6.10.2011 Ulcinj, Montenegro

6.10.2011 Ulcinj, Montenegro
Nousin ylös flunssani takia rauhattoman yön jälkeen vähän yli 7:n ja laittauduin matkaan ilman aamupalaa. Ajattelin, että syön sitten tien varrella, kun löydän sopivan paikan. Suuntasin suolajärveltä vuorten ali vievää tunnelia kohti epävarmana, saakohan siitä mennä pyörällä. Ilma oli lämmin heti aamusta verrattuna edellisen aamun +4C:een. Sain riisua pyöräilytakin aika pian pois päältä ja nauttia lämmöstä koko flunssaisella kropallani. Päätin ottaa päivän rauhallisesti. Saavuin risteykseen, josta toinen tie johti tunnelille ja toinen vuoren yli. Varustauduin tunneliin menoon kaikin keinoin, lamppuja oli edessä ja takana ja löysin vielä yhden heijastimenkin. Kun lähestyin tunnelia, yksi poliisiauto ajoi vastaan eikä ollut moksiskaan, asia vaikutti lupaavalta. Minusta kyllä tuntuu, että poliisit pelkäävät meikäläistä, arvaavat ulkomaalaiseksi ja kun eivät osaa kieliä, välttävät kosketusta.
Tunnelin edessä oli merkintä, jalankulku ja pyörällä ajo kielletty. Käänsin pyörän ja suuntasin vuoren yli. Saimpahan nauttia näköaloista taas kerran, tosin jarrut kuluvat. Kolme kilometriä kiivettyäni vastaan tuli ravintola josta sain tosi suolaisen munakkaan. Sen voimin möki sitten nousikin. Tunnelin ohitus oli suunnilleen 25 km:n lenkki, 800 m nousua, joten teetti se vähän töitä.
Rannikolla pitkästä aikaa. Turistikohteita, apartamentteja (Sobe) ja hotelleita oli 100 kortainen määrä verrattuna sisämaahan. Kaunista rannikkoa. Ajelin Bar:iin, kello oli kaikesta huolimatta sen verran vähän, että päätin jatkaa tänne Ulsinj:iin, lähinnä sen vuoksi, että se saattaa sattua paremmin huomisen taipaleen kanssa. Yritän ehkä päästä Albanian puolella myös takaisin rannikolle ainakin yhdeksi yöksi. Tämä tämänpäiväinen rannikolla ajo teki keveästi yhden ylimääräisen päivän mutkan verrattuna siihen, että olisin ajanut suoraan Podgorica:sta Albanian rajalle. Mutta tämä mutka kyllä kannatti.
Kun laskettelin tänne Ulcinj:iin, yksi poika mopolla kauppasi apartamentoa. Kysyin, läytyykö nettiyhteyttä, kehui että löytyy. Kun sitten päästiin perille, ei sitä nettiä löytynyt. Jatkoin matkaa ja aloin seurata yhden hotellin kyltin viitoittamaa tietä, nousu mäkeä ylös, lopulta vastapäätä vanhaa kaupunkia, satamaa ja linnoitusta. Kaarsin yhden apartamenton pihaan, vanhempi pariskunta, tosi ystävällinen piti sitä. Huone aivan mahtavalla parvekkeella upeaan maisemaan päin, keittiö ja kaikki tosi hyvin, 15E. Tähän voisi tulla vaikka asumaan joksikin aikaa. Vaatteet on liossa, täytyy taas pyykätä vähän. Tuntuu, että flunssa olisi helpottamassa. Tälle päivälle ajotkin jäi selvästi alle 100 km:n, nousua tosin kertyi melkein 1400 m, että en ihan jouten ollut. Nousin kuitenkin hyvin rauhallisesti.
Ostin huoltoasemalta Albanian kartan ja seuraavalta koko balkkanin kartan, kun en makedoniaa erikseen löytänyt. Sen verran vilkaisin niitä, että ei ole kovin yksitoikkoista miettiä reitinvalintaa. Näkyy noita mäkejä piisaavan. Ei sitä Suomessa oikein tajua, kuinka vuoristoista muualla Euroopassa oikein onkaan