25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka

25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka
Pitkä päivä, hotelliin pääsy vasta noin 18:30. Aamuinen liikkeellelähtö oli totuttuun tapaan vajaa kymmenen minuuttia yli kahdeksan. Pääsin Thessalonikin aamuruuhkaan, joka oli ehkä vähän hiljaisempi kuin iltaruuhka, jonka aikaan tulin keskustaan. Thessaloniki on pitkänomainen kaupunki rannikolla ja minä lähdin poikkisuuntaan kohti niemimaan vastakkaista laitaa. Kun tulin kaupunkiin, tulin hyvin alavaa ja tasaista suistomaata. Nyt liikkeellelähtiessä kuitenkin katu alkoi nousta heti ylöspäin ja nousua jatkui. Varsinainen kaupungista eroon pääsy kesti noin tunnin, nousu jatkui vieläkin ja tie nousu noin 500 m:iin merenpinnasta. Imeisesti minulle olisi ollut helpimpikin reitti, mutta navigaattori on täysin tunteeton, se kai katsoi tämän muutaman metrin lyhyemmäksi, nousuista se ei piittaa tuon taivaallista. Niemimaassa on kaksi aika isoa järveä poikkisuunnassa. Nousun jälkeen tie laski nopeasti enimmäisen järven lähelle ja sitten loppupäivä olikin melko tasaista. Niemimaan ylitys oli noin 70 km, ja sitten tultiin vastakkaiselle puolelle ja niemimaata. Isomman järven rannalla oli muuten joku kuumalähdekylpylä ja myöhemminkin päivällä ohitin rannikolla paikan, jossa mainittiin kuumista lähteistä.
Kun pääsin takaisin rannikolle, oli melkein heti taajama, jossa oli kymmenkunta hotellia ja lukuisia apartamenttoja. Ajattelin, että nyt ei tarvitse olla majapaikasta huolissaan. Vaikka en minä yleensä niin huolissani niistä ole. Jaksan nykyään aika hyvin ajaa, siinä on vain kaksi pääasiallista rajoittavaa tekijää; pimeällä en aja mieluusti ja jos ruoka/juoma loppuu kesken, silloin loppuu voimatkin. Rantatie oli toisi hyvä ajaa, leveä, hyvät reunakaistat, aika tasainen ja liikennettäkin oli vähän. Ilmeisesti sen liikenteen, joka tähän suuntaan kulki, vei pääasiassa läheinen samansuuntainen moottoritie. Hiekkarantaa piisasi, mutta siellä oli pääasiassa harvakseltaan täysin hiljaisia yksityisiä loma-asuntorykelmiä, vanhoja asuntovaunuja ja ei mitään. Olin jättänyt eväiden ostonkin iltapäiväksi, koska en halua kantaa jogurtteja kovin pitkään laukissa, mutta ei tullut edes kauppa vastaan. Ajattelin jo, että pitääkö tässä ajaa Kavala:aan asti. Loppumatkasta päivää oli kaksi rantahotellia, niin kuolleen näköisiä, että en edes viitsinyt käydä yrittämässä. Olisin kai käynyt, jos olisin ollut kyllin väsynyt. Täällä Nea Peramosissa oli kauppa auki, olisi saattanut olla useampikin. Ajelin useamman hotellin ohi, jotka näyttivät olevan kiinni, sitten yhden hotellikyltin alla oli ravintola, jossa oli työntekijä. Tiedusteluun huoneesta hän vastasi myöntävästi, tarjosi kahvit ja vartin odottelun jälkeen paikalle tuli ukko, joka vei minut mopolla edellä ajaen muutaman sadan metrin päähän pienen hotellin alakertaan, varmaan äitinsä huonetta vastapäätä. Kuiva huone, valot on, suihkussa oli mielenkiintoista käydä. Kylpyhuone kun on niin matala, että minun piti ottaa suihku kontallaan. Vesi oli kuitenkin lämmintä, kaikki siis hyvin.
Laitan kuvaksi liikennekuoleman kohdanneen mäyrän. Liikenteen uhriksi jääneitä eläimiä ovat tietenkin linnut. Toisena ryhmänä täällä ovat ehdottomasti koirat, niitä saattaa olla lukuisia yhtenä päivänä. Täällä on todella suunnaton määrä irtaimia koiria. Niitä on lähes joka paikassa, joskus on alueita, joissa on vähemmän, olisiko siellä paikallista toimintaa niiden hävittämiseksi. Kettuja on ollut kaikkialla missä olen kulkenut, täällä aika paljon. Tänäänkin kolme aivan vasta alle jäänyttä. Siillejä on myös uhrien joukossa, kissoja, käärmeitä, isohkon kilpikonnan näin, minkkejä, (Pekka tunnisti kuvasta), villisika, sammakkoja, kekkoja (näin yhtenä päivänä useita isoja, n. 40 cm pitkiä kirkkaan vihreitä kekkoja, sitten näin yhden sellaisen liikenneuhrinakin), .. Eli melkoinen kavalkaadi elukan raatoja tiellä. Minä olen kyllä pyrkinyt omalta osaltani min minimoimaan uhrit, väistelen perhosen toukat ja koppakuoriaiset, joita on ollut viime aikoina paljon. Kekkoja ei tarvi väistellä, ne on pyörän suhteen riittävän vikkeliä.