17.9.2011 Sagorje ob Savi, Kroatia

17.9.2011 Sagorje ob Savi, Kroatia

Tein aamulla aamupalan jälkeen hieman remonttia jarrujen kanssa hotellin alakerrassa. Jarrupalat olivat aika kuluneet, ajattelin, että ne ovat pienemmät kuin Nishikissä, joten ne kuluvat nopeammin. Aloin sitten laskemaan, että on sillä pyörällä taidettu ajella noin 4000 km huollon jälkeen. Puhdistin jarrut ja rasvasin vaijerisuojat ja vaihdoin kumpaankin jarruun kuluneemman palan. Kun lähdin liikeelle, totesin että huolto oli onnistunut hyvin, olin tyytyväinen suoritukseeni.
Ajattelin alun perin, että ajelen aika lyhyen matkaa tänään. Konsultoin hotellin respan kanssa majoitusmahdollisuuksista ja hän meinasi, että pikkupaikoissa ei ehkä löydy majoituksia. Katselimme reittiä ja ajattelin, että joka tapauksessa en ehdi åäivässä Ljubljana:aan. Suuntasin Celje:een ja sieltä Trbovije:een.
Slovenia vaikuttaa aika vauraalta maalta. Merkillepantavaa oli, että rajanylityksessä Itävallasta Slovenaan ei ollut suurta muutosta. Sama juttu kun Italian ja Itävallan välissä. Maat ikään kuin hitaasti muuttuvat toisiksi. Matkan edetessä Slovenian sisäosiin alkoi hieman omia erityispiirteitään näkyä.

Matka oli aluksi helppoa, aika tasaista. Navigointi teetti aika ajoin töitä, mutta sehän kuuluu asiaan. Matkan edetessä alkoi tulla mäkiä vastaan, mm useita 18%;n nousuja. Kyllä siinä taas vesi maistui nousujen jälkeen. Celje:n jälkeen oli taas tasaisempaa ja aloin epäillä, että tulisin turhan aikaisin Trbovije:een. Mutkitelin pieniä teitä läpi pienien idyllisten kylien. Laitan kuvaksi vaikka ”latoja”, jotka tuntuivat olevan seudulle luonteenomaisia. Sitten huoleni turhan aikaisesta majoituksesta osoittautui tarpeettomaksi. Vastaan tuli 5 km:n matkalla 500 m:n nousu, noustiin reiluun 700 m:n. Kävin mäen päällä kahvilla ja sain ostettua pienen pullon vettä. Laskettelin saman matkan jarrutellen aika kuoppaista asfalttia Trbovije:een ja aloin katsella hotellia. Pää pyöri kuin väkkärä ja kysyin neuvoakin. Neuvon mukaan vasemmalla olisi pitänyt olla hotelli, minä sitä en tunnistanut ja niin paikka meni ohi. Ei kuin seuraavaa paikkaa kohti, joka oli Zagorje. Sinnekin tietysti oli jonkin verran nousua, mutta onneksi olin syönyt sitä leipää edellisen mäen päällä, joten kyllä ne jalat edelleen toimivat. Alkoi hiipiä kyllä epäilys, josko joutuisin ajamaan Ljubljana:aan asti. Ehtisi kyllä tulla väsyn lisäksi pimeäkin.
Kylältä löytyi hotelli, aikani kierreltyäni löysin sisäänpääsynkin. Täällä on jotkin juhlat, ihmisiä on paljon, orkesteri soittaa kovaa ja lapsiakin pyörii ympäriinsä. Sain huoneen, pyörän sisälle, pyykin pestyä ja syötyä. Epäilen, jahka orkesteri vaikenee, unikin maistuu. Huomenna näyttäisi edessä olevan mutkittelevaa tietä jokivartta, mikä tarkoittaa yleensä, että tie on aika helppoa. Ljubljana:aan on ehkä 50 km, katsotaan taas huomenna, minne sitä lopulta päädytään, jos ollaan hengissä. Nyt ollaan