keskiviikko 2. toukokuuta 2012

2.5.2012 Agri

2.5.2012 Agri Tänään oli hieman lyhyempi päivä, matkaa vain 100 km. Matkan alkupuolelle sattui nousua sen verran, että käytiin ensiksi 2210 m:n korkeudessa ja toisen kerran hieman yli 2 km:n. Aamupalaa majapaikassani ei ollut, jyrsin vähän kuivannutta leipää nescafee:n kanssa viereisessä kuppilassa paikallisten piirittämänä. Kysyin lupaa kuvata viereisen kaupan hyväntuulista ukkoa, hän antoi luvan ja otti sitten omalla kännykällään minustakin kuvan. Ensimmäisten kilometrien kohdalla ohitin tienvarressa olevan poikajoukon, joka alkoi heittelemään minua kivillä. Yksi, onneksi aika pieni osuikin. Matkan aikana tällaisia poikajoukkoja oli monta aika päällekäyvin huomionosoituksin ja olin ensimmäisen kokemuksen jälkeen hieman varovainen. Pysähdyin välissä Eleskirt:iin kahvilla kylän keskustassa. Tunsin olevani koko paikan erikoisnähtävyys. Niin paljon ihmisiä kertyi ympärille. Löytyipä lopulta kylältä yksi vähän englantiakin puhuva, joka tulkkasi yleisölle matkani kulkua. Moisen nähtävyyden kahvittelukin sujui ilmaiseksi, ei muuten ollut ensimmäinen kerta. Minusta tuntuu, että minut tänäänkin kutsuttiin ainakin 100 kertaa teelle, joten sitä ilman ei kyllä tarvitsisi olla. Tämä Agri on kyllä totaalisesti erilainen kaupunki, kuin muutama 100 km taaksepäin. Nyt tuntee olevansa Aasiassa. Vaikka kaupungin asukasluvuksi oli merkitty vain noin 100 000, täällä on aivan suunnaton vilinä. Poikasten kerjääminen on ilmiö, mitä ei myöskään juuri alkumatkasta esiintynyt. Päätin jäädä pitämään täällä lepopäivää. Seuraavat pari etappiväliä olisivat aika pitkiä, mikäli nyt onnistun ne ajamaan ja tänään tuntui kyllä vielä hieman sellaista tottumattomuutta mäkiä kivutessa, että lepopäivä saattaa tehdä hyvää. Matkaa näiden viiden edellisen päivän aikana kertyi noin 635 km, joten maasto huomioon ottaen minulle ihan kohtuullinen määrä. Otin nyt hieman paremman huoneen kuin viime lepopäivänä. Täälläkin oli ensimmäinen sellainen, jossa karussa huoneessa ei ollut kuin sänky, vessat ja suihkut oli siroteltu käytävälle. Tämä on ihan kohtuullinen, lepopäivänkin viettoon. Jos Alanya:n satamassa hyvää ruokaa Cafe Mai:ssa tarjoileva Vesa sattuu lukemaan tätä, niin voisi kertoa, (vaikka sähköpostilla) onko se Jandarma tavallinen poliisi vai mikä se on. Niiden tukikohdat täällä on kuin sotivan valtion tukikohtia vartiotorneineen, bunkkereineen ja hiekkasäkkeineen ja ne ajavat saattueissa panssaroiduissa autoissa. Maantiellä on kyllä sitten sellaisiakin poliiseja, joiden autoissa lukee Polis tai jotakin sinne päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti