4.9.2011 Lama de Mogona

4.9.2011
Lama de Mogogna
Eilisen arvelu tämän päivän matkan luonteesta osui aika kohdalleen. Alkuun tie noudatteli joen viertä ja nousu oli aika hidasta. Sitten tie alkoi nousta jyrkemmin ja Abetosnessa se kävi kartan mukaan 1388 m korkealla. Sitten tultiin reilut 55 m alaspäin ja sitten tein reittivalinnan, joka johti minut uudelleen aika korkealle. Niinpä päivän kokonaisnousuksi sykemittarin lukeman mukaan tuli 1895 m, mikä taitaa olla minulle ennätys täyden lastin kanssa ja itse asiassa muutenkin.
Tiellä oli käynnissä jonkinlainen pyöräilytapahtuma, vastaan tuli satoja pyöräilijöitä jokin yhteinen tunnus ohjaustangossa, Laskettelivat alamäkeen minua vastaan ja aika monta kannustushuutoa sain osakseni. Monilla heistä oli sellainen ohut sadepusero, ei ehkä sateen takia vaan kylmän. Alamäkeen ajo kovaa vauhtia vuoristossa on kylmää touhua. Minun pitäisi hankkia jostakin sellainen. Päivällä nimittäin sateli muutamaan otteeseen, pääasiassa toki ripotellen, mutta pariin kertaan tuli oikein kunnolla. Itse asiassa juuri kun aloin kirjoittamaan tätä, ulkona alkoi satamaan reippaasti, nyt se on jo tauonnut. Minun coretex-asuni on tarkoitettu viileämpiin olosuhteisiin, tällaisessa säässä se on aivan mahdoton. Niin, lämpötila aamulla liikkeelle lähtiessä oli jossakin 22 C ja saman lukeman näin iltapäivällä yli kilometrin korkeudessa.
Majapaikaksi löysin B&B-paikan noin klo 18 aikaan, hintaan 30 euroa. Kaksi ystävällistä heppua piti baaria ja baarin yläkerrassa on isoja siistejä huoneita.Pyyhkeet puuttui, mutta laiskotti sen verran, että en viitsinyt käydä huomauttamassa, siinä se kroppa kuivasi suihkun jälkeen venytellessä. Minusta tuntui, että baarimikko oli asiakkaiden puutteessa kumoillut itse naukuja, oli toiminta vähän sellaista. Huoneiston toisen puolen parvekkeelta komea näköala laaksoon. niin, tämäkin paikka on noin 850 m merenpinnasta. Tuossa vähän taaksepäin oli pari hiihtokeskusta, ts talviurheilupaikkoja. Tien varressa oli luonnonsuojelumetsiä, todella mahtavia puita itse asiassa aika pitkän matkaa.
Mietin tässä lepopäivää, tänään oli viides pyöräilypäivä ja kuusi on se normaaliluku ja sitten lepopäivä. Tuonne Venetsiaan ei kuitenkaan niin kauhean pitkä matka ole, enkä ehkä haluaisi pitää kahta lepopäivää peräkkäin. Jääköön päätös huomiseen.
Joku ehkä ihmettelee, miten olen niin tuottoisa näiden kirjoitusten kanssa. Itse asiassa olen ollut aikaisemminkin, olen kirjoittanut matkapäiväkirjaa vihkoon. Nyt kun on kone mukana eikä vihkoa tullut, olen kirjoittanut päiväkirjaa näin koneelle. Samalla ne on mennet sitten blogiinkin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Kuva 4497, jokimaisemaa tämän päivän alkutaipaleelta.