28.9.2011 Girazde, Bosnia Hercegovina

28.9.2011 Girazde, Bosnia Hercegovina

Lähdin aamulla liikkeelle melko tarkkaan kahdeksalta. Ilma oli viileä, paikallinen mittari näytti 10C ja vielä Sarajevoon päästessäni vain 12C. Puin puseron päälle ja käteen hanskat, jotka vaihdoin kintaisiin vartin päästä. Vahinko oli ehtinyt jo tapahtua, sormet olivat tunnin valkoiset. Kintaat joutivat puolentoista tunnin päästä pois, mutta takkia tarvittiin moneen otteeseen päivän aikana.
Saavuin Sarajevoon pahimmoilleen aamuruuhkan aikaan. Autoja oli sen verran liikkeellä, että pyrin ajamaan ainakin tunnin jalka/pyöräteitä. Niillä taas oli vähän, jos juuri ollenkaan pyöräilijöitä, jalankulkijoita sen sijaan aivan tupaten täynnä. Kesyjä olivat, eivät juuri väistelleet pyöräilijää, vaikka olisivatkin olleet pyörätieksi merkityllä alueella. Sarajevo oli paljon suurempi kaupunki kuin olin kuvitellut, siinäpä se, ei kannata kuvitella.
Sarajevon jälkeen suuntasin tietä nro 19, jonkinlainen päätie, jota oli tarkoitus ajaa Rogatica:aan ja siitä edelleen Serbian rajalle. Alkupätkällä oli yksi pitkä tunneli suljettu korjausten takia ja sen ohi (paremminkin yli) oli kiertotie. Mentiin kohtalainen matka ylöspäin ja kierreltiin pikkukyliä. Kun sieltä selvisin takaisin paremmalle tielle, ajelin niin tyytyväisenä, että ajoin väärälle tielle jossakin vaiheessa. Huomasin sen vasta syönnin jälkeen. Söin Palessa, jossa minun ei pitänyt olla, olin ajanut 6-8 km sen risteyksen ohi, josta minun olisi pitänyt valita toinen tie. En viitsinyt palata, se on jotenkin vastenmielistä. Ruoka oli taasen erinomaista. Tarjoilija (taisi olla paikan omistaja) ei puhunut sanaakaan englantia, toi tosi hyvät salaatit, jota kehuin, hyvää leipää, hyvän fileannoksen, kahvit ja kai kehumisen palkaksi ilmaisen desertin, sekä kokiksen. Hinta n. 8 euroa. Ruoka on majoitukseen verrattun suhteellisen kallista.
Jatkoin valitsemallani tiellä (olipa juhlava sanonta). Näin jo tien koukeroista ja kiemuroista, että varmaankin käytäisiin korkealla. Lisäksi tie muuttui valkoiseksi, pienimmäksi, mitä karttaan on merkitty. Välillä oli yksi tunnelityömaa, ja ohitus oli vanhaan tunneliin. Siinä oli liikennevalot, muita valoja ei sitten ollutkaan. Laitoin kyllä pyörän etuvalon päälle, mutta ei sillä tahtonut nähdä mitään. Vauhti oli niin hiljainen, että ehdin vain noin 2/3-osaa matkasta, kun vastaan alkoi lappaa autoja. Henkilöautot mahtuivat kohtuudella sivuuttamaan minut, mutta siinä oli pari kuorma-autoa ja linja-autokin. Peili vääntyi vinoon, niin läheltä meni. Minulla on hyvä otsavalaisin, se oli repussa, ei ole seuraavassa pimeässä tunnelissa. Tämä oli ehkä kilometrin pituinen, ainakin tuntui hiton pitkältä.
Tie muuttui kilometrin korkeudessa rompooliseksi soratieksi, jarrutellen sitä sitten alas. Taisi taas jarrupalat kulua pahemman kerran. Saa nähdä, löydänköhän minä niitä lisää. Kun tulee tunnin alamäkeä ja lähes koko ajan joutuu jarruttamaan, siinä on pienet jarrupalat kovilla. Saavuin Gorazde:een vähän ennen 18:00:sta ja majapaikka löytyi helposti. Matkaa pääosin kauniissa maalaismaisemissa kertyi n. 110 km nousua 1300 m. Tuli muuten lapsuus mieleen noiden vuoristokylien läpi ajellessa. Ylhäällä oli lammaspaimenkin katraansa kanssa, lampaita oli hyvin monessa talossa, heinäsuovia melkein joka talin pihassa, kanoja, lehmä pellolla, ravintolan pihalla ronkkui aasi…. Hauska juttutuokio paikallisten kanssa kun kävin kyläkaupasta ostamassa jogurttia. Ehdottivat minulle lasareettia, kun kerroin olevani Suomesta. Ei kai ne niin kauhean väärässä taitaneet olla ajatuksessa, ei vain taida löytyä sopivaa lääkitystä.