Castiglioncello

2.9.2011
Castiglioncello.
Matka Grossetto:sta alkoi kahdeksan jälkeen. Aamupalana hotellissa oli kuppi kahvia ja neljän sorttista kakkua, niin ja oli sentään hyvä jogurtti. Pysähdyinkin aamun mittaan pariin otteeseen kahville ja täydensin aamupalaa. Tien vierellä on usein hedelmien myyjiä, ja ne on todella herkullisia, joten niistä saa hieman monipuolisuutta ruokavalioon.
Matka sujui pieniä rantateitä, osin jopa ihan kelvollisia pyöräteitä. Tämä seutu on Italialaisten lomanviettopaikkaa, lomalaisia on vielä aika paljon, vaikka hoteleissa on kyllä tilaa. Täällä päädyin aika aikasten ensimmäiseen pikkuhotelliin, jossa vessa on käytävällä, samoin suihku. Ei ole ongelma. Hinta oli aamupalan kanssa 40, joten ajattelin parempitasoisten hinnan nousevan tällä alueella turhan korkealle. Varasin 20 E:n ilta-ateriankin, en vain oikein tiedä, mitä varasin, lista kun oli iteliaksi, enkä yrittänytkään kääntää sitä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Pyörä tuotti hieman vaivaa, päädyimme kuitenkin siihen, että kannoin sen parvekkeelle joka onkin isompi uin huone.
Mietin tässä päivällä, mitä kertoa tällaisesta päivästä, jolloin ei tapahdu oikein mitään erikoista. No, tämän vuoksi minä juuri olen täällä. Terveenä, lämpimässä, kauniissa, oudossa maailmassa tekemässä sellaista asiaa, josta nautin. Pyörä rullaa pitkin teitä, maisema vaihtuu, ihmiset elävät kukin olmaa elämäänsä ja pääsen vilkaisemaan siihen ohikiitävän hetken. Sitten taas seuraavaan tuokioon ihmettelemään, mitä sillä on taas tarjottavana. Tuntea väliin nälkää, janoa, väsymystä, sitten saada taas nauttia ruokaa, juomaa, pyyhkiähikeä jo likaantuneeseen hikipyyhkeeseen. Elämänmakuisia hetkiä joka ainut. Tämä on kolmas matka, joka ainakin on löysästi suunniteltu pidemmäksi. Matka ei kutenkaan ole alkuunkaan rutinoitunutta, en tunne olevani "vanha tekijä", vaikka kyllä kai minä jonkin verran vanha alan olla, jos sen vain oppisin hyväksymään. Tätä pyöräiyä ikä toisin ei haittaa, pikemminkin päinvastoin. Että sellaisia ajatuksia.
Sain minä päivällä kokeilla hieman jyrkkääkin nousua. Castiglione:n kohdalla oli ohitustie ja huolimattomasti valitsin sen, kun ajattelin, että siinä si tarvitse nousta mäelle. No, se oli juuri se tie jossa piti nousta mäelle ja muistiin palautui, mitä kaksi väkästä tien kohdalla meerkitsee, jyrkkää nousua. sykevyö ei toiminut aamulla, joten otin sen pois, joten en tiedä, kuinka paljon kierroksia pumppu otti.
Huomenna ehkä ohitan Pisan. Kuva tomaattipellosta, niitä näkyi tänäänkin.(kuva 03, 1.9.2011, Italia).