minulle kartan Rostoviin. Se oli vain siitä ikävä, että minun piti palata takaisinpäin 50 km ja lähteä siitä sitten eri reitille. Isäntä oli sen verran vakuuttava, että uskoin, vaikka takaisinpalaaminen on ollut minulle aina vastenmielistä. Nyt yritin vakuuttaa itselleni, että samahan se on, missä minä ajelen. Alkumatka sujui helposti, tuuli oli nyt takana. Novorossisk:in jäkeen oli nousu n. 300m:n ja sitten käännuttiin Krimsk:in suuntaan ja samalla tuuli vaihtui vastaiseksi tai sivuvastaiseksi. Aluksi tie kulki vuorten välistä laaksoa mutta sitten tultiin tasaisille peltoaukeille loppumatkaksi. Päivä oli kuuma, vettä kului ja hikeä samaten. Minulta meni melko iltaan, ennen kuin pääsin perille, vastatuuli teki tehtävänsä. Sykemittari oli välillä pois, nyt sen laitoin päälle ja energiaa sain kulumaan yli 4500 kcal:n verran. Löysin hotellin kun aikani kyselin ja vihaisen oloinen naisenpuoli syynäsi minua ja motkotti, kun en ymmärtänyt venäjää. Tukin kuitenkin rahaa kouraan ja kyllä tuo viimein otti minut majoitukseen. Huone oli kyllä upea, aamupalaa en saanut. Kävin viereisessä kaupassa ja sitten en muuta jaksanut tehdäkään. Olin yhtä-äkkiä aivan poikki ja huonovointinen. Ei kun sänkyyn. Epäilen, että auringolla oli asian kanssa jotakin tekemistä. Ehkä join liian vähän. Niimpä tämänkin jutun kirjoittaminen jäi seuraavaan iltaan. Niin ja nettiä paikassa ei ollut.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti