12.9.2011

12.9.2011 Villabassa
Olipa upea päivä. Matka ei ollut kovin pitkä, ajoin Bressanone:een ja käännyin sieltä Lienzin suuntaan ja päädyin lopulta tänne Villabassan kylään. Matkaa kertyi rapiat 90 ja tämä kylä on reippaan 1100 m:n korkeudessa.
Pyöräteitä riitti edelleenkin. Ongelmana vain oli, että niistä tahtoi eksyä kaupunkien tai kylien kohdalla. Sitten Bressanone:n kohdalla, jossa muutoinkin on melkoista tiehässäkkää, eksyin todella vaativalle hiekkapohjaiselle pyörätielle. Jonkin matkaa sitä ajettuani tapasin yhden ukon, joka oli purkamassa telttaa. Oli ilmeisesti yöpynyt maissipellon kupeessa. Tämä suositteli palaamaan takaisin ja niin teinkin ja löysin helpomman ja pääosin asfalttipäälysteisen pyörätien. Niitä olisi loppumatkasta ollut jopa vara valita, tavallisen ja ”näköalareitin” kanssa. Minun mielestäni koko matka on ollut sellaista näköalaa, että ei paremmasta väliä.
Päivä on ollut hieno kaikin puolin. Yöllä oli ukonilma, mutta siitä ei ollut aamulla jälellä kuin auringossa höyryävä kostea maa ja pyörätiellä julmetun suuria etanoita, minun etusormeni paksuisia, mutta osa jopa pidempiä. Aamulla oli sen verran viileä, että pidin pitkähihaista puseroa ehkä puoli tuntia päällä hetken ajettuani. Tänne ylemmäs noustessa ilma taas selvästi viileni. Maisemat ovat näissä jokilaaksoissa vertaansa vailla. Kesä on vielä vihreänä, kukat kukkii ja linnut laulaa. Oli välillä tunne, että olen maanpäällisessä taivaassa. Pyörätiet kulkivat monin paikoin pitkin jokivarsia, viiniviljelmien välissä ja läpi upeiden alppikylien.
Niin, väliin todella tuntuu siltä, että ei olisi Italiassa. Ihmiset puhuvat saksaa, kyltit ovat saksaksi (ja italiaksi) ja talot näyttävät Itävaltalaisilta alppikylien taloilta, ainakin minun mielestäni (toistaiseksi). Ilmeisesti tässä osassa Italiaa väestö on saksaa puhuvia. No, samahan se minulle on, mitä kieltä minä en ymmärrä. Harmittaa vähän, että juuri kun opin taas tervehtimään italiaksi, niin nämä ihmiset vääntävätkin tervehdyksen saksaksi.
Tästä ei pitäisi olla Itävallan rajalle kuin vajaa kymmenen kilometriä, mitä sitten pyöräteitä pitkin. Tarkoittanee sitä, että jos olen huomenna hengissä, on hyvin mahdollista, että seuraava yöpaikka on katseltava siitä maasta. Tänään ajo tuntui kyllä loppupäivästä jäsenissä. Ehkä se oli se eilisen päivän suhteellisen pitkä matka, vai mikä lienee. Tämä oli neljäs ajopäivä lepopäivän jälkeen. Kyllä minä ainakin huomisen päivän ajan, täytyy sitten taas tehdä uusi päätös.
Kuva on tuosta vähän taaksepäin pyörätien varrelta. Tällaisia kukkaparvekkeisia nämä talot täällä on. (Kuva 4533)