24.9.2011 Ploce, Kroatia

24.9.2011 Ploce, Kroatia
Matka Splitin jälkeen rannikolla muuttui jylhemmäksi. Vuoret tulivat lähemmäksi merta ja tie kävi toisinaan aika korkeallakin rinnettä. Päivän matkalle sattui parisenkymmentä pientä ja yksi (Makarska) vähän suurempikin rantalomapaikka. Jossakin vaiheessa päivää tuli mieleeni, että maisema muistuttaa vähän tiettyä pätkää rivieralla. Kuinka ollakaan, kun alue loppui, oli tieposkessa kyltti, ”Kiitoksia käynnista Makarska:n rivieralla”.
Kävin Makarskassa syömässä aivan rannalla, kaunis lomakohde. Jossakin vaiheessa päivää ostin taasen nestkaasupullon retkikeittimeeni. Ajattelin, että jos vihdoin kokeilisin sitä. Plocea lähestyttäessä oli merkillisiä järviä. Yksi mies neuvoi Plocessa leirintäalueelle, piti palata takaisin muuan kilometri. Aikani kierreltyäni järvenreunan pikkuteitä ja muutaman kerran kyseltyäni viimein vakuutuin siitä, että leirintäalue oli yleisen uimarannan näköinen paikka, jossa ei ollut sen kummemmin opasteita kuin mitään muutakaan. Ilta oli kuitenkin niin pitkällä, että purin tavarani ja laitoin telttani pystyyn.
Ruoanlaittoni ei kuitenkaan kovin hyvin onnistunut. Niitä retkikeittimen kaasusäiliöitä täytyy olla kahden laisia. Tämä jonka hankin, oli sellainen, jossa ei ollut kierrettä. Olisi pitänyt olla. Viisastuimpa asiassa. Laitoin hyvää kiisseliä, söin hedelmiäni ja kuivamuonaa. Maha tuli täyteen ja sillä hyvä. Niin, kävin minä uimassa. Rannalla oli kaksi ukkoa onkimassa ja yksi laski verkkoja aivan viereen kun uin. Kehotti minua ilmeisesti olematta sotkeutumatta verkkoon. Tuli pimeä jo kiisseliä syödessäni ja vetäydyin telttaani tarkoituksella lueskella otsalampun valossa. Niskani ei vain tykännyt mistään lukuasennosta ja aloitin öisen taisteluni jota joku nukkumiseksi nimittää.
Ukot kalastelivat kymmeneen asti huudellen toisilleen ohjeita. Kun ne lähtivät pois, kävi rannalla ilmeisesti kuhertelupareja. Samaan aikaan järvellä alkoi eriskummallinen lintujen kailotus, joka jatkui välillä kaikoten ja välillä lähentyen koko yön. Sitten alkoi joku ammuskelemaan, yksi aivan lähellä ja toinen kauempana. Ajattelin, että mitähän ihmettä ne metsästävät pilkkopimeässä, kai se kohta loppuu. Ei loppunut, niin kauan kuin oli pimeää. Tulin sellaiseen päätelmään, että ehkä kyseessä oli joku lintujenkarkotussysteemi vilja tms pelloilta. Ammunta jatkui tasaisin välein läpi koko yön. Aamuyöllä kakofoniaan liittyivät vielä kukot ja ajoittain toistuvat voimakkaat tuulenpuuskat. Kuluihan se yö lopulta ja pääsin nousemaan uuteen, kauniiseen aamuun. Päivän pyöräilyprojekti lienee aika helppo nukkumiseen nähden.