perjantai 30. syyskuuta 2011

29.9.2011 Maskat (lähellä Uzice:a) Serbia


29.9.2011 Maskat (lähellä Uzice:a) Serbia

Tapahtumarikas päivä. Aamu oli sumuinen ja melko kylmä, kun lähdin liikkeelle Gorazde;sta vaatimattoman aamupalan jälkeen. (munakas, leivänpaloja ja pieni kuppi kahvia, pyysin toisen ja sain maksaa lisämaksun). Tie noudatteli jylhää jokivartta aina Visegrad:iin asti. Tie oli aika hyväkuntoinen, nouseskeli pikkuhiljaa koska joki virtasi vastaan. Aika pitkälle matkalle asfaltti oli juuri uusittu. Asfaltointiryhmä olikin viimeistelemässä töitään ohi ajaessani, tosin juuri silloin syömässä keittoa, jota työmaalle oli tuotu termoskattilassa.
Osan matkaa joen törmät olivat pystysuorat ja matkalla oli kymmeniä tunneleita, pituudeltaan muutamasta kymmenestä metristä noin puoleen kilometriin. Lähes kaikki tunnelit olivat valaisemattomia, pidemmissä oli kyllä lamput, mutta yksikään ei palanut. Nyt kaivoin kiltisti otsalampun repusta, se ei ollut yhtään liian tehokas, mutta sen kanssa selvisi. Pimeä musta tunneli imi tehokkaasti valoa. Lähellä Visegardia tuli vastaan ranskalainen pariskunta ja pysähdyin juttelemaan. Olivat tulossa Serbiasta ja menossa Kosovoon ja Montenegroon. Meinasivat, että se raja-asema, mistä olin suunnitellut meneväni on kiinni levottomuuksien takia, joten päätin kiertää etelmpää. Matkalaiset olivat lähteneet 5.9. liikkeelle, siis 5 päivää myöhemmin kuin minä ja aikoivat olla vielä kuukauden päivät matkalla.
Jatkoin juttutuokion jälkeen matkaa. Visegardin jälkeen tie kääntyi pois jokivarresta puron varteenja alkoi nousta vähän reippaammin. Pysähdyin syömään vähän ennen rajaa ja samalla sain hävitettyä paikallista valuuttaa. Rajan ylitys sujui taas helposti. Molemmilla asemilla tarkistettiin henkilöllisyys. Henkilökortti kelpasi edelleen. Talojen ilme muuttui aika pien rajan jälkeen, osa taloista muistutti vähän karjalaistyylisiä puutaloja. Katot olivat monessa talossa paanulaton tapaisia, näin jopa uuteen taloon tehdyn sellaisen. Samoin vuorten luonne muuttui. Terävien ja jyrkkien vuorten tilalle ilmaantui loivempia sellaisia. Mäntymetsää kasvoi monin paikoin sankkana, jopa kunnon tukkeja ja aukeilla paikoin oli taas laajoja niittyjä. Tie oli helpppoa ajaa, helppoa nousta ja laskiessakaan ei tarvinnut juuri jarrutella.
Parin tunnin ajon jälkeen tuli vastaan ensimmäinen pieni huoltoasema. Sieltä löysin ilokseni kartan ja euron kolikot kelpasivat maksuksi. Jatkoin matkaani ja olin jo varautunut ajamaan Uzice:een, mutta klo 17:15 ilmaantui tien viereen motellin tapainen ja otin siitä huoneen. 18 E+2E aamupala, jos oikein ymmärsin. Vastaanottaja ei puhunut sanaakaan englantia. Huonessa on kolme yhden hengen sänkyä, voisin ottaa tähän vielä alivuokralaisia. Nettiä ei ole, harrastetaan muuta kirjallista toimintaa. Katselin karttaa ja jos asiat sujuvat niin kuin nyt pohdin, niin viivyn Serbiassa kolme yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti