5.9.2011 Cadecoppi

5.9.2011
Cadecoppi
Rauhallinen matkapäivä alas vuoristosta tasamaille. Illalla oli sadellut ja vettä tuli pitkin yötä, itse asiassa vielä aamulla heräämisenikin aikaan. en pitänyt kovin kiirettä lähdön kanssa ja niinpä sade lakkasi ennen liikkeellelähtöä, eikä vettä sen koommin tullut. Päivä oli lopulta tosi hyvä säänkin puolesta. Ajoin kohti Modenaa ja valitsin vielä loppumatkallakin alaspäin näköalareitin vuorten päältä ja viimein alas Maranelloon. Nimi tuntui jotenkin tutulta ja ihmettelinkin pitzaa syödessäni, miten punapaitaisia miehiä lappaa pizapaikkaan yhtenään. Lähtiessäni liikkeelle, huomasin, että ruokapaikkani oli Ferrarin tehtaiden lähellä. Ikuistin portilta kuvan (kuva 17, 5.9.2011, Italia) todisteeksi.
Huomasin aamupäivällä, että etulaukkuni sauma oli ratkennut. Ajattelin kyllä, ett’ se oli omaa huolimattomuuttani, olin pakannut työkalulaatikon huolimattomasti laukkuun. Huomasin sitten vähän päästä, että myös toisen takalaukkuni yksi sauma oli pätkän auki. Tätyy sanoa, että kyllä nämå Deuterin laukut ovat melkoisia kestäneet. olen ollut nyt niiden kanssa puolisen vuotta maailmalla, ja olen käyttänyt niitä paljon Suomessakin. Kyllä ne ovat hintansa haukkuneet. Yritin ostaa rautakaupasta liimaa, en tiedä, mitä se oikein oli. En usko, että tulos on kestävä, ohjeetkin oli italiaksi ja venäjäksi. Ostan uuden laukun, jahka sellaisen löydän.
Modenan jälkeen suuntasin hissukseen kohti Ferraraa. Paikkasin renkaan ensimmäisen kerran tälle reissua. Ovat nämä paremmat renkaat taas kestäneet aika hyvin, eonakin jos vertaan kevään harjoittelureissua Espanjassa, jolloin paikkaustyötä riitti. Pysähdyin tienvarressa olevaan hotelliin sen enempiä ihmettelemättä. Minulla on tätä iltaohjelmaa kyllä, katselen sitten ajan kanssa paikkoja lepopäivänä.
Niin, mainitsin tuossa syöneeni pizzan. En ole mikään erityinen pizzan ystävä, mutta annoin tänään periksi. Tämä italialainen ruokailutapa on kallista. Normaairuoka kulkee siten, että ensin on Antipasti, alkuruoka, tyypillisesti 8:n euron luokkaa, sitten Primiti, eturuoka, pastaa tai risottoa, 8-10 euroa, sitten pääruoka, joka voi alkaa siinö 10 – 12 eurosta ja jos se on seimerkiksi lihaa, siinä lautasella ei ole sitten mitään muuta. Jos haluaa salaattia tai perunoita, ne on tilattava kumpikin erikseen, hintaan 4 eur. kpl. Lopuksi jälkiruoka, ruokajuomasta velotaan erikseen ja sitten leivästä toisin paikoin. Vaikka ei syö koko pitkän kaavan mukaan, eipä juuri alle 20 tahdo selvitä. Siksi pizza tänään, sen sai kokiksen kanssa kympillä. Pitää katsoa, miten pitkälle ehdin tätä italialaista ruokakulttuuria opiskella.
Toissa iltana tilasin meren ruoista grillattua sekoitusta. Sain eteeni lautasen, jossa oli kasa perhanan suurin rapuja ja äyriäisiä, mitä lienee, pahannäköistä sakkia. Kävin pelotta kimppuun ja aikani taisteltuani rapujen jäännökset oli kasatty vuoreksi toiselle lautaselle, jonka vähän toimitustani katsellessa järkkynyt tarjoilija oli siihen tuonut. Kun sain viimeisen silvotut jäännökset heitettyä kasan huipulle, sanoin tyytyväisenä ääneen suomeksi, ”tapoin ne kaikki”. Oli seillä rapujen alla sitten pieni pala jotakin muuta kalaa ja pyyhekumolta maistuvaa mustkalaa tai jotakin semmoista. en ymmärrä, miksi kukaa sellaista ilman nälkäkuoleman uhkaa haluaa vapaaehtoisesti syödä.
Venetsia on sellaisen matkan päässä, että tulee mieleen, menisikö se yhdessä päivässä. Matkaa on kyllä kertynyt jo kuusi päivää, mutta ei tähän oikein viitsi pysähtyä.