21.5.2012 Mariupol

Nukuin normaalia tunnin pidempään ja ajattelin ottaa viimeaikaisten vastatuulipäivien jälkeen kevyemmän päivän. Lähdin liikkeelle vasta 9. maissa vilkkaaseen aamuliikenteeseen. Rostov on iso kaupunki. Sää oli jälleen hyvä, ajoin pitkähihainen paita päällä puoleen päivään, säästin vähän palaneita olkapäitäni. Sitten alkoi olla ohutta yläpilveä, joka lopulta tiputti jonkin pisaran vettäkin. Ilma oli kuitenkin viileämpi, että oli helpompi ajaa. Olin selvästi väsynyt, ja lepopäivä tulisi tarpeeseen. Noin 70 km Rostovista länteen on Taganrok-niminen rannikkokaupunki. Olin miettinyt sitä lepopaikaksi, mutta olin sillä paikkeilla jo yhden maissa, niinpä käännyin ohitustielle. Maasto oli loivasti kumpuilevaa maata, oikeastaan pelkkiä suunnattoman laajoja peltoaukeita, jotka toisinaan tuntuivat maaston kumpuisuudesta johtuen katoavan horisontin taakse. Olisi täällä Suomalaisella maanviljelijällä ihmettelemistä. Vaikka korkeimmat kohdat eivät nousseetkaan kuin 50 – 60 m, kertyi niistä päivän mittaan 920 m. Rajalle tulin kuuden maissa. Venäläiset rajamiehet hihittelivät niin kuin hämmentyneet pikkupojat ja päästivät minut nopeasti ohitse. Tällaista naureskelevaa, hihittelevää suhtautumista on Venäjän puolella ollut jatkuvasti. On niin kuin he eivät tietäisi miten suhtautua. Muutoinkin se myönteisyys, joka erityisesti Turkissa oli pyöräilijää kohtaan, on lähes tyystin poissa. Autoilta tulee kannustustäräyksiä äärimmäisen harvoin. Venäläinen palvelu vaikuttaa jopa töykeältä. En usko, että se on siksi tarkoitettu, mutta niin vain on. Mietin, että onkohan Suomalainen palvelu ulkomaisen silmissä samanlaista. Yksi ero varmasti on! Suomessa puhutaan ainakin Englantia, Venäjällä erittäin harvoin. Monessa maassa ruokaa kyllä on saanut ilman yhteistä kieltä, täällä se ei meinaa onnistua. Keittiöön olen yrittänyt tunkea pariin otteeseen, niin kuin muuallakin. Ei onnistu täällä, hyvä etteivät miliisiä pyydä paikalle. Elektronisesta sanakirjasta on muutamaan otteeseen ollut apua. Olisi kyllä tarpeen osta hieman kieltä. Kirjaimet minä suurimmaksi osaksi tunnistan. Niin, nyt viimeisestä hotellista sain sen rekisteröitymispaperin, hyvä niin, ei tullut rajalla ongelmia. Minun olisi pitänyt vaatia se siinä ensimmäisessä hotellissa ja sitä paperia ne majapaikat olivat vailla, mitkä eivät ottaneet minua sisään. Joo, Ukrainan puolella rajaa ylitys kävi melkein yhtä hyvin. Rajamiehet kysyivät reittiäni ja puhuivat transitista. Minä puhuin EU-passista, UM:n tiedotteen ohjeen mukaan maassa voi olla ilman viisumia 90 päivää. Rajamiehet antoivat minulle transit:iin 6 päivää ja iskivät silmää ja toivottivat tervetulleeksi Ukrainaan. Vaihdoin ruplat rajalla paikalliseen valuuttaan ja jatkoin matkaa. Niin siinä kävi, että minä kevyen päivän ajatuksesta huolimatta ajelin tänne Mariupol:iin, 190 km lähtöpaikasta. Hieman ennen kaupunkiin tuloa tuli pimeä ja siinä navigaattorin näyttöä tarkentaessani huomasin, että siitähän löytyy muutakin kuin päätiet. Minulla on tänne kartat navigaattorissa. Katsoin hotellin ja ajelin perille. Jouduin ottamaan sviitin tavallisen huoneen hintaan, kun muuta ei löytynyt. Rehellisyyden nimissä voin sanoa, että olin aika väsynyt. Kirjoittelen tätä tekstiä seuraavana aamuna aamupalan jälkeen kun olen jo hieman elpynyt. Venäjän reissu teki noin 800 m, suhteutettuna, niin kuin Oulussa keskustasta rajakylään. Olipahan se sellainen tutustumiskäynti Kuvaksi laitan vielä Rostovin edustalta tällaisen patsassysteemin. Venäjällä oli tienvarsilla paljon upeita monumentteja, pääasiassa sotaan liittyviä.