9.10.2011 Elbasan, Albania

9.10.2011 Elbasan, Albania
Pilvinen ja melko kylmä aamu. Pakkasin pyörän ja laitoin vaatetta päälle ja lähdin matkaan. Olin juuri pääsemässä kaupungin ulkopuolelle ja ihmettelin, kun vasemman jalan poljin ei lukitu kenkään. Pysäytin ja katsoin poljinta ja totesin siitä tippuneen oleellisen osan. Olen olut laiskempi ruuvien kiristelyssä kuin aikaisemmin ja se kostautui. Palasin takaisin kaupunkiin, koska tiesin paikan ainoan polkupyöräliikkeen sijainnin. Kävin mutkan siellä, mutta ei siellä lukkopolkimia ollut. Ajelin uudelleen saman reitin, mutta en minä puuttuvaa osaa nähnyt. Ei auta kuin pärjätä ilman.
Alkumatkan tuuli tosi voimakkaasti sivulta, oli melko hankala ajaa. Ajoinkin siellä missä voi, asfaltin sivussa hietikolla, oli vähän enemmän tilaa heittelehtiä. Reippaan tunnin ajon jälkeen tuuli vähän laantui. Tie muuttui moottoritieksi kaikin asiallisin kyltein ja käännyin ja aioin etsiä pienempiä teitä. Kysyin asiaa parilta paikalliselta ja he kehottivat ajamaan moottoritietä. Tämä oli oikea ratkaisu, niin tekivät kaikki muutkin ja sitä moottoritietä riitti lopulta noin 15 km jonka jälkeen tie muuttui entistäkin kapeammaksi.
Tiranaa lähestyttäessä asutus lisääntyi ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Kaupat ja torit olivat auki, tienvarrella roikkui vasikkoja ja sikoja lahdattuna ja lisää odotti elävältä siltä varalta, että kauppa kävisi tavallista vilkkaammin. Saavuin Tiranaan ja selvisin sen läpi noin tunnissa eikä tervinnut kysyä kuin 2 kertaa reittiä. Alkumatkasta oli ajoittain sadellut kevyesti. Tiranasta lähdettyäni sadetta ropisteli taas pari tuntia ja ilma oli melko kylmää. Pysähdyin yhteen ruokapaikkaan syömään. Sieltä oli melkein kaikki loppu, sain lopen jonkin täytetyn leivän ja leipäkoneen käyttöohjeen käteeni. Olivat hankkineet uuden leipäkoneen ja siinä oli käyttöohjeet vieraalla kielellä. Ei se minun tulkkaukseni paljon auttanut, kun en osannut Albaniaa. Kyllä ne jauhot, vedet, hiiva ja suola ohjeeni mukaan kippoon meni, en jäänyt katsomaan leivän valmistumista.
Tie eteenpäin nousi aika reippaasti, noin 900 m:iin ja jatkui sitten tovin aikaa vuoren harjannetta tarjoten todella upeat maisemat katsottavaksi. Ilma ylhäällä oli entistäkin kylmempää. Kun viimein päästiin laskuvaiheeseen laittelin taas lisää vaatetta, tosin en laiskuuttani housuja. Sitten laskettiin alaspäin jarruja säästellen noin 700 m. Taas kerran minä olin aivan jäässä kun pääsin viimein alas. Jarrukahvat painuivat jo huolestuttavan lähelle ohjaintankoa. Jospa minä jostakin löytgäisin niitä jarrupaloja. Mikäli oikein karttaa tulkitsen, niin ainakin yksi pitkä lasku on ennen Makedoniaa ja montako lienee, ennen kuin olen löydän niitä jarrupaloja. Ajoin alas päästyäni melkein tämän Elbasanin ohi yhden hotellimainoskyltin perässä, että ajaessa edes vähän lämpenisin. Tätä kirjoittaessani ehdin käydä jo syömässä ja niistin pöydän kaikki ruokaliinat loppuun, sai minun nuhani uutta virikettä.
Albania ei ole sellainen paikka kuin kuvittelin. Minusta matkan varrella on ollut huomattavasti köyhemmän oloista. Joku varoitteli kerjäläisistä ja kulkukoirista. Muutama pikkupoika on ollut käsi ojossa, kulkukoiria on ollut muissakin balkkanin maissa, eikä niistä oikeastaan ole ollut kiusaa. Niillä ei ole reviiriä, jota puolustaa, ne ovat nöyriä ja rauhallisia. Tänään sen sijaan meinasin hermostua, kun yksi ravintolan koira juoksi kinttua tavoitellen tovin matkaa vierellä.
Päivä olisi ollut muutoin kaikin puolin hieno, kylmyys vain on sellainen, josta en pidä. Toivottavasti se huomenna vähän lämpenee. Matkaa tälle päivälle kertyi 120 km, hieman reipas kilometri nousua. Alkumatka oli aivan tasaista. Saa nähdä, yövytäänkö sitä huomenna Makedoniassa ?
Kuva on edellisen hotellin ikkunasta kuvattu näkymä.