2.10.2011 Pristina, Kosovo

2.10.2011 Pristina, Kosovo

Totesin aamulla, että majoitus meni taas hyvin. Uskoin vastahakoisesti opastusta ja käännyin illalla vastakkaiseen suuntaan kuin olisin itse halunnut mennä. Kartalla oli nimittäin Kosovon suuntaan rajalle päin merkitty yksi motellin merkki. Nyt aamulla pyöräillessäni se löytyikin, mutta oli autiona, eikä ennen rajaa n. 30 km:iin ollut yhtään majapaikkaa.
Aamu oli rauhallinen, viileä viimeaikaiseen tapaan, aurinkoinen ja tiellä oli vähän liikennettä. Ajelin rauhassa rajalle, jossa odotti n. 1,5 km:n mittainen rekkajono. Serbian puolelta selvisin henkilöllisyyskorttia näyttämällä, Kosovon puolella tarvitsin ensi kertaa reissun aikana passia. Olin sen kyllä varulta kaivanut etulaukkuun. Passin tarkastuksen jälkeen luokseni tuli YK:n rauhanturvajoukkojen mies. (olisi ollut hieno sanoa, että kersantti tai jotakin sellaista, mutta kun en katsonut natsoja). Hän kyseli kiinnostuneena matkastani ja suositteli maasta poistumisreittiä, joka ilokseni oli juuri se, mitä olin itsekin ajatellut. Samoin hän kertoi kahinoinnista pohjoisemmalla rajalla. Hyvä, että kiersin ylimääräisen mutkan.
Matkalla Pristina:aan kävin kahvilla ja söinkin jotakin pientä. Tien varsi oli taajamantapaista melkein koko matkan rajalta Pristiinaan. Jos mielikuvia kertoisin, niin koko ajan käryä, autoista, palaneen muovin ja kumin käryä ja kulotusten käryä. Sellainen savuharso tuntui leijuvan maiseman yllä. Tien varsi muistuttaa kaatopaikkaa, kaikkine roskineen ja sitten siihen on tosiaan lipattu jätteitä ja ennen kaikkea rakennusjätettä. Vulganizer on kova sana täällä, siis rengaskorjaamoja, autonpesupaikkoja ja autokorjaamoita oli lukemattomia. Tien vieressä oli hyvin usean talon vieressä yksi lehmä lieassa. Tervehdyksiä sateli pitkin matkaa, ystävällisiä sellaisia.
Ajelin Pristinan keskustaan, kävin pankkiautomaatilla ja melkein jo päätin jatkaa matkaa seuraavaan pikkukaupunkiin, koska kello oli niin vähän, mutta kun tuli kohdalle sopiva pikkuhotelli, päätin pysähtyä. Huonehinta oli aivan toista luokkaa kuin eilen. Eilen maksoin 18E, nyt pyysivät 65 E, sain tingattua 50E. Päätin, että viipynen vain yhden yön, käyköön tämä lepopäivästä, kun tulin näin aikaisin. Uusi maa, kuudes uusi, seitsemäs kaikkiaan tälle reissulle, vaikka eilisen hotellin tarjoilija ei tätä maana pitänytkään. Minä pidän, UM:n sivujen mukaan yli 80 maata on Kosovon jo tunnustanut. Lähden tästä pienelle tutustumiskierrokselle, vaikka jonkinlaisen kuvan sain jo läpi ajaessani. En ehkä sen perusteella tulisi tänne viikon lomalle. Tämä oli vain pikaisen silmäyksen tuottama mielikuva.