16.9.2011 Maribor, Slovenia

16.9.2011 Maribor, Slovenia
Tänään vaihtui siis maa. Täytyy sanoa, että minun maantiedossani onkin ollut hieman parantamisen varaa. Minulla on tähän asti mennyt sekaisin Slovakia ja Slovenia, toivoakseni ei enää.
Säät tuntuvat suosivan tätä minun retkeilyäni. Aamupalan syötyäni ja kas kummaa, Mariburista olevalle mieshenkilölle majoituksen maksettuani lähdin matkaan pyrkien etsimään taas majoitushommissa kadottamani pyörätien. Olin noussut joen penkalta olevalta pyörätieltä noin 4 kolometrin matkan ja satakunta metriä ylöspäin. Melkein heti pääsin laskettelemaan jyrkähköä mäkeä ja koin hetken jonkinsteista paniikkia, pyörän kumpikaan jarru ei toiminut kunnolla. Sain vauhdin pysähtymään ajamalla sopivaan vastamäkipenkkaan, onneksi sellainen oli. Sitten alkoi jarrujen kanssa värkkääminen. Ilmeisesti edellisen päivän runsas sorapintaisilla pyöräväylillä ajaminen ja sieltä noussut ohutjakoinen pöly oli tehnyt tehtävänsä. Rasvailin jarruja ja yritin ujuttaa rasvaa vaijerin suojaan, mutta etujarru kyllä jumitti vetoasentoon tuon tuostakin päivän mittaan. Koitan huoltaa aamulla paremmin kun saan käännettyä pyörän ylösalaisin ilman laukkuja.
Itävällan puolella pyöräilureitti jatkoi mutkitteluaan väliin joen rannalla, väliin nousten pikkukyliin. Välillä mentiin rautatiesillan reunalla 100 m joen pinnasta joen yli ja kerran aika korkealta riippusillasta. Pyöräreitin jota olen pari päivää ajanut, sivut löytyvät; http://www.drauradweg.com. Kun tie siirtyi Slovekian puolelle, reitti kyllä minulta oikeastaan hävisi. Tutkin joen kumpaakin puolta ja kyllä minä niitä kylttejä löysin, mutta ajaminen tapahtui pääasiassa maantien vartta. Maantie oli aika vilkasliikenteinen. Olin valmistautunut rajan ylitykseen ottamalla passin syvältä repun uumenista ”käsimatkatavaroihin”. Eihän siinä rajalla ollut ketään mitään kyselemässä. Kuten sanoin, tämä sivistykseni on hieman hatara, joten kyllä tämä matkailu on tarpeen. Ehdin jo pyytää kotijoukkoja tarkistaman, kelpaako täällä eurot, mutta asia selvisi kun kävin ensimmäisellä huoltoasemalla ostamassa vettä. Kyllä ne kelpaavat.
Tämä Maribour näkyy olevan europan kulttuuripääkaupunki 2012, täällä maatkailuesitteen mukaan on kaikkea ja hotellin vastaanottohenkilön mukaan tänä viikonloppuna maratoonareita, pyöräilijöitä, siis muitakin minun lisäkseni ja joku 20000 km:n moottoripyörämatkan pääte-etappi. Minä sanoin, että minulla on oma maratooni tässä menossa, joten en taida jäädä katsomaan.
Tänään oli jotenkin nihkeämpi ajella, liekkö olleet mäet jyrkempiä, mies laiskempi tai sitten ATP:t lopussa. Ne ATP:t tai mitä ne nyt oli, on jotakin solun energiavarastoja, näin minulle on tavallisesti luotettavalta taholta opastettu. Matkaa pyörän mittariin kertyi 123 km, nousua ei ollut kuin rapia 700 m. En ole vielä päättänyt, mihin suuntaan huomenna. ajattelin joka tapauksessa käydä välillä rannikolla, siitä on jo aikaa kun olen meren nähnyt. Kroatiaan ei ole pitkä matka, mutta luullakseni ajelen ensin vähän aikaa tällä Slovakian puolella. Kuvaksi laitan tulomatkalta otetun kuvan, olin juuri ylittänyt riippusillan ja katselin tiekarttaa, kun riippusillalla tapaamani pariskunta avuliaasti nappasi tällaisen kuvan.