29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki

29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki
Tuuli jatkui aamulla samasta suunnasta kuin eilenkin, kun lähdin matkaan marmaramnereen johtavan salmen rannalta. Tämä tarkoitti sitä, että se oli selän takana Canakkale:en asti ja vähän sieltä eteenpäinkin. Niimpa matka Ecoabat:iin taittui nopeasti. Tie Kreikan rajalta lähtien oli ollut joko nelikaistaista moottoritien tapaista tietä tai sitten se oli tekeillä sellaiseksi. Tämän päivän matkan aikana enimmäkseen tekeillä sellaiseksi. Uusi asfaltti oli hyvää, uudet Volvo-merkkiset isot asfalttikoneet tekivät hyvää jälkeä. En vaan juuri päässyt nauttimaan uudesta asfaltista. Matka majapaikastani Ecoabat:iin meni salmen rantaa pitkin ja oli hyvä seurata sitä todella vilkasta laivaliikennettä, joka kävi kumpaankin suuntaan. Melkein joka hetki oli puolenkymmentä laivaa näkyvissä.
Kun saavuin Ecoabat:iin, opasteet lauttarantaan olivat hyvät. Ajoin suoraan lippuluukulle, ylitys maksoi 2 liiraa ja lautta lähti noin 10 min. siitä kun olin taluttanut pyörän sisään. Kävin lautalla kahvilla, kolmioleivän kera, sitten jo saavuttiinkin toiselle puolella. Tein pienenmutkittelun Canakkalessa ja ostin jotain evästä ja lähdin matkaan. Tietyöosuuksien pirstoma tie kulki aluksi salmen suuntaisesti ja sain vielä hetken ajella sivumyötäseen. Sitten tie alkoi kääntyä itään niin, että loppumatkasta tuuli oli lähes suoraan vastainen. Huomenna on aamupäivän, jos jatkuu samanlaisena. Samalla tien pinta muuttui tosi surkeaksi. Muistin tällaisen tien Alanian reissulta. Ne ovat tehneet tien päällystettä siten, että tielle valutetaan kohtalainen kerros kuumaa pikeä. Sitten siihen ajetaan karkea sepeli päälle, niin että sepeli tarttuu siihen pikeen kiinni. Näin kerran, kun sellaista tehtiin. Lopputuloksena on erittäin karkea pinta jossa on teräviä kiviä. Jos pinnoituksesta on kauan, kivet luonnollisesti kuluvat ajourilta. Minä kun ajan tien laidassa, sillä kivet ovat kaikkein epätasaisimpia. Tähän kun laitetaan lisäksi, että tie on koko ajan kuoppainen, lopputuloksena on kyllä aika hermoja raastava pinnoitus. Paitsi, että omat paikat ovat kovilla, on sitä varmaan pyöräkin.
Tällaista se tie joka tapauksessa iltapäivän oli. Markalla oli mäkisyyttä, juuri ennen yöpymispaikkaan saapumista noustiin n. 450 m:iin ja sitten tultiin sieltä nopeasti alas, joutui käyttämään aika tavalla jarruja sen tiepinnan takia. Saa nähdä taas ne minun jarrupalat. Toisen kerran tälle matkalle paikkasin renkaan. Epäilin kiveä syylliseksi, mutta löysin ”orjantappurapensaan” piikin ja lasinsirun renkaasta, en tiedä kumpi oli syyllinen asiaan. Siinä sitä paloi matkalla taistellessa aikaa niin, että kun tulin tänne kylälle, alkoi jo hämärtää. Navigaattorin mukaan hotelleja oli monia, (niin, sain illalla ladattua Turkin kartan), mutta minä niitä en tahtonut löytää. Yhden pienen löysin, hain parempaa, palasin kuitenkin lopulta ensin näkemääni. 30 liiraa yö, huone on melkein liiankin lämmin.
Päivän matka oli aamusta kaunista salmenrantaa, loppupäivä kumpuilevaa maatalousmaisemaa ja lopussa kaiketí jo vuoristoa. Tämä kaupunki missä olen, on kyllä aito Turkkilaiskaupunki. Kävin juuri syömässä ja katselin vielä lyhyesti paikkoja. Kävin lyhyen kaupunkikierroksen myös Ezine:ssä, iltapäivän puolessa välissä. Pankkiautomaatille ja hedelmäostoksille kertyi yleisöä ihmettelemään omituista pyöräilijää. Hyväntahtoista ihmettelyä. Minulla on matkalla edelleenkin tapana, että jos joku katsoo minua niin, että huomaan, nostan kättä tai tervehdin muutoin hymyn kanssa. 90%:ssa tapauksista saan saman takaisin. Raskas päivä, mutta kaikki hyvin !