Aamu oli aika viileä ja pitkähihaisen ajotakin otin pois päältä vasta kahden maissa iltapäivällä. Ajelin hiljakseen nousevaa tietä Erzurum:iin. Kyseessä taitaa olla talviurheilukaupunki, ainakin kaupungin liepeillä näkyi komea kolmen mäen mäkihyppypaikka ja viittoja laskettelurinteisiin. Kaupunki oli noin 1900 m:n korkeudessa merenpinnasta ja kaupungista poistuessani korkeus kävi taas yli kahden kilometrin. Sotavoimat näkyivät maisemassa korostuneesti. Kasarmeja oli sekä kaupunkiin tullessa, että sieltä lähtiessä. Tässä on kyllä parin päivän aikana näkynyt tiellä jatkuvasti partioimassa kevyesti panssaroituja avoneuvoja konekiväärit katolla: Autot ajavat aina kahden ryhmissä, jonkinmoinen välimatka keskenään. Tänään joltakin tienvarsipoliisiasemalta huiskutti yksi poliiseista kiivaasti pysähtymään. Siinä kun äimistelin, siihen tuli toinen isäntä ja puhui jotakin tälle komentelijalle ja sitten toivotti minulle hyvää päivää (have a nice day).
Jotenkin ilmapiiri on hieman erilainen kuin aikaisemmin. Pojat ovat röyhkeämpiä, pikkupojat kerjäävät rahaa lähes poikkeuksetta, tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Päivällä jostakin ohiajavasta autosta yritettiin osua minuun pullolla, muovisella onneksi. Hieman hätkähdin. Kyllä yleisilmapiiri on edelleen ystävällinen, mutta ei aivan samanlainen kuin aikaisemmin. Mietin, miten ne kurdialueet sijoittuvat, mutta en tiedä, enkä viitsi nyt katsoa. Ei taitaisi vaikuttaa matkasuunnitelmiini.
Päivän ajomatka tuli taas kohtalainen. Nollasin vahingossa trippimittarin, mutta gmapin mukaan matkaa kertyi 138 km. Tie oli kuitenkin helppo. Olin varautunut majoittumaan jo 40 km aikaisemmin, mutta kello oli vielä niin vähän, että en viitsinyt pysähtyä. Tästä Horasanin kylästä löytyi hotelli, aika vaatimaton, mutta kelpaa minulle hyvin. Huomenna olisi tarkoitus ajaa Agri:iin. Se olisi viides peräkkäinen päivä, pitää katsoa, pidänkä siellä tauon vai jatkanko vielä päivän. Minun tekisi kovasti mieli käydä Armenian puolella, mutta sikäli kun tulkitsin ulkoministeriön maatiedotteita oikein, Turkin puolelta sinne ei pääse. Nämä on tosi vaikeita nämä maat tällä kolkalla näiden kulkemisten suhteen.
Laitan kuvaksi tuollaisia pyramiideja. Jos asiaa oikein tulkitsen, ihmiset kuivaavat lehmän paskaa tasaisella pihalla, paloittelevat sen sitten levyksi ja latovat pyramiidiin, toisinaan vielä päällystävät paskalla. Mihinkähän sitä sitten käytetään, arvelen, että se poltetaan talvella.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti