30.10.2011 Dikili, Turkki

30.10.2011 Dikili, Turkki

Kuvassa merisuolan nostajia rannikolla vähän ennen Dikiliä.

Heräsin kirkkaaseen aurinkoiseen aamuun. Hetken ihmettelin asiaa, laitoin puhelimen pois herättämästä, tajusin vasta jälkikäteen, että se oli päivää liian myöhässä herättämässä. Olisi se pitänyt tajuta, kun valoisaa alkaa olla vasta vartin yli 7 ja minulla oli kello herättämässä varttia vaille. Kai se on hyvä merkki, kun nukutti niin hyvin. Tosin, imaamin rukouskutsu oli kyllä kuulunut jo aikaa sitten viereisestä moskeijasta.
Yöpaikassani ei ollut aamupalaa, joten söin hiukan omia eväitäni ja ystävällisen hotellivahdin saattelemana lähdin kiertelemään pieniä kujia tielle päin, ostaen matkalta banaaneja ja leipää, kuten luulin (kahvilla havaitsin ostaneeni makeaa kakkua). Kävin vielä tienvarsikuppilassa aamuvirkkujen turkkilaisten seurassa kahvilla, neskafee maidolla. Niinpä varsinainen matkani alkoi vasta 9:n maissa. Ilma oli lämpimintä toviin aikaan aamusta, liekkö johtunut myöhäisestä liikkeellelähdöstä vai siitä, että olin taas aivan meren rannalla. Tuulikin oli aamusta heikko ja ensimmäisen tunnin matka sujui joutuisasti. Ranta oli mukavannäköistä lomarantaa, hiekkarantaoja paljon, hotellejakin siellä täällä ja loma-asutusta runsaasti. Pysähdyin yhdessä paikassa vilkaisemaan asunnonvälittäjän ikkunaa, siinä hinnat pyörivät kaksiontapaisesta 150 000 TL:ää. Kymmenen maissa tuuli yltyi nopeasti voimakkaaksi ja vauhti tipahti 10 km/h paikkeille, joskus jopa alle. Tie Edremit:iin asti oli suoraan vastatuuleen, sitten kääntyi hieman ja hetken päästä mentiinkin lähes päinvastaiseen suuntaan. Piti kiertää 40 km:n lahti. Myötätuuliosuutta riitti toiset 40 km. Loppumatka oli sivutuulta tänne Dikili:iin asti. Päivämatkaksi kertyi tänään 120 km, lyhyempi ja helpompi päivä kuin eilen. Tie oli pääosin aika tasaista maatalousmaan ympäröimää. Vuoret kyllä näkyvät koko ajan hieman sisämaahan päin. Asfaltti oli tänään onneksi parempaa kuin eilen. Meinasin sanoa, että sain ajaa vähän aikaa Volvo-asfalttia, mutta sitten näin pari asfalttikonetta töissä ja nämä eivät olleetkaan Volvoja niin kuin aikaisemmin näkemäni. Täälläkin näkyi olevan jonkin verran puuvillapeltoja ja näin ensi kertaa eläissäni puuvillan poimintaa käsin, useammallakin pellolla. Turkista on edelleen hyvä maku, täällä on ihan hyvä ajella pyörällä. Kaikki hyvin !