18.10.2011 Xilokastro, Kreikka

18.10.2011 Xilokastro, Kreikka
Hyvä sateeton päivä ajella, tuulikin oli laantunut eilisestä aika paljon. Lämpötila ei ollut juuti kummempi, pitkän alupaidan otin takin alta pois vasta iltapäivällä kahden jälkeen. Odottelin aamulla hieman jännittyneenä, että mitähän siinä Korintin lahden suulla oikein on. Kun käännyin niemen takaa niin, että lahti näkyi, selvisi, että siltahan siinä on. Se näkyi kauas, neljä kannatintornia ja korkealle kohoava sillan kaari. LÖhemmäksi tullessani näin myös viitan lauttarantaan, mutta päätin kuitenkin katsoa pääsenkö ajamaan sillasta pyörällä yli. On useita pitkiä siltoja, joissa pyörällä ajo on kielletty, mm. Ruotsin ja tanskan väli ja Tanskassa ainakin yksi pitkä silta. Tulin sillan etupuolella olevalle siltamaksuasemalle ja menin jonoon autojen perään. Päästessäni luukulle, miekkonen viittoili minua sivuun ja pyysi menemään parkkipaikalle. Ajattelin, että saankohan taasen ”kyydityksen”. No ei, paikalle tuli meis, joka ohjasi minut maksukoppien ohi, ts se ylitys oli pyöräilijöiltä ilmainen.
Komea silta, olisiko ollut kolmisen kilometriä korkea ja korkeimmalta kohdalta 60 m merenpinnan yläpuolella. Mittasin toista keskijänneväliä, se oli 600 m, liekkö muut saman mittaisia. Kun pääsin yli, käännyin vanhalle tielle, uudella oli tietullit, vaikka moottoritie näyttää olevan koko matkalta kesken. Sitäkin rakennetaan puoliksi EU:n rahoilla ja eteläeurooppalaiseen tyyliin; valetaan pätkä ja jätetään kesken ja mennään valamaan johonkin muualle toinen pätkä. Mutta mikäpä minä olen arvostelemaan Kreikkalaisten rakentamistyyliä. Pysähdyin ottamaan vielä valokuvan sillasta, ohikulkeva pyöräilijä pysähtyi varoittelemaan minua tiestä. Kertoi, että sillä on paljon rekkaliikennettä, ne kun välttävät uudemman tien tietulleja ja ajavat vanhaa tietä. Kyllähän sillä liikennettä alkumatkasta olikin, iltapäivällä sen sijaan oli aika hiljaista.
Olin odottanut, että tämä ranta olisi täynnä lomahotelleja, mutta ei. Niitä oli aika harvakseen, asutusta kyllä oli melkein koko matkan. Kylät olivat pääasiassa aika hiljaisia, liekkö Ateenalaisten kesäasuntoja. Ranta oli kaunista ja lahden toisella puolen näkyi vastakkaisen rannan vuoret hyvin, osa lumihuippuisia ja siten aika korkeita. Ajoin jälleen yhden pyöräliikkeen ohi, joka oli kiinni. Tämä oli jo ainakin kolmas. Saa nähdä, saanko minä niitä jarrupaloja ennen reissun loppua. Minä en kyllä nykyään vähällä mäissä jarruttele. Kaupungeissa on pakko. Matka tänään joutui aika hyvin. Alkumarkasta oli pientä mäkisyyttä niin, että kokonaisnousu oli siinä 750 m, matkaa kertyi 136 km. Löysin tästä kylöstä avoimen hotellin, ravintola ei kuulemma ole auki. Pitää lähteä etsimään ruokaa jostakin lähiravintolasta. Kaikki hyvin.