10.9.2011, Torbone, Garda-järvi

10.9.2011 Torbole, Garda-järvi
Söin aamulla aamupalan apartomentossani. Jääkapissa oli munia, jogurttia, pekonia, makkaraa, maitoa, voita, jotain leipäviipaleita ja yksi sämpylä. Keiton kahvia, joka onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon hyvin hienon jauhatuksen ja eksoottisen keittimen. Jälkikäteen huomasin, että ovenripaan oli tuotu tuoreita sämpylöitä, mutta niitä en enää jaksanut alkaa ahtamaan. Tein matkajuomani hanaveteen, kun paikan omistaja niin vakuutteli sen erinomaisuutta. Pelkkä vesi tosin maistui minun mielestäni saviselta, urheilujuoman joukosta sitä sivumakua ei erottanut.
Paikan omistaja (www.arenahauseverona.it), Annrea Grobberio, oli kovasti kiinnostunut matkanteostani, otti valokuvia ja kertoi antavansa minulle 10% alennuksen, jos ilmaannun ovelle uudestaan. Nyt tyo alennus oli itse asiassa paljon suurempi. Join vielä isännän tarjoamat caputsinot ja lähdin Gardajärveä kohti, ja onnistuin taas pääsemään moottoritien tapaiselle. Vaihdoin navigaattoriin kulkuneuvoksi pyörän, ja jopa löytyi pikkuteitä. Itse asiassa vähän ennen järveä ajelin sellaisia pieniä kinttupolkuja viiniviljelmien välissä, että piti vaihtaa kulkuneuvo takaisin autoksi.
Kun pääsin järvelle, aivan sen eteläpäähän, vastaan tuli pyöräilyasusteliike. Minua oli vaivannut jo pidempään sen että en ollut saanut kesällä hankituksi kevyttä sadeasua. Näin sellaisia lähes jokaisen pyöräilijän päällä, kun ne laskettelivat vastaan vuoristossa alamäkeä. Niinpä kävin tinkaamaan ja päädyin kirkkaankeltaiseen 60 euron hyvin ohueen sadepuseroon. Tätä nykyistä majapaikkaa vastapäätä on paljon isompi pyöräilyvaateliike, tämä paikka on tulvillaan pyöräilijöitä, kaikenkokoisia ja ikäisiä. Kun tulin hotelille ja aloin purkamaan varusteita, juuri kohdalle ilmaantui 100 pyöräilijää numerolaput rinnassaan ja tekivät siinä kilpailulähdön suoraan melko jyrkkään mäkeen. (sanoisinko 17%...).
Jos valita pystyisi, tällaiseen paikkaan pitäisi tulla arkena, ei viikonloppuna. Alkumatkasta tuntui aivan mahdottomalta, autoja ja ihmisiä n todella paljon liikkeellä. Päivä on kaunis, tosin ilmassa on ollut jo useita päiviä sellainen auer, joten näkyvyys kauas on huono. Järven kahta puolen kohoaa heti järvestä alkaen yli kahteen kilometriin nousevat vuoret, ei tosin aivan alkumatkasta. Koko järven tämä ranta (toisesta en tiedä) on yhtä turistikeskusta. Hiekasta ei niin kauhean paljon ole tietoa, mutta kyllä siinä pääosin sellaista rantakaistaa on, että ihmisiä mahtuu olemaan auringonotossa. Majoituspaikkoja on mielettömästi, tuntuu, että järvellä näkyi enemmän purjeveneitä kuin koko Suomessa. Pyöräilijöiden lisäksi näin liitovarjoilua, surffausta, purjesurffausta vai mitä se on, kun vetävät varjolla itseään, vesihiihtoa, kymmeniä laitesukellusporukoita,….Eli harrastuksia piisasi. Niin, varmaan korkein vesiliukumäkitorni alkumatkasta, mitä olen koskaan nähnyt. Millaistahan täällä kesällä on, kun nytkin on tällaista. Tosin, lämmintä oli, jokin mittari näytti iltapäivällä 34C, saattoi hyvinkin olla.
Lopetin matkanteon aika aikaisin, halusin yöpyä järven rannalla. Huomenna, jos Luoja suo, lähden nousemaan vuoristoon. Ajatuksena oli kääntää keula kohti Cortinaa, nyt tutkin karttaa, ja ehkä valitsen toisen reitin, Bolzanon kautta Liez:iin Itävaltaan. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan. Niin, noista pyöräilijöistä vielä. Vaikka niitä on täällä todella paljon, olosuhteet eivät mielestäni ole niin hyvät, kuin Moselin laaksossa. Se on edelleenkin ykköspaikka tällä matkalla, siellä pyöräilyväylät olivat todella hyvät, eikä maisemissakaan ollus valittamista. Niissä ei ole valittamista täälläkään.
Kuvaksi laitan vaikka (10.9.2011 Italia, 020), ruokapaikastani ottama kuva, josta järven vastaranta ei edes erotu. Tosin järvi siinä kohtaa oli vielä aika leveä, mutta kyllä se ranta silmin erottui.