19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)

19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)

Amupalattoman aamun aamupala järjestyi illallisesta ruokaravintolasta, jonka pitäjä oli saapunut kahdeksaksi paikalle. Matkaan lähdin aurinkoiseen säähän, nyt selvästi lämpimämpään kuin moneen päivään. Iltapäivällä ajoin pitkän aikaa lyhythihaisella pyöräilypaidalla. Ajoin pitkän matkaa Korinthos:ia kohti aivan rannassa pientä ja nyt hyvin hiljaista tietä. Ranta-asutus oli lähes yhtäjaksoista, hiljaista, todella hiljaista. Kiato:ssa löysin pyöräliikkeen, joka oli suljettu. Korinthos:iin tullessa pysäytin taas pyöräliikkeen kohdalle ja sieltä tuli joku avaamaan kun näki minut edessä. Liikkeestä löytyi hyvä valikoima jarrupaloja, mutta ei oikeaa. Sain neuvon seuraavaan liikkeeseen ja sinne suunnistin. Ihmeiden aika ei ole ohi, sieltä löytyi oikeat jarrupalat, ostin koko varaston tyhjäksi (2 paria). Myyjä kyseli matkastani ja kun kuuli siitä, kysyi, että pidänkö minä riskeistä. Sanoin, että en, en minä ota tarpeettomia riskejä, sanoisin, että olen järkevän varovainen. Näillä åaoilla uskoisin selviäväni joka tapauksessa tämän reissun, varsinkin kun olen oppinut välttämään kaikkea turhaa jarruttamista.
Korinthos:issa ylitin tietenkin sen kanavan, jonka rakentajia suuresti kunnioitan ja arvostan. Ajatella, että hallitsija on laittanut alulle työn, joka kesti 70 vuotta (muistaakseni, tähän minun muistiini kannattaa kyllä suhtautua hyvin varauksellisesti) , ts hallitsijan lapsenlapset ehkä ovat nähneet kanavan valmiina. Jatkoin matkaani moottoritien viereistä pieempää tietä kohti Ateenaa. Koko ajan piti olla tarkkana, että ei ajanut vahingossa moottoritielle. Yhden kerran jouduin palaamaan takaisin. Vuorottele navigaattorissa kulkuneuvona Autoa ja pyörää. Autossa on se vika, että se ajattaa moottoritielle jos sellainen sattuu kohdalle. Ei löydy sellaista optiota, että ölä käytä moottoritietä. Pyörä taas ajattaa toisinaan vuohien käyttämille poluille ja muille aivan mahdottomille reiteille. Taiteile siinä välissä sitten.
Iltapäivällä vastaan tuli saksalainen pariskunta, olivat tulossa Turkista päin. Olivat olleet matkalla jo yli 6 kuukautta, ja aikoivat lentää kuun vaihteessa Intiaan ja jatkaa siellä taivallustaan. He kertoivat, että lauttakuskit olisivat olleet lakossa. Yritin tähän majoittuessani selvittää respalta asiaa, mutta hän ei tunnistanut lakko-sanaa. Asia nimittäin vaikuttaa reittivalintaani. Olin ajatellut ajaa Thessalonikia kohti tuollaisen pitkän saaren kautta, mutta sieltä ei pääse toisesta päästä pois kuin lautalla. Jos asia ei selviä, täytyy muuttaa suunnitelmaa. En ajanut tähän majapaikkaan Ateenan läpi vaan sitä viistäen. Olen kerran käynyt turistireissulla Ateenassa ja nyt ei tuntunut siltä, että haluaisin suurkaupungin keskustaan. Pidän pienemmistä paljon enemmän. Ison kaupungin läpi ajaminen pyörällä on aina vähän hermoja raastavaa hommaa. Olin aika pitkään liikenteessä, vaikka matkaa ei kertynyt mittariin kuin 126 km. Loppupäivästä alkoi navigointi taas viedä aikaa. Yhdessä paikassa tie oli suljettu 4:n poliisiajoneuvon voimin. Toiseen suuntaan olisi pitänyt mennä moottoritielle ja toisen sulun läpi. Kysyin, kummasta menen, päästivät sulun läpi. Oli rauhallista ajella pätkä, kun ei ollut muuta liikennettä. Hyvä päivä, aurinkoa, maisemia, aika vähän tuulta, terve,….