1.10.2011 Kursumlija, Serbia

1.10.2011 Kursumlija, Serbia
Tein päivän aikana melkoisen mutkan, ajoin Kraljeva:sta tänne Kursumlija:aan Krusevac:in kautta. Välistä olisi voinut oikaista varmaankin n.30 km. En vain viitsinyt lähteä oikomaan pikkuteitä, ne on niin huonosti merkittyjä, että ilman navigaattoria on suuri vaara eksyä. Olen jo aikaisemminkin maininnut, että yllätyksekseni on paljon ihmisiä, jotka eivät tajua kartan päälle yhtään mitään, joten neuvojen kysely tien päällä tuntuu toisinaan aika vaikealta.
Aamupäivän ajo Krusevac:iin oli helppoa ja nopeaa. Tie lähes tasainen, liikenne kohtalaista, keskinopeus n. 25 km/h. Ihmiset olivat lauantaista huolimatta täydessä työn touhussa. Posti auki, rakennustyömaat käynnissä, pelloilla ja muuallakin kaikki niin kuin arkena ainakin. Poliiseja liikenteessä on ollut paljon, ne tutkaavat, tälläkin matkalla useamman kerran.

Krusevac:issa koitin katsella, miten löydän sen pienemmän tien, jota oli tarkoitus suunnata Kursumlija:aa kohti. Siinä kaupungissa ajellessa pysähdyin liikennevaloihin, viereen tupsahti pyöräilijä maastopyörän selässä ja alkoi kyselemään olisiko minulla avun tarvetta. Kerroin etsiväni tietä ja sitten muistin, että kaipailin myöskin jarrupaloja. Hän halusi lähteä näyttämään kaupungin ainoan pyöräliikkeen, jossa niitä jarrupaloja on ja sitten osoittamaan minut oikean tien alkuun. Näin tehtiin, vaikka niitä jarrupaloja ei sitten ollut sielläkään. Hän kertoi, että heillä on jokin vuoristopyöräilytapahtuma joka vuosi, jastrebacki travgao, olikohan facebookissa, kaverin nimi oli Dusan. Nettiyhteyteni ei tätä kirjoitettaessa toimi, joten täytyy tarkistaa myöhemmin. Niin, matkareittiäni kysellessä pyöräliikkeessä, selitin suuntaavani Kosovoon. Kysyivät tiedänkö levottomuuksista, sanoin että tiedän, mutta oletin niiden olevan pohjoisemman osan asia. Tähän tilokseen hekin sitten tulivat karttaa tutkittuaan.

Iltapäivän reittini oli pienemmällä ja rauhallisemmalla tiellä, sillä oli vähän nousuakin. Päivän ajomatkaksi kertyi 137 km, johon nousua mahtui 710 m, eli toinen kohtalaisen helppo päivä peräkkäin. Kursumlija on merkitty kohtalaisen suureksi paikaksi, niin kai se olikin. Ajoin Banja Lukaa kohti, vaikka en tiennyt, missä se on. Sain hyviä neuvoja tien varresta, aivan vääriä. Palasin pari kilometriä ajettuani takaisin ja pyrin löytämään päätien Kosovoon. Matkalla taas kyselin majoituspaikasta ja jos ymmärsin, niin kaupungista hotelia ei löytynyt, sanoivat, että päätien vattella 3 km Kosovoon päin olisi motelli. niinhän se sitten löytyi, piennen kiertelyn jälkeen. Kun juttelin motellin tarjoilijan kanssa, hän kyseli reittiäni. Sanoin kierteleväni näitä Balkkanin maita ja meneväni seuraavaksi Kosovoon ja sieltä Montenegroon ja…. Tarjoilija korjasi heti, että eihän Kosovo ole maa. Arka aihe, olen usei sanonutkin täällä, että olen skandinaviasta, kun olen kuullut, että kaikki eivät ole oikein tyytyväisiä Ahtisaaren työhön. Niin, osa on ja osa ei, miten minä tiedän, kuka on.
Päivä oli aurinkoinen, pääosa lyhythihaisella. Jostakin näin lämpömittarin iltapäivällä, 23 C. Tosi hyvä ajelukeli. Maisema oli nyt pääosin maatalousmaisemaa jossa tuntuu kasvavan Suomalaisen mielestä kaikkea mahdollista. Arvelen, että maasto muuttuu seuraavina päivinä vuoristoisemmaksi, sen näkee sitten. Huomenillalla olen viisaampi, pääsenkö Kosovon puolelle.

Laitoin kuvaksi "pikkutraktorin", minusta ne on ihania.