Pisassa ja vähän muuallakin.

3.9.2011 Borgo a Mozzano

Aamiaisen jälkeen liikkeelle. Aamupäivä oli hieman pilvinen ja ajattelin, että saattaisi sataa iltapäivästä, olin katsonut Freemeteon 7 päivän ennustetta joku päivä sitten. Ei satanut, pilvet kauaksi karkasivat. Lämpöä sen sijaan riitti taas suomalaiseen makuun, joku mittari näytti 29C ja toinen 31. Siinä paikkeilla. Lauantaipäivä, se näkyi tiellä. Todella paljon pyöräilijöitä, yksin ja ryhmissä, parhaissa viitisenkymmentä kunnonkohottajaa. 95% miehiä, aika monella harmaa parta. Ei italialaiset tästä päätellen mitään makaronimiehiä ole, vaikka makaronia syövätkin. Kyllä näkee, että täällä pyöräily on todella suosittua. Myöskin matkapyöräilijöitä sopi joukkoon varmaankin parisenkymmentä, joka on paljon aikaisempiin kokemuksiini verrattuna. Kenelläkään ei kyllä ollut sellaista romumäärää mukana, kuin minulla. Ehkä ne ei ole varautuneet pakkaskeleihin, kuten minä. Kyllä minä taas kävin täikammalla varustevalikoimaani, mutta kyllä ne laukut ovat aina täynnä. Ajoin tänään kolmen kaupungin läpi ja navigaattorin käyttö vei aika paljon aikaa. Ensiksi Livornoon, sitten, Pisaan ja sieltä Lucca:aan. Pisassa kiertelin sen verran, että löysin sen kuuluisan tornin ja räppäsin pari kuvaa. Torni oli jonkin verran vinossa, joten piti pitää kameraa toiseen suuntaan vinossa, että sain sen näyttämään suoralta. Turisti, joka otti minusta kuvan, ei hoksannut samaa keinoa. Ilta ei ollut vielä tullut, kun saavuin Lucca:aan, joten jatkoin vielä vähän eteenpäin kaunista jokilaaksoa kohti Modenaa. Tälläkin reitillä oli oltava tarkkana, kun S12 tiellä ei toisin paikoin saanut ajaa pyörällä, niin piti vaihdella sen ja pikkuteiden välillä. Pysähdyin hieman klo 17 jälkeen, kun tien vieressä oli sopivannäköinen kahden tähden majapaikka, jonka hinta osoittautuikin kohtuulliseksi ja huoneen suhteen minulla ei ole kovin suuria vaatimuksia. Ikkunasta avautuu kaunis jokinäkymä. Keho tuntuu toimivan, vaikka hikeä puskeekin. Ehkä se vähitellen tottuu tähän lämpimämpään ilmanalaan. Etureidet ovat hieman kipeät, ehkä tauon jälkeen kuitenkin ahnehdin vähän liikaa. Vaikka meno on tuntunut aika keveältä, ehkä nuo yli 100 km päivätaipaleet ovat melkein viikon tauon jälkeen jalan lihaksille paljon. Pyörä on kyllä sairaan rakas. Kun lykkäsin sitä Pariisissa rautatieaseman tunnelista portaita junalaiturille, meinasi otsasuoni revetä. Onneksi yksi turisti havaitsi ahdinkoni ja tuli avuksi. Niin, tosiaankin junamatka Pariisista pyörän kanssa Fuimicinon lentokentälle toistaiseksi suurin koettelemus. Niin no, oli siellä se yksi mäki. Niitä mäkiä on nyt edessä varmaankin enemmänkin, kartan mukaan näyttää, että on jonkinlainen vuorijono ylitettävänä. Kuva 4494