21.10.2011 Domokos, Kreikka

21.10.2011 Domokos, Kreikka
Oikeastaan olen Domokosista muutama kilometri Larisa:n suuntaan. Hain Domokosista hotellia, Yhden mukaan seillä oli, toisen mukaan ei. Kello oli jo yli viiden, ja tästä on Larisaan niin paljon matkaa, että vaikka tie olisi ollut helppoakin, olisi varmaan ehtinyt tulla pimeää. Domokos oli noin 600 m:n korkeudessa ja tänne tienvarsihotellille lasketeltiin aikamoinen hujaus alamäkeä, korkeutta jäi enää 155 m.
Aamulla liikkeellelähtiessä oli totuttuun tapaan hyvin raikas ilma, kintaskeli. Ilma kuitenkin alkoi pikkuhiljaa lämmetä ja varsinkin kun majapaikasta lähtein alkoi loivahko nousu, jota jatkui niin, että ennen Lamiaa korkeimmalla kohdalla oltiin n. 750 m:ssä. Kyllä siinä alkoi vähitellen tarkenemaan. Ammulla minua tervehti aivan kohdalla lumihuippuinen vuoro, jota olen katsellut kolmena päivänä eri suunnasta, nyt kaikkein lähimpää. Se vuori näkyi Korinthin lahden toiselle puolelle oikeastaan koko matkan ja senkin jälkeen lyhyttä taukoa lukuun ottamatta (Ateenan seudulla) . Nyt se on jäänyt toisten vuorten taakse, eikä taida enää näkyä. Aamuinen nousu päätyi tosiaan hyvään ja pitkään, arviolta 10-15 km, laskuun Lamiaan lähelle. Tie laski aivan meren pinnan tasolle. Minun olisi pitänyt kääntyä aikaisemmin pikkutielle, mutta arvelin joutuvani käyttämään sillä tiellä jarruja ja laskin alas asti. Tästä koitui sellainen haitta, että jouduin moottoritien varteen Sen vieressä ili alkuun paikallistie, joka sitten päättyi ja minä seikkailin pari kilometriä peltoteitä ja pääsin Lamiaan vievälle pienemmälle tielle. Ajoin Lamiaan, täydensin ruikavarojani ja jatkoin Lamian läpi nousten väliin hyvin jyrkkiä pikkukatuja kunne pääsin taas päätielle. Ajattelin, että tie saattaisi nousta taas 500 m:iin, olin väärässä. Se nousu 750 m:iin. Niimpä päivän nousuksi tuli 1480m, joka on aika paljon. Olin satsannut siihen, että Domokosissa olisi hotelli, vaikka navigaattori ei sellaista löytänyt. Ei siis ollut. En jäänyt ihmettelemään, ilta alkoi uhkaavasti lähestyä, ja niin lähdin laskettelemaan kaukana alhaalla näkyvää laaksoa kohti varautuen 50 km:n ajoon Larisa:aan. Tämä tienvarsihotelli, vaatimaton huoltoasemanpitäjän sivubisnes, tuli kreiivin aikaan. Olisin minä sinne Larissaan varmaankin selvinnyt, mutta näin parempi.
Päivän tiet ovat olleet hyviä ajaa, hyvät reunakaistat pääosin, ei kovin jyrkkiä mäkiä Lamiaa lukuun ottamatta ja liikenne vain kohtalaista. Ilmakin oli hyvä, ei ollut kovaa tuulta, aurinko paistoi ja iltapäivällä oli lämmintäkin. Thessaloniki:iin on matkaa vielä n 300 km. Tässä paikassa en ainakaan taukoa pidä, vaikka tämä oli jo kuudes päivä ajaa yhtäjaksoisesti. Koitan ajaa taas rannikolle, yksi tai kaksi päivää. Kyllä se sitten taitaa olla taun paikka.