perjantai 23. syyskuuta 2011

21.9.2011 Lukovo Sugarje, Kroatia


21.9.2011 Lukovo Sugarje, Kroatia
Oli aikamoinen päivä. Matka Novi Vinodolski:sta alkoi kyllä tavanomaisesti, paitsi että apartomentossa ei ollut aamupalaa, joten minun täytyi etsiä se kylältä. Jäi kyllä aika vaatimattomaksi, kahvi ja kroisantti.
Tie Senj:iin asti kulki aivan rannikkoa ja matka sujui tuulisessa, aika viileässä säässä mukavasti. Senj:istä lähdettäessä tien vieressä oli tuulipussiliikennemerkki ja varoituksia moottoripyöräilijöille, asuntovaunuille ja kelle lienee. Katsoin kyllä merkkiä, mutta olin niit tuulipusseja nähnyt aikaisemminkin enkä sitten niitä kovin paljon noteerannut. Olisi pitänyt ! Melkein heti alkoivat vaikeudet. Puuskainen tuuli oli paikoin pelottavan kova ja tarkoitan todella, että pelottavan. Ajoin tien ulkosyrjää ja toisaalta ajoipa täällä missä tahansa, tieltä on usein jonkinlainen tai kohtalokas pudotus alaspäin. Kaiderakenteet olivat useimmissa paikoissa kehnot tai ne puuttuivat kokonaan. Kaiteen virkaa toimitti noin 5 m:n välein 30 cm korkea betonimurikka. Kun sitten on arviolta 80 km/h puhaltav sivuttainen puuskittainen tuuli, sai siinä puristaa rystyset valkosina ohjaustankoa.

Jonkin matkan päästä tie kääntyi hieman rannikolta sisämaahan päin noin 55 km:n matkalla. Vaikka tie erkani rannikolta vain 1-2 km, mousi se noin 300 m merenpinnasta. Ajattelin, että tuuli helpottaisi kun mennään ”sisämaahan” päin, mutta ei. Sama meininki jatkui yhteen asti, jolloin pidin noin tunnin mittaisen ruokatauon. Pyrin ajamaan mahdollisuuksien mukaan aika keskikaistalla, silloin kun takaa ei tullut autoja. Väliin puuskat oluvat niin kovia, että oli pakko olla seisoksissa ja puristaa käsijarruista, että sai pyörän pidettyä paikoillaan. Jos olisin etukäteen tiennyt tilanteen olisin melko varmasti valinnut sisämaasta kiertävän reitin.
Ruokailun aikana minua haastatteli saksalaispariskunta, kun kerroin vaihtaneeni kahdeksan vuotta sitten tupakoinnin pyöräilyyn, kertoi mies tehneensä samoin, sanoi kyllä ajavansa vähän lyhyempiä matkoja. Onneksi tuuli oli vähän helpompi lähdettyäni liikkeelle ruokailun jälkeen monta tuntia. Illemmalla taas vähän ennen pysähtymistä, noin tunnin matkalla oli joitakin hankalia paikkoja, ei aivan niin pahoja kuin aamupäivällä.
Olin päivällä ajaessani pienempien paikkojen läpi jo varautunut, että majapaikkoja ei välttämättä olisi niin tiheässä. Tosin näitä apartamenton kylttejä on melkein joka talossa, sellaisissakin, joissa ei näytetä asuneen useisiin vuosiin. Tullessani tähän kylään, pysähdyin pienen epäröinnin jälkeen yhteen baarin tapaiseen. Oli aika heikossa hoidossa, mutta kun kyselin yöpaikoista, sain noin neljällä kielellä vastauksen, että kylällä saattaisi olla joku paikka. Ukko alkoi soitella puhelimella ja kun vastausta ei meinannut millään tulla, siinä ohessa paranteli tunnetulla tavalla krapulaansa. Jos ymmärsin oikein, edellisenä päivänä oli ollut kastetilaisuus ja sitä oli juhlittu perinteiseen tapaan. Viimein vastaus tuli ja sain ohjeen ajaa 1500 m ja tien varressa olisi leveä nainen vastassa. No, näin oli, kummankin asian suhteen, siis matkan ja naisen leveyden.

Kaksi sympaattista mummoa otti minut vastaan, eivät puhuneet englantia, mutta asiat tulivat selväksi. Minusta tuntuu, että olen isäntäväen makuuhuoneessa, ainakin vaatekaapissa on herran juhlapuku. Kävin meressä uimassa, meri on suoraan 2 m terassin alapuolella. Suihkunkin löysin ja sieltä tuli ajoittain vettä. Sain äskettäin ruokaa, kyljystä, pottumuusia ja salaattia. Tuuli on rauhoittunut ja aallot loiskivat vieressä, uskon että nukun rauhallisesti. Tämä oli luultavasti reissun tähän asti kovin päivä, ei matkan vuoksi, jota kertyi 110 km, noin 1290 m nousua, vaan tuulen vuoksi. Aamulla jatkan matkaani Split:iä kohti. Arvelen, että minulta menee sinne ainakin 2 päivää vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti